Kulttuurintutkija ja sukupuolentutkija Tuija Saresma on henkilöitynyt vihapuheen asiantuntijaksi. Sen hän tuntee nahoissaan niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei kaihda julkista keskustelua, sillä käsillä on vihapuheen kitkemisen momentum.
”Tutkijoilla on yhteiskunnallinen vastuu. Emme saa hyväksyä sitä, että vihapuheesta tulee osa normaalia poliittista agendaa ja retoriikkaa. Vihapuhe on vallankäytön keino, joka voi hiljentää helposti, jos on jo valmiiksi marginalisoidussa asemassa. Nyt ei ole vaikenemisen aika.”
Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori, dosentti Tuija Saresma palaili kesälomaltaan samoihin aikoihin, kun opiskelijoitakin jo alkoi näkyä kampuksella. Ei hän täysin rentoutunut kesän aikana ja unohtanut tutkimusaiheitaan, sillä mediassa kuohui.
Rasismikeskustelu oli leimahtanut ilmiliekkiin, ja Saresmalle sateli haastattelupyyntöjä. Niistä oli vaikea kieltäytyä, sillä vaikka Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen dosentti ei varsinaisesti rasismia tutkikaan, niin vihapuheesta hän on tottunut antamaan lausuntoja tutkittuaan pitkään muun muassa oikeistopopulistien retoriikkaa. Yhteiskunnallinen vastuu, johon hän viittaa yllä olevassa sitaatissaan, painoi vaa’assa myös lomalla.
"Nyt ei ole vaikenemisen aika.”
Vuonna 2022 Saresma laati tutkimusryhmänsä kanssa Verkkoviha-raportin valtioneuvostolle. Verkkoviha. Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit kertoo vihapuheen tuottajien toiminnasta ja esimerkiksi siitä, millaisessa niin kutsutussa digitaalisessa ekosysteemissä verkkoviha kihisee ja millaiset suurpedot ja pienpedot siinä temmeltävät. Raportti hahmottelee myös pitkän rimpsun toimenpiteitä vihapuheen kitkemiseksi. Keinoja siis on, mutta miten ne saataisiin valjastettua hyötykäyttöön? Sitä filosofian tohtori pohtii vieläkin.
Keinot kiinnostavat ihan henkilökohtaisestikin, sillä Saresma on saanut oman annoksensa toksisesta puheesta, jollaiseksi hän vihapuhetta kuvaa.
”Saamani yksittäiset viestit eivät välttämättä ole tosi hurjia tai väkivaltaisia, mistä voisi seurata poliisitutkinta. Mutta niitä tulee jatkuvasti ja eri kanavia pitkin, ja se on raskasta ja syö energiaa. Toisaalta niihin turtuu ja toisaalta taas ei”, Saresma kertoo.
Viestien vaikutukset heijastuvat kasaantuessaan myrkyn lailla terveyteen ja jopa ihmissuhteisiin. Ikävät tviitit saattavat syöstä sykkeen ja stressikäyrät korkeuksiin; huippulukemat Vuoden tieteentekijä 2022 näkee välittömästi hyvinvointia seuraavasta mittalaitteesta, jota hän on käyttänyt työstä palautumiseen tähtäävän henkilöstökoulutuksen yhteydessä.
"Viestien vaikutukset heijastuvat kasaantuessaan myrkyn lailla terveyteen ja jopa ihmissuhteisiin."
Saresma kokee toistuvasti sellaista, mikä nykyisin saattaa odottaa nurkan takana ketä tahansa tutkijaa tai asiantuntijaa. Hän tunnistaa viesteistä tutut kaavat, jotka ovat osa isoa ilmiötä; kovin omaperäisiltä viestit eivät aina vaikuta. Viestien lähettäjätkin ovat osa isoa kuviota, Saresma huomauttaa, vaikka eivät itse sitä hoksaisikaan.
Tunnistaminen auttaa Saresmaa ottamaan rumiin sanoihin etäisyyttä, ainakin vähän. Vaikka ainahan se kirpaisee, kun omia tieteenaloja ja asiantuntemusta vähätellään, parjataan hutkijaksi ja toiminnassa ollaan näkevinään poliittisia vaikuttimia ja aktivismia. Saresman sukupuolikin on monelle väärä: epäilijöiden mielestä vain miehistä on varteenotettaviksi tutkijoiksi.
Medialukutaito ei riitä
Henkisestä kuormituksesta huolimatta Saresma, 55, ei suostu vaikenemaan. Tiedotusvälineissä nyt käytävään rasismikeskusteluun hän suhtautuu myönteisesti. Vihdoin se on noussut tapetille asian vaatimalla painokkuudella.
”Vahvaa rasismia ei ole haluttu nähdä, vaikka tutkimuksenkin mukaan sitä Suomessa on. Täällä kun on oltu olevinaan niin tasa-arvoisia ja demokraattisia, ja kaikki on muka ollut meillä niin hyvin. Toivottavasti uusi ilmapiiri rohkaisi ihmisiä puhumaan ja rahoittajia rahoittamaan rasismin tutkimusta enemmän.”
Keskustelun edistyminen ei ole itsestäänselvyys, sillä kansalaisten mielipiteet eroavat jyrkästi toisistaan. Yksien mielestä vihapuhetta ei ole vaan kaikki on pelkkää hysteriaa, toiset puolestaan näkevät konkreettisesti, mitä vihapuhe ja rasistinen kieli aiheuttavat. Saresma tuntee kollegoita, jotka eivät uskalla tutkia juuri sitä, mitä haluaisivat. Yksittäisiä esimerkkejä hän ei kerro, sen verran kiperä aihe on.
Jos vihapuhetta ei saada aisoihin, sen lietsojat siirtyvät vähitellen entistä kovempaan kielenkäyttöön. Samalla valmiustaso väkivaltaisiin tekoihin nousee. Tilanteen rauhoittamiseksi Saresma peräänkuuluttaa kriittisyyttä, jota tulisi harjoittaa jo kouluissa. Nuorison medialukutaidon kasvattamiseen on satsattu paljon, mutta se ei tutkijan mukaan riitä. Kaikki vihapuhe ei suinkaan keskity mediaan ja some-alustoihin.
On kasvettava kriittiseen ajatteluun, jotta huomattaisiin, millaisia seurauksia vihapuhe tuottaa. Kriittisyyttä voisi hyödyntää vaikkapa poliitikkojen TikTok-esiintymisten arvioinnissa.
”Vihapuhe on väline poliittiseen vaikuttamiseen, ja sitä täytyy myös vastustaa aktiivisesti.”
Hiljainen hyväksyntä ruokkii vihapuhetta
Vihapuheen digitaalisen ekosysteemin voi hahmottaa mielessään pyramidina, jonka huipulla rellestää pieni joukko toimijoita. Nämä suurpetojen tapaan toimivat harvat mutta vaikutusvaltaiset vihapuheen megatuottajat masinoivat viestejä tiettyihin tarkoituksiin, ja pyramidissa astetta alempana toimivat ”pienpedot” vahvistavat sanomaa esimerkiksi tykkäämällä ja levittämällä haitallisia viestejä. Pyramidin kanta muodostuu vihaviestien kuluttajista, jotka eivät reagoi viesteihin välttämättä mitenkään, hymähtelevät vain. Hyssyttely on kuitenkin lopetettava, jos keskustelukulttuuriin toivotaan kurssinmuutosta.
"Hyssyttely on lopetettava, jos keskustelukulttuuriin toivotaan kurssinmuutosta."
”Jos kukaan ei nosta kättään vihapuhetta vastaan, se hyväksytään kyseenalaistamatta, keskustelukulttuuriin automaattisesti kuuluvana. Niin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Tutkijana näen vihapuheen vaikutukset ja vaarat, enkä kriittisten alojen tutkijana voi olla hiljaa.”
”Toisaalta tätä vihapuhe- ja rasismikeskustelua käydään nyt, ja se on superhienoa ja tärkeää Suomelle ja Suomen tulevaisuudelle, kaikille suomalaisille ja Suomessa asuville. Tässä huomataan, että tutkimuksella on merkitystä!”
Apua heti eikä viidestoista päivä
Entä ne Verkkoviha-raportissa luetellut toimenpiteet verkkovihan kitkemiseksi, millaisia ne ovat? Raportin laatinut ryhmä mainitsee muun muassa tutkimustiedon kasvattamisen, tukimuotojen luomisen verkkovihan tuottajille ja levittäjille sekä poliisien lisäresurssien lisäämisen.
Näiden lisäksi Saresmalla on unelma.
”Meillä voisi olla yksi yhteinen kotipesä tai osaamiskeskus, johon koottaisiin tietoa vihapuheesta ja jossa eri tahot voisivat tehdä yhteistyötä.”
Moni tutkija ja asiantuntija saa vihapostia viikonloppuisin ja lomalla, juuri silloin, kun oman työnantajan tukihenkilöt ovat poissa työpöydän äärestä. Silloin olisi hyvä, jos voisi soittaa vaikkapa valtakunnalliseen auttavaan puhelimeen. Vihan kohteeksi joutunut tarvitsee apua nimittäin heti, eikä vasta seuraavalla viikolla.
Vihapuhe on turvallisuusuhka, Saresma painottaa, ja oikeasti vaarallista. Se ei tee hyvää kansalle eikä poliittiselle keskustelulle.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
