Ylikomisario Jari Taponen lähti sosiaaliseen mediaan vastahakoisesti mutta yllättyi positiivisesti. Hän ei ollut muualla päässyt yhtä opettavaiseen keskusteluun kansalaisten kanssa. Tiedostavan tviittaajan toiminta ei kuitenkaan miellytä kaikkia.
”Minä käytän sananvapauttani tietoisesti vaikuttaakseni ihmisten turvallisuuden tunteeseen mutta myös ennalta estävän poliisityön näkyville tuomiseen. On selvää, että toimintani kohtaa myös vastavoimia. Poliisin on uskallettava heittäytyä dialogiin kansalaisten kanssa.”
Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen osallistui hiljattain Edinburghissa poliisitutkimuksen seminaariin, jossa Skotlannin poliisin ylin johto puhui tutkimuksen merkityksestä ja näyttöön perustuvasta poliisitoiminnasta. Näkökulma ilahdutti elokuussa Helsingin yliopistossa kriminologiasta väitellyttä valtiotieteiden tohtoria. Taponen tutki väitöskirjassaan poliisin toimenpiteiden vaikutusta rikollisuuteen ja turvallisuuteen.
Tutkimuksen johtopäätökset eivät täkäläisessä poliisiorganisaatiossa kaikkia miellyttäneet. Se ei Taposta suuremmin ihmetyttänyt. Hän oli vuosien mittaan saanut ryöpytystä useilta tahoilta, niin poliisin sisältä kuin sen ulkopuolelta. Suuri osa kritiikistä kohdistui Taposen tapaan käyttää sananvaltaa.
”Olen avoin ja oma itseni sosiaalisessa mediassa. Minulla on ollut todella hyviä ja haastavia keskusteluja ihmisten kanssa rikollisuudesta ja turvattomuuden kokemuksista."
Taponen meni sosiaaliseen mediaan vuonna 2017, poliisihallituksen monivuotisen suostuttelun jälkeen. Alustaksi valikoitui kansalaisten kohtaamispaikka, Twitter.
”Osa poliisista piti julkisuutta hyvänä, osa huonona juttuna. Jotkut katsoivat tulevaisuuteen ja näkivät, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja keskustelut käydään somessa. Jotkut halusivat pitää vallan itsellään. Julkisuuteen tuleminen on mullistanut sananvapauden käyttöä poliisin sisällä.”
Somemaailmaan heittäytyi Taposen tavoin moni muukin poliisi, mutta vain harva on jatkanut aktiivisesti. Useimmat ovat lopettaneet postailun sisäisen ja ulkoisen paineen vuoksi.
Taposella on nykyisessä X:ssä pitkälti toistakymmentä tuhatta seuraajaa. Joskus postaus syntyy alle minuutissa, joskus radiohiljaisuutta kestää pari viikkoa. Kun se rikkoutuu, tiiviitä kannanottoja voi ryöpsähtää nopeasti kymmeniä. Taponen miettii sisällöt tarkkaan, sillä hän tietää, että hänen sanomisillaan on painoarvoa.
”Moni saattaa ajatella, että olen julkisuudessa itsekkyyttäni. En ole. Julkisuus on keino muuttaa yhteiskuntaa ja poliisia. En nauti siitä roinasta ja halveksunnasta, jota saan osakseni, mutta se näyttää olevan välttämätöntä säilyttääkseni sananvapauteni ja mahdollisuuden muutokseen.”
Poliisi on kansalaisia varten, Taponen korostaa. Se ei saa käpertyä sisäänpäin vaan sen on avauduttava yhteiskunnalle.
Hiljentämisyrityksiä tulee joka suunnasta
Jari Taponen, 52, johtaa poliisissa valvonta- ja ennalta estävää toimintaa, jonka tavoitteena on vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Yksi vaikuttamisen keino on sananvalta, mihin Taponen viittaa jutun alussa olevassa sitaatissa. Väitöskirjakin oli alkujaan sananvapauteen liittyvä tarkoituksellinen teko.
”Tällainen vallan käyttö kohtaa usein vastareaktion. Minun kohdallani se on tarkoittanut perinteisen jälkikäteen reagoivan ja nykyaikaisen ennalta estävän poliisitoiminnan välistä konfliktia.”
Ylikomisario Jari Taposen julkinen toiminta ärsyttää monia. Hänestä on tehty toistasataa kantelua ja rikosilmoitusta. Yksikään ei ole johtanut toimenpiteisiin.
Konflikti on konkretisoitunut Taposen urapolulla monenlaisena sananvapauden rajoittamisena. Toimet ovat liittyneet yhteiskunnassa käytäviin kiperiin keskustelunaiheisiin. Vuonna 2018 hän kirjoitti tviitissään, että uskonnollisen ekstremismin sijaan Suomessa tilastoidaan eniten äärioikeistoon liittyviä väkivallantekoja. Ulostulo hermostutti poliisin johtoa ja poiki tviittaajalle kahdeksan kuukauden tviittauskiellon.
Tuoreempi esimerkki koskee tviittiä, jossa Taponen kirjoitti, että Suomessa yksikään katu tai kadunpätkä ei ole nuorisojengien hallinnassa. Hän oli vastikään nähnyt toisenlaisen todellisuuden Irlannin Dublinissa, jossa keskustan ulkopuoliset lähiöt ovat ylisukupolvisten jengien hallinnassa.
”Sinne ei ole kellään ulkopuolisella asiaa, ei poliisilla eikä tavallisilla kansalaisilla.”
Kotimaan tilannetta pitkän uran tehnyt poliisi ei pidä yhtä ankeana: Suomessa on yhteisöjen sisäänpäin kääntymiseen liittyviä ongelmia, mutta ei sellaisia ongelmia, joita ei voitaisi yhdessä ratkaista.
”Nykyään on linjattu, miten poliisi voi viestiä katujengeistä julkisuuteen.”
Taposta on yritetty hiljentää myös poliisiorganisaation ulkopuolella. Hän arvelee, että kanteluita ja rikosilmoituksia on tehtailtu hänestä toistasataa; yksikään ei ole johtanut toimenpiteisiin. Maalittamisen kohde on pitänyt puoliaan.
”Jos Suomi on sananvapauden mallimaa, meidän on myös käytettävä oikeuttamme. Poliisi voisi olla avoimempi ja keskustelevampi."
Parhaillaan Taponen odottaa vastausta kokemastaan häirinnästä valtakunnansyyttäjältä. Vuonna 2022 Helsingin pormestari myönsi hänelle Helsinki-mitalin ”ansiokkaasta toiminnasta Helsingin kaupungin hyväksi”. Perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-Ahon mukaan mitalin saaja ei ollut sopiva. Hän väitti Taposen osallistuneen virkapuvussa ja virantoimituksessa poliittisiin mielenilmauksiin.
”Ei pidä paikkaansa. Väite aiheutti valtavan vihatulvan. Vein asian oikeusyksikköömme, joka teki asiasta rikosilmoituksen. Poliisi ei kuitenkaan tutkinut asiaa, koska se ei nähnyt siinä rikosta. Vein asiaa eteenpäin. Sain kuulla, että olen julkisuudessa ja minun pitää kestää tuollainen. En ole antanut periksi. Valheeseen perustuvilla jutuilla pyritään mustamaalaamaan minut ja yritetään vaikuttaa jopa virkatehtäviini. Olen kirjoittanut asiasta valtakunnansyyttäjälle, että tämä asia pitää tutkia.”
Ongelma on Taposen mukaan usein se, että poliisin reaktiot kansalaisten kokemaan maalittamiseen ovat hyvin sattumanvaraisia. Joskus asiat etenevät, joskus eivät.
Todelliset ja poliittisesti motivoidut ongelmat
Turvallisuudesta on tullut valtiotieteiden tohtorin mukaan poliittinen puheenaihe, samoin rikollisuudesta. Aiheet vetoavat tunteisiin ja ovat paljon esillä mediassa. Tilastot puhuvat kuitenkin eri kieltä kuin julkinen keskustelu: lukujen valossa kokonaisrikollisuus on pitkällä aikavälillä vähentynyt Suomessa dramaattisesti, Taponen huomauttaa. Aina ei ole helppo tunnistaa, mitkä huolenaiheet ovat aitoja ja mitkä poliittisesti motivoituneita.
Kun otsikoihin nousee esimerkiksi Ruotsin jengiväkivallan aiheuttamat ampumiskuolemat, ilmiön pelätään leviävän lahden yli. Samalla unohtuu, että Suomessa kuolee väkilukuun suhteutettuna yhtä paljon ihmisiä lähisuhdeväkivallan seurauksena. Se on todellinen huolenaihe Suomessa, Taponen muistuttaa. Millaista keskustelua siitä käydään?
”Emme ole puhuneet kovin paljon siitäkään, miten polarisaatio näkyy ja muuttuu Helsingissä. On yhteisöjä, jotka elävät omilla säännöillään yhteiskunnasta irrallaan. Heistä käytävä keskustelu menee helposti leimaavaksi.”
Polarisaatiosta pitäisi puhua enemmän ja järkevästi, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Kun epäkohtiin tartutaan ajoissa, niihin voidaan vaikuttaa.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
