Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on mukana vetoomuksessa tietokirjallisuuden valtionrahoituksen puolesta. Allekirjoittaneisiin organisaatioihin kuuluu tietokirjailijoiden, toimittajien ja kääntäjien edustajia.
Suomi haluaa olla sivistyksen, demokratian ja tieteen vapauden edelläkävijä, todetaan uudessa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa. Demokratia ja yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsevat tuekseen luotettavaa tutkittua tietoa, joka vahvistaa sekä yksilöiden sivistystä että päätöksenteon tietopohjaa.
TJNK tukee tekijöitä ja hankkeita, jotka tekevät ajankohtaista, vastuullisesti tuotettua tietoa laajasti saatavaksi ja ymmärrettäväksi.
Erityisen tärkeää on kotimaisilla kielillä luotu tietokirjallisuus, joka toimii vastavoimana sirpaloituvalle informaatioympäristölle. Asiantunteva tietokirjallisuus rakentaa yhteistä tietopohjaa, syventää ymmärrystä maailmasta ja haastaa lukijoita tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista.
TJNK on mukana yhteisessä vetoomuksessa tietokirjallisuuden vahvistamiseksi:
Vetoomus tietokirjallisuuden valtionrahoituksen kasvattamiseksi
Me allekirjoittaneet yhteisöt kiitämme opetus- ja kulttuuriministeriötä kirja-alan selvityksen tilaamisesta ja selvityshenkilö Markus Leikolaa sen toteuttamisesta. Erityisen lämpimästi kiitämme sitä, että Leikola nostaa selvityksessään esiin kauno- ja tietokirjailijoiden välillä vallitsevan epätasa-arvon.
Valtion kirjallisuuden tukemiseen kohdistamista kirjastoapurahoista 90 prosenttia jaetaan kaunokirjallisuuden ja 10 prosenttia tietokirjallisuuden tekijöille. Tilanne on ollut sama vuodesta 1983, jolloin tietokirjailijat otettiin mukaan alun perin vuonna 1961 laaditun lain piiriin (https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1961/236). Valtaosa Suomessa julkaistavasta kirjallisuudesta on tietokirjallisuutta; tällä hetkellä tietokirjojen osuus on noin 70 prosenttia. Kirjastoapurahojen jakosuhde on ollut alun alkaenkin keinotekoinen ja mielivaltainen, ja sen muuttamista on esitetty lukuisia kertoja.
Valtion taiteilija-apurahoja koskevissa laeissa (https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1969/734 ja https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2025/511) ei sen sijaan ole nimetty kirjallisuudenlajeja. Lait eivät siten estä taiteilija-apurahojen myöntämistä myös tietokirjallisuuden tekijöille, mutta käytännössä tietokirjallisuus on rajattu apurahojen ulkopuolelle.
Nopeasti muuttuvassa informaatioympäristössä on kriittisen tärkeää, että Suomessa julkaistaan kotimaista, tutkittuun tietoon perustuvaa ja korkeatasoista tietokirjallisuutta. Vaikka monella tietokirjailijalla on muu päätyö, laadukas tietokirja ei synny ”siinä sivussa”. Tarvitaan riittävän suuria apurahoja, jotka mahdollistavat pitkäjänteisen, keskittyneen työskentelyn ansiotyöstä vapaana. Nykyinen pirstaleinen ja pienimuotoinen rahoitus venyttää kirjojen tekoprosesseja ja johtaa myös käsikirjoitusten kesken jäämiseen.
Myös ammattimaista tietokirjailijuutta tulee tukea. Kuten Leikola selvityksessään muistuttaa, suomalainen kirjallisuusvienti on sangen vaatimatonta. Tasokkailla tietokirjoilla on myös merkittävää vientipotentiaalia.
Pyydämme yhdessä, että epätasa-arvoinen asetelma korjataan ensinnäkin nostamalla kirjastoapurahojen kokonaismäärärahaa niin, että tietokirjallisuuden osuus voidaan kasvattaa samalle tasolle kuin kaunokirjallisuuden, ja toisekseen avaamalla taiteilija-apurahat myös tietokirjallisuuden tekijöille. Laadukas kotimainen tietokirjallisuus on tehokas ase lukutaidon näivettymistä ja informaatiovaikuttamista vastaan.
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö sr
Suomen freelance-journalistit ry
Suomen Journalistiliitto ry
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto
Suomen tiedetoimittajain liitto ry
Suomen tietokirjailijat ry
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta
Kuva: nimimerkin @deepblue4you (via Canva.com) kuvasta muokannut Ella Ranta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
