Tutkiva kirjailija Iina Kohonen ja etiikan koiruudet

Taiteen tohtori Iina Kohosen väitöstutkimus käsitteli Neuvostoliiton avaruustutkimuksen kuvallista viestintää. Hän kävi läpi eri medioissa esiintynyttä kuva-aineistoa. Eräs kuva kiinni Kohosen huomion: perhelehtenä tunnetussa tabloidjulkaisussa oli kuva kaksipäisestä koirasta. Jokin tuossa kuvassa häiritsi. Kenties Kohonen ei ollut varautunut näkemään noin groteskia kuvaa perhelehdessä. Kenties kaksipäisen koiran kuva kumpusi suoraan kauhutarinoista. Koirakuva jäi voimakkaana Kohosen mieleen.

Väitöksen jälkeen Kohonen erikoistui tutkimusetiikkaan työssään Tutkimuseettisen neuvottelukunnan erityisasiantuntijana. Kymmenen vuotta tieteen ja tutkimuksen eettisten linjausten parissa antoi kypsyyden ja varmuutta tarkastella tuota mieleen jäänyttä ja muistoissa vilahtelevaa kuvaa. Yhdistyihän kaksipäisessä koirassa Kohosen ammattitaidon kaksi puolta: hänen tieteellinen osaamisensa politisoituneen tiedekuvaston analysoinnissa ja ymmärrys tutkimusetiikasta. Minkälaisesta tieteenhistoriasta tuo nykykatsojan silmissä varsin makaaberi koirakuva kertoo? Syntyi päätös: Kuva on sidottava aikaansa ja tulkittava sen kautta. Koirien tarina on kerrottava. 

Alkoi tutkimusretki, jonka tulos on luettavissa teoksena Kaksipäinen koira ja muita eläimiä Neuvostoliiton tieteessä (Tammi 2024).  

Sotien pitkät lonkerot

Kohosen tietokirjahanke alkoi tavallisella tavalla. Tehdään suunnitelmat. Hankitaan rahoitus. Kohonen oli onnekas, työnantajakin myönsi kirjoitusvapaan. Tuli helmikuu vuonna 2022, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja kaikki muuttui.

Alkoi Kohosen tutkimusmatka. Koska Venäjän arkistoihin ei pääsisi tutustumaan, aineisto piti etsiä verkosta ja maista, jotka olivat aikoinaan osa Neuvostoliittoa. Kohonen pääsi koiriensa jäljille ja puntaroimaan koirakokeisiin liittyvää, tuon ajankohdan tutkimusetiikkaa. 

Etiikka heijastaa aina aikakauttaan. 

Kohonen muistuttaa, että keskustelu etiikasta alkaa aina havaitusta ristiriidasta hyväksyttävyydessä ja heijastaa aikakausia: mikä oli ennen hyväksyttyä, ei ole sitä enää. Tutkijoiden ratkaisuja on arvioitava oman aikakautensa todellisuudessa. Kommunistinen vallankumous, maailmansodat ja sisällissota, vaikuttivat Neuvostoliiton poliittiseen ilmapiiriin, joka puolestaan asetti tieteelle ja tutkimukselle niin tavoitteita kuin tutkimuksen toteuttamisen juridis–eettisen ilmapiirin.

Kohosen mielestä on ymmärrettävää, että yhdeksi tutkimuskohteeksi tuli kuoleman voittaminen. Olihan ihmisiä kuollut miljoonittain sodissa ja sotien jälkiseurauksissa. 

Oman aikansa kuvia

Kuoleman voittamisen tutkimus jätti jälkeensä kuvamateriaalia, joka järkyttää nykykatsojia. On löydetty, ilmeisesti manipuloitua, materiaalia, jossa koiria herätettiin henkiin alkeellisella  sydän–keuhkokoneella.

Kaksipäiset koirat puolestaan olivat yrityksiä ratkaista elinsiirtoihin liittyvät ongelmat. Kun isompaan koiraan yhdistettiin pienemmän koiran torso, kaksipäinen koira eli muutamia päiviä.

Tekokuu Sputnikin jälkeen mediahuomion sai avaruuskoira Laika, joka kuoli pian raketin laukaisun jälkeen, mutta propagandassa eli ja söi maata kiertäessään.

Valokuvauksellisia, kauniita koiria käytettiin paljon Neuvostoliiton avaruusohjelmissa. Kaikki kosmonautit, niin koirat kuin ihmiset, oli valittu tarkasti. Heidän tuli olla paitsi terveitä, myös edustavan näköisiä. Estetiikka on aina osa kilpailua mediahuomiosta.

Kohonen muistuttaa, että tiede ja sen kuvasto palveli Neuvostoliitossa poliittisia tavoitteita. Tieteen tuli ratkaista ongelmat ja rakentaa voittoisa yhteiskunta.

“On täysin ymmärrettävää, että meistä nuo tutkimukset ja kuvamateriaali tuntuvat yksinkertaisesti kamalilta. Oma arvomaailmamme on erilainen”, sanoo Kohonen.

Tekivätkö tuon ajan tutkijat sitten epäeettistä tutkimusta? Kohonen varoittaa musta–valkoisten ratkaisujen houkutuksesta. Tutkijat ovat aina oman aikansa lapsia. Eläimillä tehdään tänään moninkertaisesti enemmän tutkimusta kuin 1950-luvulla. Enää emme vain näe tutkimuksissa käytettyjä eläimiä.

Kohosen teos julkaistiin kesäkuussa 2024. Alkoi jännittävä odotus, minkälaisen vastaanoton kirja saa? Miten se vaikuttaa lukijoihin?

Kaksipäinen koira saikin mediahuomiota. Jutut keskittyivät lähinnä referoimaan teosta ja tässä ajassa niin vastenmielisten eläinkokeiden kuvastoa. Kohonen toivoo aitoa keskustelua siitä, mitä hyväksymme. Mitä toisille lajeille saadaan tehdä, tutkimuksen tai ruuantuotannon nimissä? Mikä tässä ajassa pöyristyttää tulevaisuuden iinakohosia?

Loikka tietokirjailijaksi

Iina Kohosen ammattielämä sai uuden suunnan. Hän on nyt täysipäiväinen tutkiva kirjailija.

Uraloikka tuntuu rohkealta tässä ajassa, jolloin kulttuurin tukemista leikataan. Mistä rohkeus, Iina Kohonen?

“Olen aina kirjoittanut työni ohella. Haluan kirjoittaa. En enää voinut elää kahta elämää: käydä päivisin töissä ja kirjoittaa öisin. Piti valita”, perustelee Kohonen päätöstään. Samalla hän viittaa tietokirjailijoiden avustusjärjestelmästä nousevaan vanhaan totuuteen, “kirjoitan öisin”, siis palkkatyön ohella.

Tietokirjallisuuden tukimuodot ovat sirpaleisia ja kirjoitustyö koostuu pätkistä. Kohonen sai Kaksipäiseen koiraan yhteensä noin 15 kuukauden apurahoituksen Koneen säätiöltä, Suomen Tietokirjailijoiden liitolta, Suomen tiedetoimittajain liitolta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta.

Kohonen arvioi, että yhteensä teoksen kirjoittamiseen kului aikaa kaksi ja puoli vuotta. Toiveissa olisi ollut vielä puolisen vuotta kirjoitusrauhaa, jolloin teoksen muutama tarinalanka olisi saatu solmittua kokonaisuuteen paremmin.

Iina Kohonen työskentelee tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahaston yksivuotisen apurahan turvin seuraavan kirjaprojektinsa parissa. 

Iina Kohonen ja Tiina Raevaara keskustelevat Helsingin kirjamessuilla torstaina 24.10. 2024 klo 16.30-17.30, Kruunuhaka-lavalla aiheesta Tieteen kaksipäiset koirat: mikä on sallittua tieteen ja taiteen nimissä?

Iina Kohosen avaruuskoira Laikaa käsittelevä essee Valtimonlyöntejä avaruudesta. Koirakuu oli vuoden 1957 jymyuutinen (teoksessa Anna Helle & Pia Koivunen toim., Neuvostoliitto muistoissa ja mielikuvissa , SKS 2022) oli Vuoden 2023 tiedekynä -ehdokas. Teksti on avoimesti luettavissa täällä.

Teksti: Reetta Kettunen.Teksti on lisensoitu CC BY 4.0:n mukaisesti.
Iina Kohosen kuva Veikko Somerpuro/Tammi. Kuvan käyttö on kielletty. 
 

Tiedonjulkistamisen apurahoilla tuetaan monipuolista, monikanavaista ja uudistuvaa tietokirjoittamista ja tiedonjulkistamista. Tuki on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää edelleen jaettavaa valtionapua. Rahoituspäätökset tekee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. 

Apurahatarinoita-sarjassa esitellään Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tukemien apurahansaajien elämää ja työtä.