Toimittaja Kaisa Beltran on seurannut vuosien ajan Espanjan ihmisoikeustilannetta sekä kaupungissa että maaseudulla. Ihmiskaupan uhreiksi ovat joutuneet niin seksityöntekijät kuin maatalouden kausityöntekijät.
Aurinkorantojen lomakohteet Espanjassa tuovat ensisilmäyksellä mieleen loman ja vapauden. Toimittaja ja tietokirjailija Kaisa Beltran, 42, on erikoistunut ihmisoikeuskysymyksiin Latinalaisessa Amerikassa ja Espanjassa. Hän on opiskellut ja asunut pitkään eri puolilla Espanjaa. Hän on nähnyt myös turismin kääntöpuolen.
”Hyväksikäyttöä tapahtuu suomalaisillekin tutuissa lomapaikoissa, jonne on matkustettu 1960-luvulta lähtien.”
Muutama vuosi sitten Beltran teki ensimmäisen reportaasisarjan ihmiskaupan uhreista ja seksityöläisistä Espanjassa. Aineistoa ja verkostoja kertyi valtavasti, joten Beltran halusi laajentaa työtään tietokirjaksi. Aiheeseen perehtyessään hän ryhtyi tekemään vapaaehtoistyötä prostituoituja ja ihmiskaupan uhreja auttavissa järjestöissä Espanjassa. Beltran vietti seitsemän kuukautta Espanjassa, jossa tutustui kymmeniin henkilöihin, joiden tarinat päätyivät osaksi kirjaa.
”Hyväksikäyttöä tapahtuu suomalaisillekin tutuissa lomapaikoissa, jonne on matkustettu 1960-luvulta lähtien.”
Beltran kirjoitti teoksen Kadonneet tytöt, Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet (Atena, 2021). Valokuvaaja Johanna Erjonsalo otti teoksen valokuvat. Beltran kertoo, että samat ihmiskauppaa ja seksityötä koskevat ilmiöt näkyvät myös muualla Euroopassa, esimerkiksi Italiassa ja Kreikassa.
Useat naiset, jotka olivat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi siirtyivät sittemmin siirtolaistyöhön maatalouteen. Moni heistä on lähtenyt poimimaan vihanneksia ja marjoja Almerian ja Huelvan tiloille, joiden tuotteet päätyvät myös Suomeen.
Beltran siirtyi Espanjan kaupunkien kaduilta maaseudulle seuraamaan näiden ihmisten elämää.
Tästä syntyi idea uudelle teokselle. Beltranin ja valokuvaaja Erjonsalon teos Katkerat puutarhat ilmestyy tänä keväänä Atenan kustantamana. Beltran halusi selvittää maatalouden ja ihmisoikeuksien välisiä yhteyksiä.
Beltran teki tiivistä yhteistyötä siirtotyöläisiä auttavien kansalaisjärjestöjen parissa Huelvassa ja työväenjärjestöjen kanssa Almeríassa. Hän tutustui alunperin slummien asukkaisiin ja siirtotyöläisiin jo ensimmäistä tietokirjaa kirjoittaessaan. Lisäksi hän haastatteli kirjaansa aktivisteja, toimittajia, tutkijoita ja eri asiantuntijoita.
Beltran kertoo eräästä nigerialaistaustaisesta ihmiskaupan uhrista, joka oli muuttanut kaupungista maaseudulle tekemään töitä. Hän oli joutunut esihenkilönsä raiskaamaksi vihannestilalla.
Kaikkia Beltranin haastattelemia kausityöntekijöitä yhdisti se, että heidän työnsä on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, työpäivät loputtoman pitkiä ja palkkaus laittoman matala.
Yleensä edullisen hinnan takana on ihmisoikeuksien polkemista ja työntekijöiden hyväksikäyttöä.
Beltran sanoo, että Espanjassa vihannes- ja marjatiloista käytetään nimitystä “maatalousmafia”, siihen liittyvän järjestelmällisen rikollisuuden vuoksi. Almeria on tunnettu vihannesten ja Huelva marjojen kasvattamisesta. Espanjasta marjat, hedelmät ja vihannekset löytävät tiensä espanjalaisten pakkaamoiden, maatilojen ja slummien kautta myös suomalaisiin ruokakauppoihin.
Yleensä edullisen hinnan takana on ihmisoikeuksien polkemista ja työntekijöiden hyväksikäyttöä. Kausityöntekijät asuvat slummeissa, jotka sijaitsevat maatilojen lähistöllä.
“Yli puolet siirtotyöläisistä marokkolaisnaisista on lukutaidottomia. Sen takia heidän on erityisen haastavaa pitää oikeuksistaan kiinni, ja he voivat päätyä ihmiskaupan uhreiksi.”
Haastateltavien joukossa on myös paljon slummeissa asuvia miehiä, jotka ovat Senegalista, Marokosta, Malista ja Ghanasta, Beltran kertoo.
Kenttätyö haastaa
Välillä kenttätyö on vaarallista, vaikka Beltran liikkuu aina slummialueilla sisäpiirissä olevien ihmisen seurassa, joihin hän on rakentanut luottamussuhteen.
“Usein slummien asukkaat turvautuvat epätoivoisina alkoholiin ja huumeisiin. Taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta. Ei slummeihin voi kuka tahansa tuosta noin vaan kävellä sisään.”
Slummien asukkaat ovat kyllästyneitä siihen, että alueella ravaa avustustyöntekijöitä, kansainvälisiä järjestöjä ja toimittajia, mutta mitään kehitystä parempaan elämään ei ole kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut, Beltran kertoo.
Espanjassa kunnallispoliitikot lupasivat ennen vaaleja, että kausityöntekijöille rakennetaan uusia asuntoloita. Toisin kävin. Miljoonia euroja on palanut taivaan tuuliin, eivätkä asuntolat ole lupauksista huolimatta valmistuneet.
Beltran kertoo, että viranomaisten taholta yhteistyö oli nihkeää ja kysymyksiin oli välillä mahdotonta saada vastauksia. Myös maatilat suhtautuvat varsin kielteisesti toimittajiin.
Kauppaketjuilla on valta vaikuttaa
Kiertomuuttomalli on EU:n rahoittama Espanjan ja Marokon välinen hanke, jonka tarkoitus on tarjota Marokon köyhimmillä alueilla asuville, noin 20 000 naiselle vuosittain kausityötä Espanjasta. Työntekijät voivat työskennellä Espanjassa kolmesta viiteen kuukauteen. Osa jää “laittomiksi maahanmuuttajiksi”.
”Tarkoitus on hyvä, mutta sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan perustuvan rekrytoinnin vuoksi Espanjaan palkataan lukutaidottomia ja erittäin haavoittuvassa asemassa olevia naisia, joiden hyväksikäyttö on yleistä. Heillä voidaan teettää minkälaista työtä tahansa, kuinka paljon tahansa. On kiskontaa, rasismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä”, Beltran kertoo.
“Me Suomessa olemme osa tätä ketjua, koska hedelmiä ja vihanneksia päätyy myytäväksi tänne.”
Aikaisemmin Espanjan Huelvan alueelle tuotiin romanialaisia ja bulgarialaisia naisia, mutta näiden maiden liityttyä EU:hun, maanviljelijät suuntasivat katseensa Afrikan mantereelle, Beltran sanoo.
Beltranin mielestä on tärkeää, että aihe on noussut myös Suomessa ihmisten tietoisuuteen, vaikka kaikki edes Espanjan sisällä eivät tiedä, mitä maaseudulla tapahtuu.
”Tapasin espanjalaisen naisen, joka opetti espanjaa slummeissa asuville ihmisille. Hän ei tiennyt ennen työhön ryhtymistä, että Espanjassa on slummeja.”
“Me Suomessa olemme osa tätä ketjua, koska hedelmiä ja vihanneksia päätyy myytäväksi tänne.”
Beltran kuitenkin sanoo, että kuluttajan vastuulla asia ei ole. Esimerkiksi kauppaketjuilla on valtaa vaikuttaa asioihin vastuullisuusohjelmien kautta.
“Nykyiset ohjelmat ovat jokseenkin tehottomia, mutta tällä hetkellä paras olemassa oleva tapa. Euroopan unioni on jo vuosia rakentanut uutta yritysten vastuullisuusdirektiiviä, joka toivottavasti tuo aitoa vastuun kantoa ja konkretiaa siirtotyöläisten olojen kohentamiseen.”
Tanskalainen tutkiva toimittajaryhmä teki reportaasisarjan Huelvan alueelta. Tämän jälkeen tanskalaiset ruokaketjut ryhtyivät toimiin.
Apuraha turvaa pitkäjänteisen syventymisen
Beltranin tietokirjat eivät olisi syntyneet ilman apurahoja, joiden turvin hän uskalsi myös irrottautua hetkeksi pois toimittajan työstään. Hän on työskennellyt vuosikausia uutistoimituksessa toimittajana ja tuottajana muun muassa Mediatalo Keskisuomalaisessa.
Tietokirjojen kirjoittaminen on vaatinut matkustamista Espanjaan ja Marokkoon – ja pitkäjänteistä syventymistä laaja-alaiseen aiheeseen.
“On ihanaa tehdä hidasta journalismia ja syventyä aiheisiin, joista on kertakaikkisesti pakko kertoa yleisölle.”
Kaisa Beltran sai Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta kuuden kuukauden työskentelyapurahan vuonna 2022. Apurahatarinoita-sarjassa tutustutaan apurahansaajien elämään ja työhön.
Teksti: Johannes Roviomaa
Kuvat: Usva Torkki
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
