Ulla Järven kirja oli työn alla, kun hän päätti luoda siitä jotain uutta. Syntyi äänitietokirja.
Toimittaja, tietokirjailija Ulla Järvi tutkii viestinnän etiikkaa, on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja on ollut Julkisen sanan neuvoston ja Valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan jäsen.
Kirjoittajana Järveä ohjaa toimittajan ja tutkijan ammattitaito ja uteliaisuus. Armottomassa mediassa Järvi tarkastelee mediakohun anatomiaa ja mediaetiikan historiaa ja kehittymistä.
Järvi tunnetaan myös kolumnistina. Hän on itse kokenut, miltä tuntuu saada palautetta, joka ei pohjaa perusteltuun kritiikkiin ja jonka tarkoituksena ei ole kehittää kirjoittajan ammattitaitoa, vaan ainoastaan häiritä ja loukata. Armottomassa mediassa Järvi lähestyy mediaetiikkaa käytännönläheisesti. Miten mediakohun keskelle joutunut henkilö on tilanteen kokenut, miten toimittaja ja julkaisija?
Ulla Järvi oli suunnitellut median etiikkaa käsittelevää teostaan perinteiseksi kirjaksi, mutta julkaiseminen mutkistui. Tämä sai kokeilemaan uutta tiedonjulkistamisen tapaa. Armoton media kirjoitettiin äänitietokirjaksi tai audioteokseksi. Perinteisempi tapa olisi ollut julkaista kirja, joka sitten äänitetään luettuna kuunneltavaksi äänikirjaksi. Järven teos on siis “syntynyt luettuna”.
Ääneen kerrottu tarina on ihmiskunnan vanhin tapa siirtää sivistystä, ajattelua ja kulttuuria.
Uusi julkaisutapa uudisti myös kirjailijan työtä. Miten luodaan äänitietokirja, muuttuuko kirjoitustyyli? Ulla Järven yhteistyökumppanin Jaksomedian avulla kirjallinen keskonen kehittyi ja syntyi äänitietokirja.
Miten äänikirjaksi kirjoittaminen muutti tapaasi kirjoittaa tekstiä, Ulla Järvi?
“Koko prosessi oli huima oppimiskokemus.
Kun käsikirjoitus vuonna 2022 juuttui kustantamoon, tuli tunne, että pitää ottaa projektille uutta vauhtia jostain ihan uudesta muodosta. Aiemmista tietokirjoistani ei ole tehty äänikirjoja, joten kokemusta oman tekstin muuntumisesta audioksi minulla ei ollut.
Olin siten ihan uuden kynnyksellä. Ilman tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahaa ei tällainen hyppääminen uuteen, kokeilevaan tietotekstin muotoon olisi ollut mahdollista.
Kehittelimme Jaksomedia Oy:n perustajan ja toimitusjohtaja Olli Sulopuiston kanssa äänitietokirja-nimen. Päädyimme myös siihen, että luen kirjan itse, mikä on podcastille tyypillistä. Kirjan lukeminen oli sekin jännittävä ja kertakaikkisen opettavainen kokemus.
Jaksomediasta sain myös mitä taitavimman editorin, tuottaja Noora Mattilan, joka iltaöiden pitkinä tunteina puristi minusta paremman tietokirjoittajan. Onhan tavallista, että tietokirjaprojektissa se viimeinen editointikierros tulee tehtäväksi päivätyön ohessa eli iltaisin ja öisin.
Kun vielä lukupäivät Jaksomedian studiossa tuottivat lisää kielenhuoltoa ja tekstin editointia, niin arvelen, että yhtä paljon tekstin hiontaa harvassa tietokirjassa kustantamossa nykyisin ehditään tehdä. Onhan oman tekstin ääneen lukeminen aina paras keino huomata kankeat, liian pitkät ja vaikeaselkoiset lauserakenteet. Samalla huomasimme, mitä etuja on siinä, että kirjoittaja itse lukee: lukija hengittää kirjoittajan tekstiä.
Nimenomaan kuunneltavaksi tehty tietokirja vaatii kirjoittajalta paljon muutakin kuin vain asiatiedon kirjaamista luku luvulta.”
Miten äänitietokirja eroaa podcastista?
“Armoton media on tehty etenemään luvuittain kuten painettu tietokirja. Mutta audio on jaettu viiteen noin puolen tunnin jaksoon. Eli muoto on podcastista, mutta sisältö kirjamainen. Alun perin kolmeen osaan suunnittelemani kirja taipui lopulta todella luonnikkaasti viiteen osaan eli jaksoon.
Välillä tuntui suorastaan aika kiusalliselta kirjoittaa ”omaa itseä” tietokirjaan. Mutta kun kuunteli lopputulosta, se kyllä vahvisti kuuntelukokemusta. Samoin jaksojen loppuun kirjoitetut ”tiiserit” ja ”cliffhangerit” toimivat yllättävän hyvin – jopa itsekin huomasin ajattelevani, että ”ahaa, seuraavassa luvussa mennään Julkisen sanan neuvoston arkistoon Kansallisarkistoon, jännää!”
Tämä projekti muutti tapaani ajatella tietokirjoittamista. Painettu kirja on minulle yhä rakas, mutta äänitietokirjasta tuli vähän kuin lapsenlapsi, joka elää ja hengittää nykyaikaa. Toisaalta ääneen kerrottu tarina on ihmiskunnan vanhin tapa siirtää sivistystä, ajattelua ja kulttuuria.”
Äänikirjaksi vuonna 2023 syntynyt Armoton media julkaistiin vuonna 2024 perinteisempänä painettuna kirjana. Kävi nimittäin ilmi, ettei digitaalinen äänikirja löydä pitkäaikaisen säilytyksen paikkaa muistiorganisaatioiden arkistoissa. Teokseen koottu kuratoitu tietoaines olisi siis ollut vaarassa hävitä ilman painettua versiota.
Ulla järvi sai Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta tiedonjulkistamisen apurahan vuonna 2022.
Äänitietokirja Armoton media on kuunneltavissa Jaksomedian sivustolta.
Tiedonjulkistamisen apurahoilla tuetaan monipuolista, monikanavaista ja uudistuvaa tietokirjoittamista ja tiedonjulkistamista. Tuki on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää edelleen jaettavaa valtionapua. Rahoituspäätökset tekee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.
Apurahatarinoita-sarjassa esitellään Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tukemien apurahansaajien elämää ja työtä.
Teksti: Reetta Kettunen
Kuva: Tekoälyllä generoitu, DALL-E (ChatGPT)
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
