Suomalainen keskustelukulttuuri on koventunut rehtori Jukka Mönkkösen uran aikana. Itä-Suomen yliopisto on kehittänyt tutkijoilleen ja henkilöstölleen toimintamallin, joka auttaa ehkäisemään epäasiallista kohtelua ja häirintää.
”Meidän pitää päivittää sivistys ja edistää sellaista keskustelukulttuuria, jossa ihmiset edes yrittäisivät kuunnella toisiaan ja ymmärtää, että kokonaisuuksia voi katsoa monesta eri näkökulmasta. Tämä koskee koko yhteiskuntaa, ei vain yliopistoja.”
Kun kuopiolainen Jukka Mönkkönen syventyi Suomessa ja Yhdysvalloissa farmasiaan 1980- ja 90-luvuilla, hänen ei tarvinnut puolustella tutkimustaan. Ei maalittamista, ei ikävää loanheittoa tai tutkijan aseman kyseenalaistamista. Yhteyttä pidettiin etupäässä omaan tutkijayhteisön jäseniin, ei suureen yleisöön.
Toisin on nyt. Lähes kymmenen vuoden pituinen ura Itä-Suomen yliopiston rehtorina on tuonut Mönkkösen työpöydälle tyystin erinäköisen todellisuuden. Tutkijoiden odotetaan osallistuvan yhteiskunnalliseen debattiin ja lisäävän tieteestä ja tutkimuksesta käytävää keskustelua. Siinä ei ole biofarmasian professorin mielestä mitään väärää; hyvä vain, että tieteestä puhutaan. Aina puhe ei ole kuitenkaan rakentavaa.
Kulttuurinmuutoksen seurauksena rehtorin toimenkuvaan on ujuttautunut elementtejä, joita siinä ei pestin alkuaikoina ollut. Arvojohtajuudelle tuntuu olevan tilausta. Mönkkönen onkin osallistunut monenlaiseen arvokeskusteluun, ottanut kantaa suomalaisen yhteiskunnan sivistyksen tilaan ja puolustanut tutkijoitaan julkisuudessa.
Omille opiskelijoilleen, tutkijoilleen ja henkilöstölleen Mönkkönen, 64, on tiimeineen kehittänyt monipolvisen toimintamallin epäasiallisen toiminnan varalta.
”Yksittäinen somehäirintä kasvoi pikkuhiljaa. Jotkut median toimittajat tekivät nostoja Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä ja ihmettelivät, miten tiettyjä aiheita voidaan rahoittaa ja tutkia. Maalittamista alkoi kohdistua meidänkin yliopiston tutkijoihin. Halusimme puolustaa tieteen ja tutkimuksen vapautta, olla tutkijoiden puolella”, Mönkkönen kertoo.
Toimintamalli syntyi tuen tarpeesta.
”Ei meillä ollut valmista esimerkkiä, jonka pohjalta malli luotiin. Ei se mitään rakettitiedettä ole, vaan arkijärkistä touhua.”
Isossa organisaatiossa selkeät vastuualueet
Rakettitiedettä tai ei, Itä-Suomen yliopiston 23-sivuinen Epäasiallisen kohtelun ja häirinnän ehkäisemisen toimintamalli on painavaa luettavaa. Se antaa lähes selkokielisen sisältökuvauksen kiusaamisesta, häirinnästä, sukupuoleen perustuvasta häirinnästä, seksuaalisesta häirinnästä, syrjinnästä, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä sekä maalittamisesta. Se tunnistaa, että hankalia tilanteita voi syntyä työntekijän ja opiskelijan mutta myös työntekijöiden sekä opiskelijoiden välille.
Epäasiallisuuksien kitkemisen yliopisto ulottaa koko organisaatioon. Toimijoiden roolit on määritetty huolellisesti, jotta oikea ihminen tietää ottaa vastuun kulloisenkin kuprun silottamisesta. Tilanteista voidaan raportoida lähijohtajalle, lakimiehelle, työterveyshuoltoon, työsuojeluvaltuutetulle tai ammattiliiton edustajalle.
”Kun häirintätilanteita sitten tulee, tiedämme, miten toimia. Ei tarvitse joka kerta keksiä ja miettiä asioita uudestaan.”
Tehokkuutta tarvitaan, sillä Mönkkösen johtamaan Itä-Suomen yliopistoon kuuluvat sekä Joensuun että Kuopion kampukset. Kampuksilla ahertaa 16 000 tutkinto-opiskelijaa, 3 200 työntekijää ja 16 600 aikuisopiskelijaa. Ohjeet avun hakemiseen löytyvät muun muassa henkilöstöhallinnon ja työsuojelun laatimista digitaalisista UEF-Kompasseista.
Someturvaryhmä valvoo ja ohjastaa
Tuorein työkalu Itä-Suomen yliopiston häirinnän nitistämisen työkalupakissa on someturvaryhmä. Se perustettiin syksyllä 2023, kun yliopiston sisäisissä kanavissa käyty yksittäinen keskustelu leimahti ja äityi lopulta niin ahdistavaksi, että esiin nousi vaateita jopa keskustelun sensuroinnista.
”Someturvatiimi seuraa ulkoista ja sisäistä someviestintää. Se tarjoaa tukea ja muistuttaa erityisesti sisäisissä kanavissa keskustelun asiallisuudesta ja hyvistä tavoista.”
Mikä on sananvapauteen puuttumista ja mikä postausten kontrollointia?
Sosiaalinen media on hirvittävä haaste, Mönkkönen myöntää. Mikä on sananvapauteen puuttumista ja mikä postausten kontrollointia?
”Ei ole helppo sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Minusta tuntuu, että mikään organisaatio ei hallitse somekäyttäytymistä tällä hetkellä. Koko ajan tätä on opeteltava.”
Someturvatiimi selvittää pulmia moniammatillisesti viestinnän, henkilöstöhallinnon ja eri alojen asiantuntijoiden voimin. Tavoitteena on luoda yhteiset pelisäännöt asialliselle keskustelukulttuurille ja tukea henkilöstön työhyvinvointia.
Yliopiston pitää osallistua mutta ei politikoida
Avoin keskustelukulttuuri on rehtorin mukaan avain Suomen menestykseen. Ehkä se auttaa torjumaan esimerkiksi Yhdysvalloista levinneen ”woke-kulttuurin” ongelmallisimmat ilmiöt.
”Onneksi emme ole vielä lähelläkään niitä. Yliopistojen täytyy olla hyvin tarkkoina kannanottojen suhteen, liittyivät ne sitten inhimillisiin tai poliittisiin aiheisiin. Tieteellisen koulutuksen edustajina meidän on vältettävä politisoitumista. Muuten sotkeudumme semmoiseen maailmaan, joka ei ole yliopistojen tehtävä. Me emme voi lähteä politikoimaan.”
Mönkkösen lääke yhteiskunnan polarisoitumiseen ja eriarvoistumiseen on silti tuttu suomalaisesta poliittisesta diskurssista: pidetään huolta demokratiasta, kansalaisyhteiskunnasta ja oikeusvaltiosta.
”Ei demonisoida toisin ajattelevien mielipiteitä. Tuodaan esiin tieteeseen ja tutkimukseen perustuvan koulutuksen ja osaamisen tärkeys yhteiskunnassa.”
Vuonna 2021 käynnistynyt #MinäTutkin-Twitter-kampanja oli Mönkkösen mielestä erinomainen esimerkki tutkijoiden tavasta avata tutkimustaan ja toteuttaa sananvapauttaan. Vuonna 2024 rehtori edisti itse sananvapautta osallistuessaan Kuopiossa järjestetyn Minna Canth -seminaarin suunnitteluun. Itä-Suomen yliopisto oli yksi sananvapautta ja -vastuuta sekä demokratiaa luodanneen seminaarin järjestäjätahoista.
”Haluamme olla mukana tapahtumissa ja koota yhteen voimia, jotka puhuvat sananvapauden puolesta.”
Seminaari tarjosi sananvapauskeskustelulle foorumin sekä tilaisuuden päivittää sivistystä, suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
