Kasviarkeologi ja -biologi, filosofian tohtori Teija Alanko palkittiin vuonna 2019 teoksesta Malva ja mulperi. Poimintoja entisajan puutarhoista.
Eri alojen tutkijat, kuten historioitsijat, taidehistorioitsijat, maisema-arkkitehdit ja kasvitieteilijät, ovat perehtyneet suomalaiseen puutarhahistoriaan ansiokkaasti erilaisten kirjallisten ja kuvallisten lähteiden kautta. Alanko on tutkimuksissaan yhdistänyt kasvibiologian alan kasviarkeologiaan ja laajentamalla menetelmiä kyennyt tuottamaan tietoa, joka on aiemmin kirjaimellisesti ollut mullan peitossa, syvällä maaperässä.
Arkeobotaniikan tutkimuksiin nojaten Alanko luo kirjassaan tiiviin mutta moniulotteisen kuvauksen erilaisista suomalaisista puutarhatyypeistä ja selvittää niille ominaisten kasvilajien historiaa. Tätä kautta hän piirtää samalla kartastoa siitä, miten ihmiset ovat liikkuneet maailmalla, keränneet tietoa lääkekasveista ja ravinnosta ja samalla estetiikasta ja vallan symboleista.
Puutarhahistorian monimuotoisuudesta kertovat luostarien, linnojen, apteekkien, kartanoiden ja pappiloiden tavat luoda kasvitiloja ja hyödyntää kasvien käyttöä. Samalla kuvataan kaupunkipuutarhojen syntyä akateemisina oppimisympäristöinä ja kaupallisina tuotantolaitoksina.
Malva ja mulperi avaa uusia näkymiä arkipäiväisiin kasveihin kuten pihasyreeniin, perunaan tai päärynään, ja toimii myös silmien avaajana lähiluonnossa esiintyvien ruohojen tai villiintyneiden maustekasvien alkuperästä ja eksoottisuudesta.
Ajassa, jossa kaupunkitalojen katoille ilmestyy viljelylaatikoita ja leikattujen nurmikoiden sijaan toivotaan niittyjen kasvattamista hyönteisten elinvoimaisuuden turvaamiseksi, syvälle menevä tieto ihmisten suhteesta kasveihin niin kulttuurisesta kuin luonnontieteellisestä näkökulmasta on erityisen arvokasta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
