Tutkija, ekologi Katariina E. M. Vuorinen (kirjailijanimi Maria Katajavuori) palkittiin vuonna 2019 teoksesta Kuoleman ja elämän kysymys. Miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle.
“Kun synnyin, olin jo aloittanut kuolemisen.” Näin alkaa Maria Katajavuoren (alias Katariina E. M. Vuorinen) esikoistietokirja Kuoleman ja elämän kysymys. Kirjassa Katajavuori esittää, että niin solut kuin sivilisaatiotkin ovat itsetuhoisia järjestelmiä, jotka eivät tartu ikuisen elämän mahdollisuuteen vaan valitsevat kuoleman. Ilmiö selittää sen, miksi kehomme ikääntyy, miksi lajit ajavat itseään sukupuuttoon ja miksi ihmisyhteisöt tuhoavat ympäristöään. Vaikka teesi kuulostaa epätoivoiselta, kirjan viesti on päinvastainen: itsetuhosysteemien ymmärtäminen on ensimmäinen askel toimivien ratkaisujen löytämiseen ympäristötuhojen ehkäisemiseksi.
Teksti siirtyy pienestä suureen ja biologiasta yhteiskuntatieteisiin henkeäsalpaavaan tahtiin. Katajavuori vertaa ihmiskehon rappeutumista huonolaatuiseen leivänpaahtimeen, esittelee limasienet kestävän kulutuksen mallioppilaina ja rinnastaa pesukarhujen saalistamien käärmeiden piirteitä harhaanjohtavaan ympäristömainontaan. Kyse ei kuitenkaan ole pinnallisista retorisista tempuista, vaan hyvin argumentoitujen väitteiden ketjusta.
Kirjan pitkä viitelista vilisee kansainvälistä huippututkimusta, ja kirjan toivoisi herättävän kiinnostusta myös ulkomailla.
Maria Katajavuoren Kuoleman ja elämän kysymys. Miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle on omaperäinen ja ajatuksia herättävä teos. Oivallisen kerronnan ja kauniin kielen ansiosta kirja on synkästä teemastaan huolimatta nautinnollinen ja vauhdikas lukukokemus, eräänlainen vuoristorata, joka jättää lukijan ravistettuun tilaan.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
