Toimittaja Jaakko Keso lähestyy haastateltaviaan uteliain mielin, ei-toimittajamaisesti. Se saa ihmiset avautumaan ja kertomaan elämästään. Harrastuksesta alkanut videoraportointi johti työpaikkaan Yle Kioskissa.
Glamour on kaukana Ohion Daytonissa, jonne Donald Trumpin on määrä laskeutua hetken päästä hänen nimeään kantavalla matkustajalentokoneella. Ihmisiä valuu paikan päälle, tunnelma on odottava. Kun kone saapuu, ämyreistä pauhaa Top Gun -elokuvan tunnusmusiikki. Eletään vuoden 2024 vaalikiertueen viimeisiä hetkiä.
Meininki on mahtava. Hetken päästä presidenttiehdokas pitää vuolasta monologiaan ja käsikirjoituspaperit lentelevät tuulessa. Puheen pitkittyessä vaaliväki alkaa palailla autoilleen.
Hän koki luissa ja ytimissä, miltä tuntuu olla joukkohurmoksen vietävissä.
Tuon tunnelman toimittaja Jaakko Keso halusi kokea itse. Hän kertoo katsojallaan seikkaperäisesti omista ajatuksistaan ja odotuksistaan, siitä, miten iho nousi kananlihalle ja jännitti. Paikan päällä hän lähestyy Trump-henkisessä lookissaan ohikulkijoita, kysyy yksinkertaisia kysymyksiä ja saa vilpittömän kuuloisia vastauksia.
Ei Kesosta trumpistia tullut, mutta hän koki luissa ja ytimissä, miltä tuntuu olla joukkohurmoksen vietävissä.
Yle Kioskin toteuttama Tämä on Amerikka -sarja on Keson henkilökohtainen tutkielma Yhdysvalloista. Ohjelma on edennyt toiseen tuotantokauteen. Sarjassa Keso tallentaa oman kameransa ja mikkinsä kanssa amerikkalaisia ilmiöitä eri puolella maata. Trumpin vaalikiertueelle osallistuminen oli tekijälleen sarjan kohokohtia.
Keso tavoittaa ohjelmillaan erityisesti nuoret. Monelle journalistiopiskelijalle hän on esikuva. – Olen Ylessä asiakaspalvelutyössä ja ylpeä siitä. Pääsen esittelemään yhteiskuntaa suomalaisille, Keso sanoo.
Osallistuvasta ja raja-aitoja rikkovasta journalismistaan hänelle myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto vuonna 2025.
Utelias Jaakko epämukavuusalueellaan
Jaakko Keson toimittajanlaadussa on jotain samaa kuin brittitoimittaja Louis Theroux’ssa, jonka hän lukee yhdeksi esikuvakseen. Dokumentaarisen journalismin tähtitoimittajastatusta nauttiva Theroux ei pelkää tarttua hankaliin aiheisiin ja jalkautua mitä erilaisempien ihmisten pariin.
Keso tekee saman suomalaisittain. Hän seuraa muun muassa sosiaalista mediaa etsien heikkoja signaaleja. Hän ei epäröi vierailla Ylilaudan kaltaisilla alustoilla.
– Ylilaudalla näkee filtteröimätöntä ihmismieltä. On kiinnostavaa nähdä sitä koko kirjossaan, hän perustelee.
Yhdessä videossa Keso selvittää suomalaisten alkoholinhuuruista viikonloppukäyttäytymistä pääkaupunkiseudulla. Osallistuvan reportterin ominaisuudessa hän humaltuu illan edetessä itsekin, mikä sekä viihdyttää että kasvattaa samaistuttavuutta. Keso pysäyttelee kaupungin yössä samoilevia ihmisiä ja työntää mikin suun eteen kameramiehen kuvatessa tilannetta.
En lähesty ketään toimittajamaisesti.
Luottamus syntyy silmänräpäyksessä, ja yllätetyt sammaltelevat auliisti vastauksiaan. Miten se onnistuu?
– En lähesty ketään toimittajamaisesti. Ihmiset huomaavat, että olen utelias ja kiinnostunut heistä. Moni kertoo mielellään omista asioistaan.
Suomessa tehdyissä videoissaan Keso toimii useimmiten yksin. Sekin auttaa yhteyden luomisessa. Salaiseksi aseeksi on noussut tylsältä kalskahtava työkalu: hyvät käytöstavat. Metsä tuntuu vastaavan juuri niin kuin siihen huudetaan.
– Kannattaa mennä kohti epämukavuusaluetta ja olla nolo. Se on samaistuttavaa.
Keso tunnistaa itsessään ripauksen maailmanparantajaa; jos ihmiset ymmärtäisivät toisiaan paremmin, maailma voisi olla parempi paikka elää. Hänen ohjelmansa voisivat toimia erilaisten maailmojen välillä liimana hilliten epäjärjestyksen lisääntymistä.
Juttelu alfa-PVP:n käyttäjän kanssa tutusta Netflix-sarjasta auttaa näkemään, että peukun tuntija on paljon muutakin kuin vain huumeriippuvainen.
– Tulee ylpeä fiilis, jos onnistun vähän ymmärtämään jotain toista maailmaa, Keso sanoo.
Erikokoisten palapelien rakentaja
Helsinkiläisen Jaakko Keson, 35, journalistin ura alkoi harrastuksesta. Hän valmistui medianomiksi Metropolian ammattikorkeakoulusta ja teki videoita ajankohtaisista ilmiöistä, muun muassa itsenäisyyspäivän mielenosoituksesta. Videot löysivät yleisönsä ja pantiin merkille Ylessä. Yle Kioskin tiimiin Keso siirtyi vuonna 2017.
Videot syntyvät edelleen pitkälti yhden miehen työnäytteenä ja ilman tarkkaa etukäteissuunnitelmaa. Esimerkiksi Elokapina-liikkeen mielenosoituksesta raportoidessaan Kesolla oli mielessään muutama kysymys. Paikan päällä kamera kävi, hän jutteli ihmisten kanssa ja teki muistiinpanoja.
– En tiennyt, kuinka monen palan palapeli siitä tuli. Jos jokin pala puuttui, tietoa piti hakea jälkeenpäin.
Tämä on Amerikka -sarja on merkittävästi suurempi palapeli kuin yksittäinen juttukeikka kotimaan kamaralla. Materiaalia – videokuvaa, haastatteluja ja muistiinpanoja – kertyy kuvausreissuilla valtavat määrät. Ohjelman kokoamiseen Keso saa apua toiselta käsikirjoittajalta ja toiselta editoijalta.
Videot eivät ole tajunnanvirtajournalismia.
Videodokumentaristin töissä on vahva hetkessä elämisen tuntu, mutta videot eivät ole tajunnanvirtajournalismia. Kokonaisuus syntyy kahdesta päätyövaiheesta.
Paikan päällä on uskallettava heittäytyä ja pantava itsensä likoon. Studiossa materiaaliin voi suhtautua analyyttisesti ja leikata pois kohtia, jotka eivät kestä kriittistä katsetta. Asioiden kuvaaminen ei ole sama kuin niiden julkaiseminen, Keso muistuttaa.
Ihmisten pariin on mentävä, hän jatkaa, sillä vain siten kuulee hiljaisimmatkin äänet. Laajaan tietoisuuteen levinneestä Jonne-meemistä kertova video RIP Jonne aka MKDMSK 1997–2019 on hyvä esimerkki siitä, miten yksittäinen lausahdus avaa pysäyttävän näkymän lähiönuorten kotioloihin. Malminkartanon räppärit vertailivat perheitään Munkkiniemen kavereihin. Jälkimmäisessä oli ”porukat kotona” ja edellisessä ”mutsi himassa”. Kävi ilmi, että Malminkartanossa oli samalla luokalla kymmenen poikaa, joilla ei ollut isää eikä siten isänmallia.
Keson töillä on yhteiskunnallista vaikutusta, mutta mielipidevaikuttaja hän ei mielestään ole.
– Haluaisin, että ihmiset tarkastelisivat maailmaa uudesta vinkkelistä ja olisivat uteliaampia.
Hänen tehtävänään on kuvata maailmaa ja välittää tietoa yhteiskunnan eri laidoilta: syrjäytyneistä nuorista, amerikansuomalaisista, jokin päivä kenties missikisoista ja jet set -piireistä. Elämästä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) esityksestä. Palkinto myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä ja ajankohtaisesta tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Liisa Takala
Kuvassa: Jaakko Keso.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
