Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot vuodelle 2022 jaettiin

Valtiollisen palkitsemisen päämääränä on antaa tunnustusta poikkeuksellisista saavutuksista ja kannustaa uutta luoviin ideoihin sekä hankkeisiin, jotka koituvat koko yhteiskunnan hyödyksi. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään henkilöille, joiden toiminta on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. 

Palkinnot jaettiin 13.9.2022. Jakotilaisuudessa juhlistettiin myös 50 vuotta täyttänyttä Tiedonjulkistamisen neuvottelukuntaa.

Ministeri Honkonen korosti juhlapuheessaan osaamisen ja sivistyksen merkitystä  tulevaisuuden voimavaroina. Tutkitun tiedon saavutettavuus, monimuotoinen tiedonjulkistaminen ja monikielinen tiedeviestintä ovat keskeisiä välineitä osaavan yhteiskunnan rakentamiseksi. Honkonen painotti myös sananvapauden ja tieteen vapauden merkitystä demokratian kulmakivinä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Neuvottelukunta seuraa tiedonjulkistamista laajasti. Tietokirjallisuuden ja perinteisemmän tiedeviestinnän keinojen lisäksi neuvottelukunta kannustaa kokeilemaan rohkeita tapoja julkaista tietoa, kuten Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Esa Väliverronen toteaa: 

“Tiedeviestintä ja tietokirjallisuus tavoittavat yleensä ne, jotka ovat entuudestaan kiinnostuneita tiedosta ja arvostavat tiedettä. Lisäksi tarvitaan uusia tapoja puhutella erilaisia yleisöjä. Halusimme tällä kertaa palkita myös muutamia taiteilijoita, jotka työssään soveltavat ja välittävät tietoa uusille yleisöille. Toivottavasti heidän esimerkkinsä innostaa luoviin kokeiluihin.”

Lue opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote tiedonjulkistamisen valtionpalkinnoista 2022

Lue lisää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnoista

Lisätietoja: pääsihteeri Reetta Kettunen, p. 040 733 5935

Kuva: Jaakko Lukumaa

Palkintoperustelut

Taitelija, koreografi, TaM Sonya Lindfors monialaisesta tiedonjulkistamisesta yhteisöllisen taiteen keinoin

Sonya Lindfors on tehnyt jo vuosia vaikuttavaa ja vastuullista tiedonjulkistamistyötä monialaisten taideprojektiensa avulla. Hän on toiminut tanssijana, koreografina ja kouluttajana sekä taideyhteisö UrbanApan taiteellisena johtajana. Lindfors on luonut yhteisöllisiä tiedonjulkistamisen käytäntöjä erilaisten taide-, tiede- ja kansalaisyhteisöjen kanssa sekä käsitellyt puhuttelevasti aiheita, jotka suomalaisessa julkisessa keskustelussa on usein ohitettu. Samalla hän on raivannut tilaa tiedonjulkistamisen kentällä erilaisille vähemmistöille ja marginalisoiduille ryhmille sekä tehnyt näkyväksi tiedonjulkistamisen vallitsevia valta-asetelmia, kuten valkoisuuden dominanssin.

Lindforsin johtamien tanssitaideprojektien aiheita ovat olleet erityisesti mustuus ja rasismi, tasa-arvo, kulttuuriset representaatiot sekä kolonialismin perintö. Hän on herättänyt keskustelua moninaisuuden tunnistamisen ja inklusiivisuuden tärkeydestä sekä ruumiillisuudesta yhtenä asioiden kokemisen, tutkimisen ja kertomisen välineenä. Lindforsin toimintaa tiedonjulkistamisessa luonnehtivat yhteisöllisyys ja osallisuus, erilaisten hierarkioiden purkaminen sekä uusien toimintatapojen, toiminnan paikkojen ja kaikille parempien tulevaisuuksien etsiminen.

Kirjailija Anniina Ljokkoi, kirjailija, väitöskirjatutkija Liisa Kaski ja valokuvaaja Tuuli Mathisen teoksesta Perinnevegeä

Perinnevegeä-kirja esittelee suomalaista ruokakulttuuria ja ruokahistoriaa kasvisruokien näkökulmasta kauniilla kuvilla ja sujuvasanaisella, asiapitoisella tekstillä. Lähes 50 kasvisruokareseptiä konkretisoivat kirjan viestiä. Nykyaikaan sopivat reseptit ohjaavat lukijaa kokeilemaan ruokien valmistamista ja maistamista.

Kirja tuo vaihtoehtoja ilmasto- tai eettisistä syistä kasvisruokavaliota noudattavien ruokavalion käytännön toteutukseen. Reseptit ja teksti kertovat sujuvasti ja mielenkiintoisesti lähiruoan hyödyntämisestä menneisyydessä ja edelleen olemassa olevista mahdollisuuksista. Teos tuuppaa toteuttamaan terveyttä edistävää ruokavaliota, mikä sopii myös henkilöille, jotka pikkuhiljaa haluavat lisätä ruokavalionsa kasvispainotteisuutta. Samalla tutustutaan vanhaan suomalaiseen ruokaperinteeseen ja perinneruokiin ennen karjalanpaistin aikakautta.

Viime vuosina kuluttajamarkkinoille on tullut kasviperäisiä proteiinivalmisteita ja kasvimaitotuotteita. Kirja esittelee näiden nykytuotteiden vanhoja sukulaisia ja kertoo niiden aikaisemmasta valmistamisesta Suomessa ja lähialueilla. Samalla lukija saa kokeilla reseptejä edullisemmilla raaka-ainavalinnoilla, jopa lähiruoasta.

Kirjan aihe on ajankohtainen monesta näkökulmasta. Kasvispainotteisen ruokavalion suosiminen on merkittävä yksilön keino ehkäistä ilmastomuutosta ja edistää terveyttä. Suuri joukko suomalaisia syö edelleen liian vähän kasviksia päivittäin, mikä puolestaan liittyy merkittävien kansanterveysongelmien kehittymiseen. Kirjan teema on ajankohtainen myös, kun mietitään maatalouden tulevaisuutta ja Suomen ruokahuollon omavaraisuutta.

Toimittaja Tommi Nieminen sananvapauden ja muiden ihmisoikeuksien puolustamisesta journalismin keinoin

Tommi Nieminen on monipuolinen toimittaja, jolla on kyky perehtyä asioihin pintaa syvemmältä ja uusista näkökulmista. Työssään hän on nostanut esille erityisesti ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen liittyviä kysymyksiä. Viime aikoina hän on jutuissaan avannut ja taustoittanut kiinnostavasti varsinkin Valko-Venäjän kansannousua ja Ukrainan sotaa.

Erityisesti Niemisen loppukesällä 2020 aloittama Valko-Venäjän kansannousun seuranta Twitterissä on merkittävä journalistinen teko. Niemisen päivittäinen raportointi ei käsitellyt vain muusta uutisvirrasta tuttuja tapahtumia, vaan avasi valtiollisen sortokoneiston seurauksia arkielämään ja tavallisille kansalaisille Valko-Venäjällä. Nieminen tiivisti työnsä keskeiset tulokset myös Helsingin Sanomien lukijoille tammikuussa ilmestyneessä reportaasissa Suuri puhdistus. Siihen mennessä Nieminen oli seurannut kansannousua 538 vuorokautta. Jutussaan Nieminen myös ennakoi tulevaa Ukrainan sotaa.

Nieminen seuraa aiheitaan sinnikkäästi vielä silloinkin, kun nopeasyklinen journalismi on siirtynyt jo muihin aiheisiin. Hän taustoittaa juttunsa huolellisesti ja käyttää monipuolisesti ja luovasti sosiaalisen median aineistoa juttujensa materiaalina. Näin lukija voi itse perehtyä tapahtumiin ja tulkintoihin alkuperäisen lähdemateriaalin kautta. Pitkäjänteinen seuranta antaa mahdollisuuden ymmärtää päivänpoliittisia kehityskulkuja syvällisemmin ja antaa näin lukijoille eväitä historialliseen ymmärrykseen.

Psykologi Julia Pöyhönen, psykologi Heidi Livingston sekä taiteilija Linnea Bellamine Fanni-lastenkirjoista

Fanni-kirjojen päähahmona seikkailee pieni Fanni-norsu eläinystäviensä kanssa. Kussakin kirjassa eläinhahmo joutuu tunnekuohun valtaan, kiukustuu tai pelkää. Sen jälkeen eläimet yhdessä yrittävät käsitellä tunnetta ja ymmärtää tunteen syitä. Aikuisten termein kyse on ongelmanratkaisusta tunnetaitojen avulla.

Fanni-kirjat ovat ansiokkaita, koska tekijät ovat tunnistaneet käytännöllisiä tilanteita, joita lapset kokevat. Kirjojen kuvituksesta huokuu myötätunto, ja eläinhahmojen teot ja ilmeet ilmaisevat osuvasti tunteiden purkautumista. Piirrosten ja kerronnan etenemistahti sopii lapsilukijalle. Kekseliäs tunnelämpömittari helpottaa ymmärtämään tunteen voimakkuuden.

Tarinan lisäksi jokaisessa Fanni-kirjassa on tieto-osuus aikuisille sekä harjoituksia tunnetaitojen opetteluun. Lapset saattavat nykyään eristäytyä älylaitteidensa ääreen, joten on entistä tärkeämpää pienestä pitäen harjoitella sosiaalisia taitoja, tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja hallintaa.

Fanni-kirjat sopivat kotikäyttöön ja varhaiskasvatukseen. Vuosina 2020–2022 on julkaistu kuusi kirjaa ja tunnetaitokortit. Tekijät suosittelevat teoksia 4–7-vuotiaille, mutta myös aikuinen jää kirjoja lukiessaan pohtimaan tunteiden syntymistä. Ja kun vanhemmat lukevat kirjoja lapsilleen innoissaan, kokemus välittyy entistä paremmin perheen pienimmille.

Näyttelijät, ohjaajat Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama sekä dramaturgi Eva Buchwald ja ohjaaja Linda Wallgren tiedon ja taidon loisteesta teatteriteoksessa Aleksis Kivi

Teatteriteos Aleksis Kivi – mies, josta tuli monumentti esittelee kansalliskirjailijamme elämän ja tuotannon häkellyttävän monipuolisesti. Esitys on enemmän kuin taidetta: sen tarjoilemat ahaa-elämykset, pitkien jatkumoiden ja ajankohtaisten ilmiöiden yhdisteleminen ovat myös laadukkaan tiedonjulkistamisen tunnusmerkkejä.

Katsoja saa kahdessa tunnissa kattavan käsityksen Kiven elämän ja teosten lisäksi suomalaisen kulttuurin, kirjallisuuden, esittävän taiteen ja yhteiskunnallisen keskustelun taustoista 1800-luvulta nykyaikaan. Teos perustuu laajaan tutkimusaineistoon ja sen oivaltavaan soveltamiseen dramaturgian keinoin, klovneriaa unohtamatta. Teos kerryttää tietoa myös suunnitelmallisella yleisötyöllä, koululaisille suunnatuilla oppimateriaaleilla ja valtakunnallisella kiertueellaan.

Klovnikaksikon riemukas ja syvällinen esitys tulkitsee nyky-yhteiskuntamme ja identiteettimme rakentumista älyllisesti ja korkeatasoisesti. Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven, kun Red Nose Companyn ja Kansallisteatterin Aleksis Kivi laajentaa yleisönsä tajuntaa kulttuurihistoriallis–taiteellisesti ennennäkemättömällä tavalla.

Kuvataiteilija Riina Tanskanen yhteiskunnallisen keskustelun avaamisesta ja tiedonvälityksestä sarjakuvan keinoin

Riina Tanskanen tuo esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten kohtelua. Hänen sarjakuvataiteensa käsittelee epätasa-arvoa, kehonkuvaa, ulkonäköpaineita, seksuaalisuutta, rasismia ja seksismiä.

Tympeät tytöt -julkaisuissa käsitellään armottoman paljastavasti ja oikeudenmukaisesti maailmaa, jossa tytöt elävät. Sarjakuvan keinoin Tanskanen sanoittaa nykypäivän tyttöjen ja naisten kokemuksia ja antaa ilmiöille myös taustat. Hän tuo esiin, miten menneiden vuosisatojen filosofit ja oppineet, vallankäyttäjät ja tasa-arvon puolustajat ovat muovanneet yhteiskuntaa. Arkiset esimerkit tuovat näkyväksi ennakkoluulojen ja hierarkioiden pitkän historian ja painolastin.

Tanskasen työt vievät lukijat epämukavuusalueelle. Seksuaalinen häirintä on yleistä. Hän ottaa kantaa myös nykypäivän ulkonäkö- ja poseerauspaineiden mekanismeihin. Epämukavien aiheiden sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, jotta kokemus ja häpeä ei jää yksilön taakaksi. Tanskasen työskentelyssä erottuvat erityisesti monikanavaisuus ja vaikuttavuus sekä yleisön moninaisuus.

Tanskanen osoittaa tiedonjulkistamisen tärkeimmän sanoman: asenteellisuus ja sortavat tavat asuvat meissä jokaisessa. Sen edessä on syytä olla nöyränä.

Teoreettisen fysiikan dosentti, kosmologian tutkija Tommi Tenkanen maailmankaikkeuden avaamisesta tiedeviestinnän keinoin

Teoreettisen fysiikan dosentti, kosmologian tutkija Tommi Tenkanen on kansainvälisesti arvostetun tieteellisen tutkimustyönsä ja tiedehallinnollisten tehtäviensä ohella osallistunut laajasti yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen monilla eri keskustelufoorumeilla.

Tenkanen on tutkimuksessaan ollut erityisen kiinnostunut fysiikan alan merkittävimpiin arvoituksiin liittyvästä teemasta, näkymättömiin jäävästä pimeästä aineesta. Tämän lisäksi hän on kiinnostunut mustista aukoista ja painovoimasta. Nämä kaikki ovat aiheita, jotka kiinnostavat suurta yleisöä. Samalla ne ovat aiheita, joiden yleistajuistaminen vaatii vankkaa osaamista.

Tommi Tenkanen avaa ansiokkaasti tätä niin kutsuttua kovaa luonnontieteellistä tutkimusta lähestyttävästi ja ymmärrettävästi.

Tenkanen on aktiivisen ja monipuolisen tiedon sekä tutkimuksen popularisointityönsä ohella kirjoittanut suomeksi kaksi suurelle yleisölle suunnattua teosta (Pimeän aineen arvoitus, Ursa 2019 ja Matka mustaan aukkoon. Alkuräjähdyksestä kaiken teoriaan, Ursa 2021).

Hän on näin kirjoituksissaan ja puheenvuoroissaan tehnyt ymmärrettäväksi ja selittänyt kiinnostavasti tieteenalaansa vihkiytymättömille erilaisia maailmankaikkeuden perimmäisiä ongelmia.

Tutkimusprofessori Antto Vihma teoksesta Nostalgia. Teoria ja käytäntö

Moderni nostalgia on kompleksinen ja monimuotoinen ilmiö. Sen avulla voidaan selittää niin inhimillisiä ja arkipäiväisiä tunteita ja käyttäytymistä kuin maailmanpoliittisiakin tapahtumia.

Antto Vihma esittelee Nostalgia. Teoria ja käytäntö -kirjassaan modernia nostalgiaa länsimaisessa kontekstissa. Nostalgian historian kautta kuljetaan nykypopulismin ja nostalgian väliseen suhteeseen, jota havainnollistetaan neljän viimeaikaisen esimerkki-ilmiön avulla: Brexitin, Saksan AfD-puolueen, Donald Trumpin ja Suomen perussuomalaisen puolueen kautta. Lopuksi vielä eritellään nostalgian alalajeja ja avataan nostalgian merkitystä esimerkiksi populaarikulttuurissa ja kuluttamisessa.

Nostalgiailmiötä käsitellessään Vihma sivuuttaa yksinkertaiset ja pelkistävät ratkaisut ja saa lukijan huomaamaan, kuinka houkuttelevaa ja vetoavaa nostalgia on ja miten sitä käytetään polttoaineena erilaisten päämäärien tavoittelussa. Vihma tulee samalla tarjonneeksi erinomaisen selityksen esimerkiksi sille, miksi yhdet meistä ovat alttiimpia uskomaan salaliittoteorioihin kuin toiset – asia, jota moni on viime vuosina pohtinut.

Vihma myös muistuttaa, että vaikka nostalgian usein ajatellaan hiipuvan suurten ikäluokkien mukana, nostalgiaa synnyttävät globaalit ilmiöt eivät suinkaan ole katoamassa.

Kirja herättää lukijassa ajatuksia, jotka kulkevat mukana pitkään lukemisen jälkeenkin ja pulpahtelevat esiin tämän tästä osoittaen, että nostalgiaa on kaikkialla.

Dokumentaristi Suvi West tärkeästä ja ajankohtaisesta dokumenttielokuvasta Eatnameamet – Hiljainen taistelumme

Suvi Westin ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Eatnameamet – Hiljainen taistelumme (Vaski Filmi Oy 2021) liittyy hyvin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen teemaan: saamelaisten totuus- ja sovintokomission valmisteluun sekä sen kautta useisiin saamelaisyhteisön kokemiin kipupisteisiin suhteessa heihin kohdistuvaan vallankäyttöön.

Westin dokumentti nostaa taidokkaasti esille näkökulmia ja puheenvuoroja, jotka aihepiiriin liittyvässä julkisessa keskustelussa usein jäävät piiloon tai sivuutetaan. Näin dokumentti ja sen näkökulmat tekevät kokonaisuutta paremmin ymmärrettäväksi. Elokuva edustaa ansiokkaasti Suomessa varsin harvinaista yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa, omaa aikaamme kriittisesti tarkastelevaa ja vähemmistön ääniä esiin tuovaa dokumentarismia.

Westin tausta elokuvien tekijänä on monipuolinen. Hän ei ole kaihtanut käsitellä itseään lähellä olevia aiheita, vaikeitakin sellaisia. Samaan aikaan hän on kyennyt tarkastelemaan huumorin keinoin saamelaisuutta uudella tavalla. Esimerkkejä näistä ovat dokumenttielokuva Minä ja pikkusiskoni sekä televisiosarja Märät säpikkäät. Tiedonjulkistamisen kannalta Westin tuotanto osoittaa, kuinka julkisuudessa marginaaliin jääviä, usein kipeitäkin aiheita on elokuvallisin keinoin mahdollista avata uusien näkökulmien avulla.