Mikään ei kiinnosta ihmisiä kuten oma hyvinvointi ja tietoa etsitään hanakasti. Kaikki terveystieto ei kestä kuitenkaan päivänvaloa. Juhani Knuuti sai tarpeekseen huuhaasta ja alkoi kirjoittaa terveysaiheista yleistajuisesti.
Lääkäri, professori Juhani Knuuti sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2021 väsymättömästä työstä terveysvalistajana. Hän on tarttunut julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin ja perustanut kritiikkinsä tieteelliseen tutkimustietoon ja sen puuttumiseen. Suomen viitatuimpiin kliinisen lääketieteen tutkijoihin lukeutuva Knuuti käsittelee terveysväittämiä blogeissaan, esitelmissään ja kirjassaan Kauppatavarana terveys (Minerva 2020).
Juhani: Jo opiskeluaikana lääkiksessä ihmettelin tiettyjä terveysaiheita käsitteleviä kirjoja. Miten on mahdollista, että sellaista puuta heinää julkaistaan, eikä kukaan tee mitään? En tehnyt minäkään. Vastavalmistuneella lääkärillä itsekriittisyys on vahva, eikä asioita uskalla sanoa. Mutta kun on tarpeeksi kilometrejä tietää, mitä voi sanoa, ja uskaltaa tuoda asioita esiin. Olen erikoistunut sydänlihaksen verenkiertoon ja aineenvaihduntaan, ohjannut kolmisenkymmentä väitöskirjaa, pitänyt satoja luentoja. Tieteellisiä julkaisuja on lähes tuhat ja viittauksia niihin yli 90 000. Toimin valtakunnallisen PET-keskuksen johtajana ja ylilääkärinä Turun yliopistollisessa sairaalassa. Nyt uskallan jo sanoa jotain.
Joulukuussa 2014 mulla alkoi keittää. Viestintäalalla toimiva tytär kannusti kokeilemaan kirjoittamista, ja aloin kirjoittaa omalla nimelläni blogia WordPressiin. Ensimmäisessä kirjoituksessani pohdin, mistä tietää, perustuuko terveysväite tutkittuun tietoon. Turun Sanomat halusi, että julkaisen heidän blogialustallaan, ja siirryin heille. Nyt blogini ilmestyvät myös Uuden Suomen sivustolla. Molemmissa on vähän eri yleisöt. Lukijoita oli keväällä 2022 aika paljon, noin 100 000, vaikka onkin näin tylsä aihe, terveys. Olen lukijamääriin hirveän tyytyväinen. Mutta toisaalta, eihän mikään herätä ihmisissä enemmän tunteita kuin oma hyvinvointi. Välillä sohaisen muurahaispesää, mutta olen päässyt silti aika vähällä. Kuraa ei ole tullut niskaan niin paljon kuin moni kuvittelee.
Minua pyydetään usein luennoimaan siitä, miksi ihminen vielä harhautuu, vaikka tietoa on niin paljon tarjolla. Vastaukseni on, että aika pieni osa ajattelustamme on rationaalista ja analyyttistä. Suurin osa toiminnastamme menee perstuntumalla; siitä kognitiiviset harhat johtuvat. Olisi liian kuluttavaa, jos kaikkea pitäisi miettiä. Käyttämämme oikotiet johtavat meitä harhaan.
Yksi terveyteen liittyvä harha on vahvistusharha. Jos jokin väite on ristiriidassa oman näkemyksen tai uskomuksen kanssa, alamme epäillä väitteen luotettavuutta. Jos taas jokin on samaa mieltä tai tukee omaa käsitystä, tieto tuntuu todelta. Pahimmillaan ihminen päätyy niin sanottuun motivoidun päättelyn kehään. Hän poimii kirsikoita eli kerää valikoidusti tietoa, joka tukee omaa valintaa, ja hylkää kriittisen tiedon. Kun tällaiselle virheellisillä terveysväittämillä ratsastavalle kirsikanpoimijalle sanotaan, että hänen väitteensä eivät pidä paikkaansa, hän lyö saman tien tiskiin hirveän määrän tieteellisiä artikkeleita, jotka tukevat hänen kantaansa. Aiheesta voi olla tuhat artikkelia, joista 50 on samaa mieltä kuin hän ja 950 eri mieltä. Jälkimmäiset hän jättää huomiotta.
Kompromissiharha on puolestaan selitys sille, miksi terveyspropaganda toimii. Jos on kaksi kantaa jostain asiasta, fiksu ihminen ajattelee, että totuus on jossain siinä keskellä. Hän unohtaa, että toinen kanta voi olla oikeassa ja toinen väärässä. Otan esimerkin. Jos vaikka haluaisin myydä ravitsemuskurssia, minun pitäisi alkaa väittää, että nykyisissä ravitsemussuosituksissa on jokin pielessä. Kun toistan samaa asiaa riittävän usein, ihmiset alkavat uskoa väitettäni ja suosituksilleni syntyy markkinat. On muuten hyvä tietää, että terveysväitteisiin liittyy iso bisnes, myös Suomessa. Globaalisti puhutaan sadoista miljardeista euroista vuodessa.
"En lähde joka leikkiin mukaan"
Juhani: Pyrin aina tekemään sellaista työtä, joka tuntuu mukavalta ja kiinnostavalta. Sillä tavalla aikani riittää lääkärin, professorin ja yleistajuistajan töihin. Yöunista en tingi. Minun pitää nukkua yössä vähintään seitsemän tuntia tai enemmän. Vapaa-ajalla soitan saksofonia, joskus bilemusiikkia työkavereiden kanssa meidän Pets and Boys -bändissä. Kodin autotallissa on ”mölykoppi”, jossa nuorin poikani tekee musiikkia. Kun menen sinne soittamaan, kaikki muu unohtuu.
Tykkään potilastyöstä, kun sitä ei ole liikaa. Jos luopuisin siitä kokonaan, jotain jäisi puuttumaan, en olisi oikea lääkäri. Tutkimustyö on puolestaan intohimo ja elämäntapa ja terveystiedon yleistajuistaminen osa sitä. Perinteisesti tieteen yleistajuistaminen ei ole kuulunut tutkijoiden ja lääkäreiden professioon, mutta kyllä sen pitäisi kuulua. Sanoin Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille, että heidän pitäisi aktivoitua. He halusivatkin taistella virheellisiä terveysväitteitä vastaan ja perustivat Vastalääke-nimisen yhdistyksen. Vastalaake.fi-sivusto palkittiin vuoden journalistisena tekona 2020.
Minulle ehdotetaan paljon aiheita, ja käsiteltävien aiheiden lista on pitkä. Moni asia kiinnostaa, mutta aika on rajallinen. Mietin aiheiden yhteiskunnallista merkitystä. Jos joku ihan selvästi huijaa, nostan mädän omenan esiin. Eläkkeellä minulla on sitten ehkä enemmän aikaa kirjoittaa! Kun kerran on aloittanut tällaisen toiminnan, yhtäkkiä ei voi vain kadota. Olen saanut monia palkintoja valtionpalkinnon lisäksi. Niiden myötä motivaatio jatkaa kirjoittamista kasvaa.
Läpinäkyvyys oli virhe
Juhani: Kun tietokirjani Kauppatavarana terveys ilmestyi, jotkut tahot alkoivat systemaattisesti kerätä kirjasta virheitä ja levittää niitä. Virheeksi listattiin muun muassa se, jos joku oli eri mieltä kuin kirja. Olin tottunut tieteentekijänä läpinäkyvyyteen ja odotin kritiikkiä. Kommentoin väitteitä. Huomasin, että se oli pelkästään haitallista: toimintani vain nosti entistä enemmän näkyville väitteitä niin sanotuista virheistä. Kokosin havaitsemani oikeat virheet erilliseen Erratum-artikkeliin ja korjasin ne. Oli virhe ruveta avoimesti keskustelemaan virheväitteistä.
Jokainen voi hillitä epätieteellisen tiedon levittämistä. Pitäisi pysähtyä ja katsoa, onko tieto asiallista ja mielenkiintoista ja kannattaako sitä klikata ja jakaa. Jos itsellä on paljon seuraajia, on mietittävä, mihin reagoi ja mihin ei. Joskus kannattaa nukkua yön yli, ennen kuin tekee yhtään mitään.
Kun saan blogeistani kysymyksiä, huonojakin, vastaan joskus laajasti. En ajattele vain yksittäistä vastaan hankaajaa vaan myös muita lukijoita. Pyrin aina asiallisuuteen ja uskon, että hillityllä, sivistyneellä viestinnällä on vaikutusta myös siihen suureen lukijakuntaan, joka ei osallistu karkeloihin, mutta seuraa kuitenkin keskustelua. Tästä mielikuvaleikistä saan motivaatiota jatkaa keskustelua. Viestintä on tänä päivänä vuorovaikutuksellista. Enää ei huudella norsunluutornista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Jaakko Lukumaa
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
