Metsähallitus hoitaa arvokkaita elinympäristöjä ja jarruttelee luontokadon etenemistä. Se ennallisti Hangossa Tulliniemenrannalla arvokkaan dyynialueen vapaaehtoisvoimin. Hankkeen myötä lukuisat toimijat osallistuivat tiedeoppimiseen.
Kesäkuussa 2019 Tulliniemenranta Hangonniemen eteläreunalla koki kummia. Tiukasti vartioidulle autojen tuontisataman alueelle saapui parinkymmenen hengen ryhmä, joka ensitöikseen pystytti teltat maastoon. Nopeasti ja tehokkaasti kapealle alueelle syntyi leiri keittiöineen, saunoineen ja bajamajoineen.
Talkoolaisten pestinä oli pysäyttää Tulliniemenrannan umpeenkasvu ja vapauttaa dyynit niiden luontaiselle liikkeelle. Isompi tavoite oli hidastaa meneillään olevaa kuudetta sukupuuttoaaltoa ja luontokatoa. Pelastettavaa löytyi yllin kyllin, sillä alueella elää 45 uhanalaista tai silmälläpidettävää hyönteis- ja kasvilajia.
Valtaosa talkoolaisista oli tavallisia pulliaisia. Luonto ja luontoarvot kiinnostivat heitä eittämättä enemmän kuin naapurin villeä tai elliä, mutta varsinaisen luontotietämyksen kärkeä edustivat leirin vetäjät. He osallistivat valistustyöllään kymmeniä ihmisiä –talkoolaisia, kansalaisia, poliitikkoja, virkamiehiä – tieteeseen perustuvan tiedon omaksumiseen.
Luonnonhoitotyöt oli suunnitellut Metsähallituksen Luontopalvelujen suunnittelija Esko Tainio. Hänelle keskustelut niin talkoolaisten kuin hoitotöitä seuraamaan tulleiden hankolaisten kanssa olivat olennainen osa vuorovaikutusta ja hankkeen hyväksyntää.
– On hyvä saada ihmiset kiinnostumaan asioista ja avata heille uusia näkökulmia. Itsekin opin ymmärtämään esimerkiksi sitä, miten arvokas, jopa pyhä paikka Tulliniemenranta on hankolaisille, Tainio sanoo.
Viikon mittaista talkooleiriä edelsi useiden asiantuntijoiden vuosikymmenten työ, esimerkiksi hyönteisasiantuntija Kalle Lundstenin tekemät hyönteis- ja kasvihavainnot, joita hän oli toimittanut Metsähallitukselle. Kyseistä aineistoa Tainio tutki laatiessaan toimenpidesuunnitelman ympäristölle, joka on osa hemiboreaalista vyöhykettä ja Suomen arvokkaimpia paahdelajiston esiintymisalueita.
Huolellisesti kerätty data avasi rahahanat
Helsinkiläinen Esko Tainio, 48, vietti lapsuutensa kesiä Kalajoen hiekkasärkillä. Dyynien dynamiikka tuli tutuksi jo silloin. Metsähallituksessa Helsingin yliopistosta valmistunut maa- ja metsätieteiden maisteri ja metsänhoitaja on työskennellyt vuodesta 2003 lähtien. Uraan on mahtunut luontotyyppien inventointeja ja luonnonhoitotehtäviä. Nykyisin työ keskittyy luontotyyppien hoitoon ja hankkeiden toteutukseen.
Tulliniemenrannan suunnittelutyö napsahti omalle työpöydälle, koska Tainio oli perehtynyt paahdeympäristöjen hoitoon ja inventoinut kyseisen Natura 2000 -alueen luontotyypit, kasvit ja eläimet. Hän tiesi, että useat uhanalaiset lajit, esimerkiksi kangasajuruoho, hietikkonata ja hietikkosara sekä dyynisukkulakoi, olivat vaarassa kadota. Jos dyynien rehevöitymisen annettaisiin jatkua, ranta menettäisi paahdealueelle ominaisen luonteensa.
– Kohteesta oli hyvät tiedot. Haimme rahaa EU:n komissiolta Paahde-Life-hankkeelle. Jos hoitaisimme alueen, saisimme hidastettua luontokatoa, Tainio tiivistää.
Rahat heltisivät, ja suunnitteluprosessin seuraava vaihe käynnistyi. Tainion tuli viedä käytäntöön alueelle aiemmin tehdyn hoito- ja käyttösuunnitelman linjaukset.
Moni hankolainen huolestui: menettäisivätkö he luonnonhoitotöiden seurauksena virkistysalueensa ja arvokkaan maisemansa?
Ekologinen vainu osa suunnitteluprosessia
Tainio laati luonnonhoitosuunnitelman. Sen tavoitteena oli toteuttaa Tulliniemenrannan muutostyöt luontoarvojen kannalta maksimaalisen tehokkaasti ja samalla niin, että alueen virkistyskäyttö ei vaarantuisi. Jälkimmäinen oli tärkeä näkökulma etenkin Hangon kaupungin ylimmälle virkamieskunnalle, koska matkailu on Hangossa tärkeä toimiala.
– Mietin työssäni tosi paljon luonnon prosesseja ja sitä, mitkä tekijät ovat pitäneet elinympäristöjä ennen avoimina ja mikä on johtanut siihen, että alueet ovat kasvaneet umpeen. Joudun miettimään aikaa ennen ihmistä, ihmisen aikana ja teollistumisen jälkeen, sitä, miten maankäytön muutokset, saastuminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat luontotyyppien muutoksiin.
"WWF:n ja Metsähallituksen talkooleireillä ihmiset oppivat näkemään, mikä luonnossa on arvokasta."
Tulliniemenrannan hankkeessa Tainio oli vuorovaikutuksessa muun muassa Hangon kaupungin, Hangon ympäristöyhdistyksen, Uudenmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen kollegoiden kanssa. Hän informoi hankkeesta kansalaisinfoilloissa ja Hangon virkamieskunnan ja poliitikkojen kanssa tehdyillä maastokävelyillä.
– Minun tehtäväni on kertoa ihmisille, minkä takia mitäkin tehdään. Kerron tutkimustuloksista ja alueen luontoarvoista ja sidon tiedon isompaan kuvaan. Valtakunnan mittakaavassa Hangonniemi on todella tärkeä alue.
Kun Hangon kaupunki näytti hoitotoimille vihreää valoa, oli aika siirtyä käytännön järjestelyihin. Kuvaan astui Metsähallituksen pitkäaikainen yhteistyökumppani luonnonsuojelujärjestö WWF.
Talkooleirillä luontokasvatusta
WWF vastaa talkooleirien muonituksesta ja työkaluista, hankkii talkoolaiset ja ohjaa töitä paikan päällä. Monesti hyvin alkeellisissakin oloissa toteutetut leirit ovat huippusuosittuja. Niille tullaan uurastamaan, eikä luppoilemaan.
Tulliniemenrannassa leiriläiset poimivat joka aamu mukaansa oksasakset, sahan tai haravan ja ryhtyivät toimeen.
– Kerron leiriläisille paikan päällä olevista kasveista ja miksi mitäkin tehdään missäkin kohtaa maastossa, mitä kunkin haravointi tai puuntaimien leikkaus tarkoittaa globaalisti ja Suomen mittakaavassa. Tiedon välittäminen luonnonsuojelutyöstä on keskeistä leiriläisille, ja tieto luonnosta kiinnostaa monia.
Tainio turisi talkooleirin aikana myös dyynialueella päiväkävelyillä olleiden paikallisten kanssa. Keskustelujen myötä valtaosa epäilijöistä ymmärsi lopulta, mitä dyynialueen luonnonhoidolla tavoiteltiin.
Lopputulos on niittänyt kiitosta jopa vastahakoisimpien keskuudessa. Dyynit ovat löytäneet alkuperäisen luontaisen liikkuvuutensa, hietikkonata ja hietikkosara leviävät, kangasajuruoho on lähtenyt kasvamaan. Hankolaiset ovat tyytyväisiä avartuneeseen dyynimaisemaan sekä Tulliniemenrannan aiempaa parempaan saavutettavuuteen. Dyynien keskelle on rakennettu dyynien kulumista vähentäviä lankonkeja, jotka palvelevat niin patikoijia kuin lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa liikkuvia.
Kaikkia suunnitelmiaan Tainio ei toteuttanut. Hän jätti muun muassa pienen puuryhmän rauhaan. Sen keskellä törötti penkki, jolla eräs vanhempi hankolaismies kertoi usein istuskelevansa. Miehen kanssa keskusteltuaan Tainio päätti, että antaa puuryhmän olla. Se ei ollut kokonaisuuden kannalta kriittinen kohta. Sen sijaan miehelle paikka oli pyhä, rakas herkkutattimetsikkö.
Kirjoittaja osallistui talkoolaisena Tulliniemenrannan leirille. Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarja on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021!
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
