Saara Retulainen ylöstyöntää kaksi kertaa oman painonsa. Turvallisessa suorituksessa yhdistyvät tiede ja oma kokemus. Valmentaja Eero Retulainen on tiedenörtti.
Valmentaja seisoo kädet puuskassa painonnostajan vieressä ja seuraa silmä kovana noston liikerataa. Horjuuko valmennettavan asento, heilahtaako tanko rautoineen hitusen taakse- tai eteenpäin, nouseeko rauta kevyesti vai raskaasti? Noston jälkeen parivaljakko tutkii kuvaruudulta kameran tallentamaa ja ohjelmiston koodaamaa graafia.
Saara Retulainen, 28, on voittanut painonnostossa Suomen mestaruuden neljästi. Moskovan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2021 hän sijoittui kuudenneksi 59-kiloisten sarjassa. Eero Retulainen, 29, työnsi vuoden 2018 EM-kisoissa pronssia 94-kiloisten sarjassa. Hän on lopettanut aktiiviurheilun, mutta valmentaa Saaraa, aviovaimoaan. Molemmat ovat Turun Atleettiklubin kasvatteja.
Saara harrasti 15-vuotiaaksi kilpavoimistelua ja aloitti 20-vuotiaana itselleen täysin uuden lajin parissa. Hän ei tiennyt painonnostosta mitään. Sattumaa tai ei, mutta sivusta seurannut henkilö havaitsi Saaran poikkeukselliset ominaisuudet, jotka sopivat kuin nakutettu painonnostoon. Lajissa tarvitaan hyvää liikkuvuutta ja räjähtävää voimaa, jota Saaran keho pystyi tuottamaan vahvan voimistelutaustan ansiosta.
"Urheilulääketiede tarjoaa Eerolle tuoretta tutkimustietoa valmennukseen."
Aviomies-valmentajan ajatuksissa Saaran urheilulliset ominaisuudet pyörivät alituiseen, sillä ne viitoittavat tien valmennusohjelmaan. Huippu-urheilun siunaus ja kirous on, että asioita voi alituiseen tehdä aiempaa paremmin; painonnostotankoon voi aina lisätä kilon tai kaksi.
Sitä Retulaiset eivät kuitenkaan tee, jos tieteellinen tutkimusnäyttö ja painonnostajan omat tuntemukset puhuvat muutoksia ja mahdollista riskinottoa vastaan. Eero pohjaa valmennuksensa monitahoiseen tieteelliseen tutkimukseen sekä omaan lajituntemukseen. Saara luottaa Eeron näkemyksiin ja saa lisäjeesiä kokonaisuuteen muun muassa fysio- ja ravitsemusterapeuteilta. Raudannosto on hikistä tiedettä tempausareenoilla.
Tutkimustuloksia arvioitava kriittisesti
Keväällä 2022 Saara osallistuu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksiin. Tohtorikoulutettavat keräävät hänestä tietoa, joka auttaa ymmärtämään lajissa tapahtuvaa kehitystä aloittelijan edetessä kohti huipputasoa.
– Saan tietoa muun muassa voimatasoista, lihasten koosta ja rakenteesta, kehon koostumuksesta, vipuvarsien pituudesta ja lihasväsymyksestä. Lisäksi saan ravintoanalyysin ja digitaalisen 3D-skannauskuvan, Saara kertoo.
Urheilulääketiede tarjoaa Eerolle tuoretta tutkimustietoa valmennukseen. Esimerkiksi biomekaniikan lainalaisuuksia hyödyntämällä hän voi estää rautoja rasittamasta Saaran kehoa vääristä kohdista. Lajissa on tiedettävä muun muassa, miten nivelet tuottavat voimaa, jotta lihakset ja nivelet työskentelevät optimaalisesti.
– Mitä laadukkaampi tutkimus on, sitä isompi otanta siihen liittyy. USAssa on tehty paljon hyvää tutkimusta voimaharjoittelusta. Heillä on käytettävissään yksityistä rahoitusta enemmän kuin muualla, Eero sanoo.
Uusi tutkimus voi antaa impulsseja Saaran valmennusohjelman hienovaraisiin muutoksiin, mutta kaikkea häneen ei voi soveltaa. Valmennuksen kantava ajatus on välttää vääränlaista riskinottoa.
Vaa’an ja älykellon seurantaa
Eero Retulainen jakaa valmennuksen kolmeen tasavahvaan osa-alueeseen: harjoitteluun, lepoon ja ravitsemukseen. Yksityiskohdat rakentuvat kisakalenterin ympärille. Tänä vuonna Saaran kiintotähti ovat EM-kisat, jotka pidetään touko-kesäkuun vaihteessa Albaniassa. Niistä on tarkoitus hakea vähintään omia ennätyksiä.
Painonnostajan suorituskyky pohjaa raudanlujaan peruskuntoon, jota Saara kasvattaa räätälöidyn ohjelman mukaan. Ydinajatus on simppeli: kunnon on oltava hyvä, jotta jaksaa treenata. Saara on opetellut kertomaan tarkasti omista fyysisistä ja psyykkisistä tuntemuksistaan, jotta treeni ei kuormita liikaa.
Painonnosto on painoluokkaurheilua, jossa vaa’an lukemat eivät tunne armoa. Stressiä voi syntyä kiloista, joita on kisan alla liikaa tai liian vähän.
– Käyn vaa’alla aamuin illoin ja näen, millainen kulutus on päivän mittaan ollut. Ravitsemusterapeutti on mitannut makrot, ja saan valmiit ateriat päivisin, Saara kertoo.
Aterioissa on oikeat mittasuhteet proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja, joita elimistö tarvitsee pysyäkseen tasapainossa. Joka huippu-urheilijan perimmäinen tavoite on pysyä terveenä.
Toinen tärkeä mittari istuu Saaran ranteessa. Urheilija seuraa älykellosta säännöllisesti sykettään, sykeväliään ja untaan. Onnistuessaan valmennus ei vaaranna urheilijan hormonitoimintaa tai kehonkoostumusta. Saara syö keltarauhashormonia endometrioosin vuoksi.
Huipputuloksia ei voi syntyä ilman riittävää palautumista. Se on Eeron mielestä Suomessa toistaiseksi vähän tutkittu alue. Lihaksisto, hermosto ja hengityselimistö rasittuvat ja palautuvat eri tavoin, ja keho kertoo, mistä ilmiöstä on kulloinkin kyse.
– Hermostollinen rasitus näkyy väsymyksenä, jolloin mikään ei tunnu miltään. Siihen ei auta muu kuin lepo. Joku rentoutuu olemalla tekemättä mitään, toinen ystävien seurassa, Eero kuvailee.
Eero ja Saara viettävät paljon aikaa yhdessä avioparina. Heidän välillään risteilee hiljaista tietoa, josta on hyötyä valmennuksessa. Eero on kartalla Saaran unen laadusta ja syömisestä – ellei satu olemaan työkiireiden vuoksi matkoilla tai Saara vaikkapa harjoitusleirillä.
Eero on ammatiltaan investointipankkiiri. Saara työskentelee markkinoinnin ja viestinnän parissa, mutta keskittyy pääsääntöisesti urheiluun. Siitä hän silmin nähden nauttii. Vaimon ilo on nautinto myös aviomiehelle. Eeron motiivit valmennukseen ovatkin hyvin yksityiset.
– Haluan, että Saara on onnellinen, hän sanoo.
Sitä Saara on, myös Espoossa sijaitsevan Tempaus-Areenan ulkopuolella.
Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
