Tampereen yliopiston dosentti Tuula Juvonen on kohdannut toistuvaa häirintää tutkimusalueensa vuoksi. Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden opettaminen vaatii paksua nahkaa ja työyhteisön turvaa, sillä kaikille opetuksen sisältö ei sovi.
”Kukaan ei kiellä sukupuolivähemmistöjä puhumasta, mutta meidät ohitetaan. Meitä ei tarvitse ottaa vakavasti, vaan tarpeemme ja toiveemme ovat hyttysen ininää instituutioiden korvissa.”
Sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Tuula Juvonen ei syty ”vähemmistöläistämisestä”. Sateenkaarevan dosentin ”en suostu marginaaliin -asenne” näkyy esimerkiksi siinä, että hän toi vuonna 2022 ensimmäisen lesboutta käsittelevän kurssin Tampereen yliopiston opetustarjontaan. Nytkö vasta, moni silloin ihmetteli.
Juvonen vastaa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sukupuolentutkimuksen sisällöistä, muun muassa Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnassa -nimisestä kurssista, joka antaa tuleville yhteiskuntatieteilijöille tärkeitä valmiuksia työelämään. Kaikilla työpaikolla on oltava perillä lakisääteisistä yhdenvertaisuusperiaatteista. Ne koskettavat toisin sanoen ihan jokaista, oli henkilökohtainen vakaumus tai seksuaalinen suuntautuneisuus mikä tahansa.
Tampereella kurssi on pakollinen kaikille yhteiskuntatieteiden kandidaattivaiheen opiskelijoille. Kaikille opiskelijoille kurssin sisältö ei kuitenkaan sovi.
Juvosen koordinoimasta kurssista on vastikään tehty häirintäilmoitus. Tämä on jo toinen kerta, kun opiskelijalta menee kuppi nurin yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien aiheiden äärellä. Edellisellä kerralla opiskelija esitti halveeraavia kommentteja transmiehistä, ja Juvonen poisti opiskelijan kurssilta kolmeksi päiväksi odottaessaan yliopistolta toimintaohjeita.
Tässä Juvonen teki virheen. Hänen olisi ensin pitänyt keskustella kyseisen opiskelijan kanssa, mutta sitä yhteiskuntatieteitten tohtori ei silloin vielä tiennyt. Opiskelija kirjelmöi kohtelustaan yliopiston rehtoria myöten ja piti asiaa näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa.
Tampereen yliopisto otti tapahtuneesta opikseen ja laati säännöt turvallisen oppimis- ja opetusympäristön takaamiseksi. Juvonen käsitteli tapahtunutta artikkelissaan Opetushäirinnän käsittelystä yliopistossa teoksessa Intersektionaalinen feministinen pedagogiikka (Vastapaino, 2020).
Sateenkaarevuus rikastaa yhteistä historiakäsitystä
Tuula Juvosen taistelukentät eivät rajoitu yksinomaan yliopiston luentosaleihin. Vuonna 1962 syntynyt tutkija, opettaja, aktivisti ja kanssatoimija edistää sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoja yhdistyksissä ja kansainvälisillä foorumeilla.
”Olen aina halunnut tutkia sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta”, hän toteaa.
Väitöskirjassaan Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia Juvonen haastatteli ihmisiä, jotka olivat eläneet Tampereella 1960-luvulla. Sota oli luonut yllättäen tilaa samaa sukupuolta oleville seksisuhteille. Sodan loputtua ihmisillä oli uudelleenorientoitumisen tarve. Juvonen kutsuu sotien jälkeistä aikaa heteroseksuaalisuuden jälleenrakennukseksi. Tutkimuksissaan hän pohtii, miten homoseksuaalikäsitys suomalaisessa kulttuurissa rakentuu.
Yksi tapa tarkastella asiaa on suunnata katse kansallisiin instituutioihin ja niiden tapaan esittää yhteistä historiaa. Sitä Juvonen tekee muun muassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Affektiivinen aktivismi. Juvosen johdolla etenevä hanke tutkii kirkon ja museoiden sekä trans- ja queer-aktivismin välistä suhdetta.
”Kukaan ei kiellä seksuaalivähemmistöjen edustajia puhumasta, mutta jos meitä kuunnellaan, meitä ei oikeasti kuulla. Ollaan kovakorvaisia. Jos esimerkiksi toivomme, että kirkko kohtelisi lesboja ja homoja yhdenvertaisesti heterojen kanssa, toivetta ei tarvitse ottaa vakavasti”, hän perustelee.
Koska viesti kaikuu usein kuuroille korville, sarkaa riittää kynnettäväksi.
”Olemme perustaneet Setan ja Kulttuuria kaikille -palvelun kanssa Sateenkaarihistorian ystävät ry:n, jonka tehtävänä on tukea sateenkaarihistorian tutkimusta, tallentamista, esillepanoa ja opetusta. Olen tehnyt Merikeskus Vellamoon sateenkaaripolun. Museokävijä voi kävellä opasvihkosen kanssa näyttelyn läpi ja saada sen avulla näkemäänsä sateenkaarevan näkökulman.”
Sateenkaarihistorian ystävät ry:n ansiosta sateenkaariaiheet ovat olleet esillä muun muassa myös Arkkitehtuurimuseossa.
”Kannustamme muistiorganisaatioita tuomaan näkyväksi moninaisuutta ja ottamaan asioita rohkeasti esille. Kukaan ei kuole, kun näitä asioita sanotaan ääneen. Ennen ei sanottu, nyt saa sanoa. Haluamme antaa museoiden kautta sellaista viestiä, että tätä on ollut ennenkin, sitä on nyt ja sitä voi olla tulevaisuudessakin.”
Moninaisuusteemat ovat toisin sanoen tulleet jäädäkseen, mutta yhä ne kuohuttavat tunteita, oli sitten kyse paikallisesta Pride-tapahtumasta tai yliopiston luentotilaisuudesta.
Helpomman tulevaisuuden puolesta
Määräaikaista lehtoraattia hoitava Juvonen on joutunut tutkijanurallaan koville. Kaksi kertaa hänet on määrätty sairauslomalle työuupumuksen vuoksi.
”Koska olen käynyt itse kovan prässin läpi, haluan muuttaa maailmaa sellaiseksi, että nuoremmilla ei ole samoja hankaluuksia, vaan he pääsisivät helpommalla.”
Ensimmäiseen tulikokeeseen Juvonen joutui jo väitöskirjaa tehdessään. Hän piti esitelmän miestenvälisestä ystävyydestä miestutkimuksen päivillä ja esitti, että kahden suomalaisen ikonin, Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan, välistä ystävyyttä voisi tarkastella myös queer-silmälasien läpi. Asia päätyi sanomalehteen tutkijan esittämänä ”väitteenä” miesten välisestä homoseksuaalisesta suhteesta. Juvonen kumosi lehden väitteet mutta asian käsittely ei suinkaan siihen päättynyt.
Työnantajan ja työyhteisön antama tuki korostuu, kun tutkija joutuu häirinnän kohteeksi.
”Ihmisen paras voimavara on hyvä työyhteisö. Minulla ei tuon kohun vaiheessa sellaista ollut. Kun siitä tapauksesta selvisin, tuli tunne, että selviän mistä vain.”
Nyt Juvosen työnantajalla, Tampereen yliopistolla, on häirintätilanteiden varalta selkeät toimintaperiaatteet. Niihin sukupuolentutkijan on tarvittaessa pakko turvautua jo siksikin, että opettajan tehtävä on taata turvallinen opiskelutila kaikille opiskelijoille. Juvosen opetusta saattaa seurata samalla kurssilla yli 500 opiskelijaa. Kun yksi opiskelija häiritsee luennoitsijaa, hän häiritsee kaikkia muitakin.
Nyt Juvonen tietää, toisin kuin ensimmäisellä kerralla, miten häirintäilmoituksen tekijän kanssa toimitaan lainopillisesti oikein. Kokemukset karaisevat, mutta silti jokainen häirintätapaus jättää jälkensä. Myös Juvoseen.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
