Teoreettisen fysiikan dosentti Tommi Tenkanen tekee mustista aukoista helposti lähestyttäviä. Hiljaisina hetkinä maailmankaikkeuden mysteerit vaivaavat liikkeenjohdon konsulttina työskentelevää kosmologia.
Teoreettisen fysiikan dosentin, kosmologi Tommi Tenkasen kirjoilla on hassu vaikutus. Niitä lukiessa tuntee itsensä samaan aikaan hyvin fiksuksi ja hyvin pieneksi. Ne nimittäin käsittelevät sellaisia käsityskyvyn ylittäviä asioita, kuten pimeää ainetta, raskaita tähtiä ja niiden romahtamista.
Osa kirjoissa esitellyistä faktoista tuntuu jopa hieman kauhistuttavilta, kuten se, että oman kotigalaksimme eli Linnunradan ytimessä on valtava musta aukko, ja mustan aukon tapahtumahorisontin yli astuva astronautti todennäköisesti venyisi loputtomaksi spagetiksi. Toisaalta Tenkasen kirjat myös lievittävät levottomuutta. Mustat aukot eivät oikeasti ole imaisemassa ketään sisäänsä, ellei joku joskus tieten tahtoen pääsisi astumaan tapahtumahorisontin yli.
Kosmologit käsittelevät työssään asioita, jotka ylittävät roimasti inhimillisen mittakaavan ja maalaisjärjen. Jaksaako kosmologi siis kiinnostua sellaisista arkisista askareista, kuten kaupassakäynnistä, kun tietää kuinka mitättömiä olemme koko maailmankaikkeudessa? Onko millään enää mitään väliä, kun koko ihmiskunta on kosmisessa ajanlaskussa pelkkä piskuinen tähtipölyn tuiverrus?
”Kyllä se vaikuttaa siihen”, Tenkanen myöntää. ”Mutta ennen kaikkea se tekee levolliseksi. Mittakaava tekee elämän entistä merkityksellisemmäksi ja omat murheet pienemmiksi.”
Kovasta matematiikasta arkielämän kokemuksiin
Tenkanen palkittiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla tieteenalansa yleistajuistamisesta monipuolisen tiedeviestinnän keinoin. Tenkanen kirjoittaa ja puhuu maailmankaikkeuden mysteereistä sellaisella tavalla, että asiaan vihkiytymätönkin alkaa omasta mielestään ymmärtää mustia aukkoja, hiukkasia ja aika-avaruuden kaartumista.
Hän käyttää hyvin arkisia ja selkeitä esimerkkejä kuvaamaan ilmiöitä, jotka on laskettu kovan ja monimutkaisen matematiikan avulla. Toiset esimerkit hän keksii itse, kuten kun hän vertaa mustan aukon kertymäkiekosta lähtevää hiukkassuihkua Näsinneulaan, joka hyppää esiin marmorikuulasta. Toiset taas ovat fysiikan maailmassa yleistyneitä tapoja kuvata asioita, kuten mustan aukon kuvailu vesiputoukseksi.
”Pyrkimys on hakea tarttumapintaa arkikokemuksista, joista meillä on jo jonkinlainen mielikuva”, Tenkanen sanoo.
Kosmologin työ herättää mielleyhtymiä suurista teleskoopeista ja laboratorioista, mutta Tenkanen sanoo, että teoreettinen fyysikko tarvitsee pohjimmiltaan työvälineiksi vain kynän ja paperia.
Teoreettinen fysiikka onkin ala, jossa uudet löydökset kertyvät vuosisatojen aikana toistensa päälle, ja jos hyvin käy, joskus laskelmista saadaan vielä konkreettisia, havaintodataan perustuvia todisteitakin. Esimerkiksi mustista aukoista on esitetty teorioita jo yli sadan vuoden ajan, mutta ensimmäinen kuva mustasta aukosta julkaistiin vasta vuonna 2019.
Avaruus suuri, ihminen pieni
Tenkasen tie on vienyt kaakkoissuomalaisesta, parintuhannen asukkaan Miehikkälän kunnasta maailman huippuyliopistoihin asti. Hän on tavannut enemmän nobelisteja kuin pystyy lonkalta laskemaan. Fyysikkojen yhteisö on lopulta melko tiivis ja epähierarkkinen, joten ovet ovat avautuneet uteliaisuuden ja ahkeruuden avulla.
”Fysiikan nobelistit ovat melko maanläheisiä tyyppejä”, Tenkanen kertoo.
Tenkasen mielestä hänen tarinansa on esimerkki suomalaisen koulujärjestelmän voimasta. Tasa-arvoisessa järjestelmässä ei tarvitse olla valtavan etuoikeutettu tai lapsinero pärjätäkseen. Tenkanen esimerkiksi itse ei pidä itseään matemaattisesti erityisen lahjakkaana, vaan sanoo opetelleensa kärsivällisesti laskemista, jotta pääsisi haluamaansa tavoitteeseen. Tenkasen vanhemmat eivät ole fyysikkoja, vaan historianopettaja sekä terveystieteiden maisteri.
Lukion Tenkanen kävi Virolahdella. Koko oppilaitoksessa oli noin 50 oppilasta ja ”erinomainen matematiikanopettaja”. Varsinaisen kipinän fysiikkaan sytyttivät kuitenkin tietokirjat, Tenkanen kertoo. Hän luki nuorena Esa Saarista, Kari Enqvistiä, Esko Valtaojaa ja Stephen Hawkingia. Hän toivoo, että voisi omilla kirjoillaan vastaavasti innostaa uusia sukupolvia fysiikan pariin.
”Peruskoulussa ajattelin, että minusta tulee filosofi. Luettuani Esko Valtaojan ensimmäisen teoksen Kotona maailmankaikkeudessa ymmärsin, että fysiikka vastaa tarkemmin perimmäisiin kysymyksiin siitä, mistä olemme tulossa, keitä me olemme ja minne olemme menossa”, Tenkanen sanoo viitaten Valtaojan ensimmäiseen teokseen Kotona maailmankaikkeudessa.
Kaunokirjallisuuskin on Tenkaselle tärkeää. Sen sijaan science fictionista hän ei ole koskaan innostunut.
”Maailmankaikkeus on mielestäni ihmeellinen jo sellaisenaan.”
Oppia Yhdysvalloista
Tenkanen oli 27-vuotias, kun hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistolla teoreettisesta fysiikasta vuonna 2016. Seuraavat neljä vuotta hän jatkoi tutkimista Britannian Queen Maryn yliopistossa ja Yhdysvalloissa Johns Hopkinsin yliopistossa, missä hän tutki pimeän aineen syntyä maailman ensimmäisen sekunnin murto-osan aikana.
”Suomalaista koulutusta arvostetaan ulkomailla valtavasti, mutta opetustyyleissä on eroja. Yhdysvalloissa ote on paljon keskustelevampi kuin Suomessa, siellä opiskelijat ja opettajat haastavat toisiaan. Voisimme ottaa siitä oppia täälläkin.”
Suomessa Tenkanen on tehnyt töitä yliopistolla sekä tutkijana että Aalto-yliopistolla hallinnon palveluksessa, missä hän toimi rahoituksen asiantuntijana. Suomalaisten yliopistojen rahavirrat ovat pieniä kyynelvanoja verrattuna niihin koskiin, joita yhdysvaltalaiset yliopistot ottavat vastaan.
”On hämmästyttävää, kuinka Suomessa tehdään niin pienillä resursseilla niin uskomattoman hyvää tutkimusta”, Tenkanen sanoo.
Tenkanen on nähnyt myös koulutusleikkausten vaikutukset. Vuoden 2015 jälkeen Helsingin yliopiston henkilöstömäärä on vähentynyt noin tuhannella hengellä, joista noin puolet on ollut irtisanomisia. Pienempi määrä ihmisiä tekee saman määrän töitä kuin aiemmin, ja se heijastuu myös työilmapiiriin, Tenkanen sanoo.
”Professorit eivät voi keskittyä pääasiallisiin töihinsä, kun heidän pitää kirjata opiskelijoiden arvosanoja järjestelmiin ja tyhjentää roskakorit. Sehän on järjetöntä.”
Maailmankaikkeus tulee uniin
Kesäkuussa 2022 Tenkanen siirtyi yksityisen sektorin palvelukseen, liikkeenjohdon konsultiksi. Pääsyynä oli oma halu ryhtyä uuteen, mutta asiaan vaikutti myös se, että yliopistomaailmassa on hyvin vaikeaa saada vakituista työpaikkaa. Huippupaikoista käydään kovaa kilpailua, ja työ on pätkää toisensa jälkeen.
”Jopa arkisista askareista piittaamaton kosmologi haluaa tietää, mistä leipä tulee pöytään.”
Tenkasen mielessä pyörivät jo seuraavat kirjaprojektit, mutta niistä hän ei vielä lausu sen enempää. Teoreettinen fysiikka on yhä elämässä läsnä, muun muassa pikkuveljen kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Tenkasen nuorempi veli työskentelee hiukkasfyysikkona Tukholmassa. Kun kerran on maailmankaikkeuden mysteerejä alkanut pohtia, on sitä vaikea lopettaa.
”Mitä pimeä aine on, miksi maailmankaikkeus laajenee kiihtyvästi, voiko gravitaatiota kvantittaa, löytyykö kaiken teoriaa? Näitä minä herään öisin miettimään, vaikka ne eivät olekaan elämässäni juuri nyt ajankohtaisia.”
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Alma Onali
Kuva: Jaakko Lukumaa
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
