Tiedonjulkistamisen apurahansaaja, tietokirjailija Maarit Nurminen tarkastelee tietokirjassaan poikkeavana pidetyn käyttäytymisen lääketieteellistämistä 1500–1900-lukujen Euroopassa.
Maarit Nurminen oli alle kouluikäinen avatessaan Carl Grimbergin Kansojen Historia -kirjasarjan ensimmäisen osan. Hän lumoutui teoksen assyrialaisista, heettiläisistä ja balsamoiduista egyptiläisistä niin, että historiantutkijan tai arkeologin ammatista tuli unelma. Opintopolku johdattikin Nurmisen neurologiseen kuntoutukseen erikoistuneen toimintaterapian kautta Helsingin yliopiston Historian laitokselle.
Historian alalla Nurmisen sydän tykytti erityisesti lääketieteen ja parantamisen monimuotoiselle historialle. Usko, uskomukset, lääketiede, parantaminen, sairaus ja terveys olivat teemoja, jotka vetivät Nurmista puoleensa.
– Yleisen historian graduni ja lisensiaatintyöni olivat yhdistelmä 1500-luvun kirkko- ja kulttuurihistoriaa.
Vuonna 2012 aiheista valmistui väitöskirja Anatomiaa ja ihmetekoja, jonka pohjalta Nurminen työstää tiedonjulkistamisen apurahan turvin tietokirjaa poikkeavana ja radikaalina pidetyn käyttäytymisen lääketieteellisestämisestä 1500–1900-lukujen Euroopassa.
Hillittömiä himoja ja radikaalia toimintaa
1600- ja 1700-lukujen Euroopassa uskonnollisten ja yhteiskunnallisten julistajien äänet kantoivat voimakkaina. Tuolloin lumovoimaiset lahkojohtajat ja yksilöt, joiden auktoriteettina toimivat omatunnossa kaikuva Jumalan ääni ja sisimmässä loistava Kristuksen valo johtivat ihmisiä radikaalin uskon ja aatteen tiellä. Vaikka toisin voisi kuvitella, tämänkaltainen yksilöllisyys ei ollut kirkollisesta tai valtiollisesta näkökulmasta ihailtavaa ja rohkeaa.
– Omakohtaiset tulkinnat ja tuon ajan kokemuskertomusten levittäminen totuutena loivat hallinnon näkökulmasta epävakaan maailman, kertoo Nurminen.
"Uuden ajan alkuun asti outona pidettyä käytöstä tai erikoisia ilmiöitä oli selitetty yliluonnollisin termein."
Uuden ajan alkuun asti outona pidettyä käytöstä tai erikoisia ilmiöitä oli selitetty yliluonnollisin termein. 1500–1600-luvuilla muuttuivat sekä suhtautuminen tietoon että tiedon hankinnan perusteisiin. Lääketieteen kohdalla asennemuutos oli selkeä: sairautta ei enää selitetty yliluonnollisin termein tai yhdistetty demoniseen toimintaan, mikäli sen syytä ei kyetty selvittämään.
– Erikoisena tai radikaalina pidettyä käytöstä ja ristiriitoja tai levottomuuksia aiheuttavaa liikehdintää ryhdyttiin havainnoimaan, testaamaan ja arvioimaan uuden kokeellisen tieteen menetelmin, ei vain kääntelemällä antiikinaikaisten kirjojen sivuja.
Oppikirjan ja potilasvuoteen liitto
Tieteelliset menetelmät ja lääketiede kehittyivät uuden ajan Euroopassa rinta rinnan uusien instrumenttien, kuten mikroskoopin ja teleskoopin käytön kanssa. Oppikirjan ja potilasvuoteen liitto oli syntymässä. Monet lääkärit näkivät ihmisruumiin toiminnan ymmärtämisen kannalta välttämättömäksi tutkia myös itse ihmisruumista – elävänä ja kuolleena.
Käsitykset sairauksien syistä ja niiden parantamisesta laajenivat ja viimeistään 1800-luvulla ammattikoulutettujen lääkäreiden, sairaanhoitajien ja kätilöiden maine luotettavina asiantuntijoina alkoi kasvaa.
– Lääkäreiden auktoriteetti vahvistui ja laajeni. He olivat parantajia, mutta myös uudenlaisia pappeja, vastuulliseen ja terveeseen elämään opastajia. Lääketiede koettiin puolueettomana ja täsmällisenä, tiukkoihin tutkimusmenetelmiin perustuvana ja ideologiavapaana tieteenä.
Nurmisen mukaan lääketiedettä ja sen kehitystä ei kuitenkaan voida kokonaan irrottaa muusta yhteiskunnasta, politiikasta, sosiaalisista normeista tai yhteisön moraalikoodistosta. Vaikka uskonnollisilla ja yhteiskunnallisilla julistajilla on keskeinen rooli Nurmisen tietokirjassa, on aihepiiri myös laajempi. Kiihkeän ja fanaattisen uskonnollisen toiminnan lisäksi radikaalina ja hallinnan, rajoittamisen sekä sääntelyn tarpeessa olevana on pidetty myös monia muita asioita, kuten köyhyyttä, naimattomuutta, vammaisuutta ja erilaisia seksuaalisuuden muotoja.
Teoksessaan Nurminen tarkoittaakin medikalisaatiolla normaalien elämäntapahtumien, käyttäytymisen ja kaikenlaisen normista poikkeamisen lääketieteellistämistä. Erilaisuutta määritellään lääketieteellisesti, ja normaalina tai terveenä pidettyä käyttäytymistä hallitaan lääketieteen keinoin.
– 1500–1700 -luvuilla medikalisaatio koski nimenomaan selkeästi erottuvaa fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista toimintaa. Lääkärit pohtivat, voisivatko fysiologiset tekijät olla esimerkiksi kiihkeän uskonnollisen toiminnan taustalla tai oliko vaikkapa melankolialla ja hysterialla samat juuret kuin voimakkaalla uskonnollisella inspiroitumisella, kertoo Nurminen.
Sairasta?
Ajan saatossa lääketieteellistäminen on laajentunut koskemaan yhä suurempaa päivittäisen elämän kirjoa ja käyttäytymisen muotoja. Tietokirjassaan Nurminen tarkastelee liikehdintää, joka on omana aikanaan aiheuttanut levottomuuksia ja ristiriitoja.
– Radikaalin vakaumuksellisen toiminnan lääketieteellistämisellä on aikoinaan pyritty osoittamaan ympäristölle, ettei käytös ole ”normaalia”, vaan poikkeama tasapainoisesta ja levollisesta tilasta.
Poikkeava käytös tuli lääketieteen avulla tunnistaa, mutta myös taltuttaa, sillä radikalismin katsottiin olevan sosiaalisesti tarttuvaa. Nurmisen mukaan maailmankatsomus ja arvot ovat aina vaikuttaneet siihen, miten ympäröivää todellisuutta – myös lääkintäkulttuurista tietoa ja taitoa – tarkastellaan ja tulkitaan.
– Tiede ja auktoriteetit, uskomukset ja perinteet sekä näihin liittyvän hyvin elämisen ideat ovat aina muokanneet näkemyksiä siitä, mitkä terveyskäsitykset ovat yhteisössä hyväksyttyjä. Normaalina ja poikkeavana pidetyn käyttäytymisen määritelmät elävät ajassa ja kulttuurissa.
"Sairauden ja terveyden määrittelyssä on aina kyse myös sosiaalisesta, aatteellisesta ja poliittisesta vallankäytöstä."
Nurmisen mukaan sairauden ja terveyden tai normaalin ja poikkeavan määrittelyssä on aina kyse myös sosiaalisesta, aatteellisesta ja poliittisesta vallankäytöstä.
– Syyttävät sormet osoittavat milloin viinapulloon, milloin laiskuuteen, liialliseen touhukkuuteen tai notkuvahyllyiseen ruokakomeroon. Sairautta, terveyttä ja niiden välistä harmaata aluetta määritellään ihmisten lähimmissä sosiaalisissa yksiköissä, kuten kouluissa ja työyhteisöissä. Myöskään median vahvaa voimaa ja ihmeellistä imua ei sovi unohtaa.
Nurmisen teoksen kiintopisteenä toimivat 1600-1700 -lukujen radikaalit uskon ja aatteen ajajat, mutta tarkastelun olisi voinut ulottaa edelleen 2000-luvulle.
– Myös nykypäivänä terveellisesti eläminen on oikein elämistä – ja toisinpäin. Auktorisoitujen totuuksien myötä terveydessä ja sairaudessa on liimautuneena moraalinen ulottuvuus, vaikka syntisen elämän sanasto on suurelta osin pudonnut pois.
Kuka?
- Tietokirjailija Maarit Nurminen
- Syntynyt Helsingissä 1967
- Pitää sci-fistä ja nauttii vuoristoradoista sekä harrastaa Euroviisuja
- Tarkasteli väitöskirjassaan Anatomiaa ja ihmetekoja (2012) lääketieteen ja parantamisen monimuotoista historiaa
Apurahatarinoita-sarjassa esitellään Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) tukemien apurahansaajien elämää ja työtä. Tiedonjulkistamisen apurahoilla tuetaan monipuolista, monikanavaista ja uutta luovaa tietokirjoittamista sekä muuta tiedonjulkistamista.
Teksti: Meri Vainiomäki
Kuvat: Hannu Peltola
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
