Sodan ja rauhan keskus Muisti näyttää modernin sotahistorian keinoin, miten sota vaikutti ihmisiin ja yhteiskuntaan. Uudelle tieteeseen perustuvalle näkökulmalle on tilausta, sillä monen perheen tarinoihin on tullut historiallinen katkos.
Etnologi Leena Hangasmaa teki jokin aika sitten hämmentävän havainnon. Hän kysyi sotapalveluksessa olevilta varusmiehiltä, olivatko heidän isoisoisänsä olleet sodassa. Yksikään nuorimies ei tiennyt.
Hangasmaan omassa henkilöhistoriassa sodat ovat perustava osa minuutta. Hän on sotaorvon tytär, mitä hän ei tosin ole suuresti julistanut ulkopuolisille. Isän tarina tarjoaa elävän kytköksen sotien aikaan. Sitä tekee myös elokuussa avattu Sodan ja rauhan keskus Muisti. Uusi tiedekeskus luo siteen nykypäivän ja menneisyyden välille.
Keskus sijaitsee Mikkelissä, entisessä päämajakaupungissa ja Hangasmaan lapsuuden kotikaupungissa, jonne hän on tehnyt paluumuuton. Hangasmaa työskentelee Muistissa lehtorina.
– Mikkeliläisillä on kaksijakoinen suhtautumin lähihistoriaan. Toiset sanovat, että onpa kiinnostavaa, toiset, että aina tätä sotaa, hän kertoo.
Lukemattomat paikalliset ovat jossain elämänsä vaiheessa kolunneet Päämajamuseon ja Jalkaväkimuseon, ja saaneet mojovan tietopaketin talvi- ja jatkosodan tapahtumista. Carl Gustaf Emil Mannerheim on tuttu monessa perheessä – eikä pelkästään kaupungin keskustassa jorottavasta patsaasta tai Päämajamuseon työhuoneesta. Yksi on pikkupoikana nähnyt Marskin ratsastamassa Kalevankankaan maastossa, toinen on tuntenut hänen Mikkelin Klubilla palvelleen luottotarjoilijansa.
Sodat ovat siis paljon muutakin kuin perinteistä sotahistoriaa taisteluineen ja marsalkan päiväkäskyineen. Monia sota ei innosta pätkääkään; tarinat sen sijaan kiinnostavat.
Sodan kokemukset monitieteisen työn perustana
Muisti luottaa sodanjohdosta raportoinnin sijaan moderniin sotahistoriaan, joka tarkastelee sotaa valtakunnallisena ja koko maailmaa koskettavana ilmiönä kokijoiden näkökulmasta. Yleisölle näytetään konkreettisesti, miltä sota on tuntunut ja miten se on vaikuttanut ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Tieteeseen pohjaavasta konseptista vastaa kymmenhenkinen tieteellinen toimikunta. Se on tehnyt työnsä kunnialla. Kävijöiltä on satanut kukkuramitoin positiivista palautetta.
– On hienoa nähdä, kun perheet pysähtyvät näyttelyssä ja alkavat keskustella näkemästään.
Kerrankin eräs perhe alkoi muistella mummin kertomuksia pulavuosista. Vuoropuhelu vahvistaa perheiden tietoja, taitoja ja osaamista paitsi yksittäisten sotatapahtumien, myös tieteen saralla. Uteliaisuuden sytyttäminen tiedettä kohtaan onkin yksi Muistin tiedetavoitteista.
Tarinat vievät sodan arkeen
Muistin kävijät astuvat interaktiivisessa tilassa moniulotteisten tiedetavoitteiden piiriin. Tiedekeskuksen päämääränä on – uteliaisuuden herättämisen lisäksi – synnyttää historiallista empatiaa ja eettisyyttä, osoittaa syy- ja seuraussuhteita, näyttää sodan iso kuva sekä vahvistaa lähdekriittisyyttä. Sen jälkeen asioista on helpompi tehdä omia tulkintoja.
Historiassa eläneiden ihmisten tulisi tuntua oikeilta ihmisiltä. Siinä Muisti onnistuu. Eri huoneisiin ripoteltujen kansalaisten elämät koskettavat. Yksi seinä on peitetty Viipurin juna-aseman kuvitteellisilla matkustajilla. Hangasmaa, 46, asettuu ryhmän keskelle kuvattavaksi. Hän olisi voinut olla yksi sodanaikaisista suomalaisista. Kuka tahansa meistä olisi voinut elää sodassa, Muisti muistuttaa.
Samaistumisen mahdollisuuksia löytyy viljalti. Kävijä voi esimerkiksi sukeltaa yksittäisten kansalaisten elämänvaiheisiin lyhytelokuvissa korvakuulokkeet korvillaan. Evakkotyttö Anja kertoo talvisodan käänteistä maanläheisen tarinan toisin kuin ulkoministerinä toiminut Väinö Tanner.
Summan taistelu hyisenä helmikuun päivänä 1940 iskee väkevästi tajuntaan VR-lasien takaa katsottuna. Kävijä saa mykistävän tuntuman siitä, miltä sotilaasta tuntui seistä kolkon bunkkerin vartiopaikalla tykistötulituksen ja pommikoneiden jylinässä.
Taitelija Juhana Moisanderin videoteos Emperor’s New Clothes näyttää, miten karismaattinen johtaja viettelee mirkut, lissut ja arvot. Valtavalta maailmankartalta voi seurata kuukausi kuukaudelta etenevää toista maailmansotaa.
– Maailma sodassa -esitys kestää parikymmentä minuuttia, mutta ihmiset seuraavat sen alusta loppuun. Se on ollut meille yllätys, Hangasmaa toteaa.
Mustavalkoiset kuvat surevasta äidistä ja tukkaansa kampaavasta haaveilevasta nuoresta naisesta muuttuvat pikkuhiljaa värillisiksi. Sota ei ollut mustavalkoinen, Muisti huomauttaa, vaan täynnä värejä ja sävyjä.
Sen ovat havainneet myös monet koululuokat ja työyhteisöt.
– Kerrankin yksi tyky-ryhmä oli aivan liekeissä näyttelyn katsottuaan. Se oli palkitseva tunne.
Humanistis-yhteiskunnallinen tiedekeskus oli onnistunut herättämään mielenkiinnon ja synnyttämään keskustelua – myös ihmisissä, joita sotahistoria ei alun perin kiinnostanut.
Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarja on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021!
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
