Jokapäiväinen puheenaihe ruoka merkitsee yhdelle pikaista kipaisua kaupassa ja toiselle vaivalloisesti ansaittua toimeentuloa. Knehtilän luomutila hakee taloudellista kannattavuutta datan avulla.
Tavallinen granolapakkaus marketin hyllyssä voi osoittautua lähisyynissä varsinaiseksi terveyspommiksi. Jo nyt pakkauksen sivut on hyödynnetty yksityiskohtaisten tuotetietojen esittelyllä. Jos kehitys kehittyy suunnitellusti, pian pakkauksen kylkeen ilmestyy QR-koodi. Se avaa näkymän valtavasta data-aineistosta suodatettuun tietoon. Matti ja Maija saavat halutessaan valistusta viljalaadusta, ravinteista, peltolohkosta ja monesta muusta tärkeäksi rankatusta asiasta.
Tulevina vuosina ruoka hyödyntää entistä tehokkaammin pelloilta kerättyä, digitaalisesti jalostettua tietoa.
– Se on tulevaisuuden kuva. Digitaalisuuden hyödyntäminen voi nostaa maatalousalan ahdingosta, sanoo maanviljelijä Markus Eerola.
Eerolan luulisi olevan optimistinen, sillä hän luotsaa vuoden luomuyritykseksi kruunattua Knehtilän tilaa Hyvinkäällä. Sen lisäksi hän tarkastelee maataloutta yhteiskunnan kaapin päältä; hän on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton kolmas puheenjohtaja. Sellaiseksi hän ei tosin koskaan varsinaisesti tähdännyt. Isä oli ollut samassa pestissä aikanaan, ja poika oli nähnyt usein vain isän auton perävalot kodin pihassa. Poika ei halunnut ensin maanviljelijäksikään, vaan hän suunnitteli muotoilijan uraa. Toisin kävi.
Kotitilan Eerola otti hoitoonsa pitkällisen itsetutkiskelun ja taiteen maailmaan tehdyn koukkauksen jälkeen. Hän oli pienestä pitäen ollut kiinnostunut koneista, ja vanhemmiten hän löysi viehtymyksensä tutkimuksen pariin ja täsmäviljelyyn. Hän tajusi, että hän pystyisi yhdistämään itseään kiinnostavia elementtejä maatilalla.
Nyt Markus Eerola, 59, on maanviljelijä kahdeksannessa polvessa. Hän soveltaa maatilallaan kestävän kehityksen mukaista viljelytapaa, niin sanottua agroekologista symbioosia. Menetelmän ytimessä on ravinteiden ja energian kierrätys. Edistyksellisistä toimenpiteistä huolimatta Eerola on ahdistunut. Maatilat eivät takaa Suomessa viljelijöille riittävää elantoa. Henkensä pitimiksi on keksittävä paljon muuta.
Menneisyyden ja tulevaisuuden ristitulessa
Knehtilän tila Palopuron kylässä kimmeltää talvisessa pakkassäässä lumoavan idyllisenä. Avarat pellot rajautuvat kartanonkeltaisen päärakennuksen, punaisena hohkavan entisen navetan ja lukuisten maatilalle tyypillisten piharakennusten kylkeen.
Pihalla tönöttää kunnostettu Mörkömajuri-traktori, tallissa piilottelee hellyttävä Ferguson-vanhus. Molemmat hengittävät vastaan panemattomasti mennyttä maailmaa verstaassa seisovaan Valtraan verrattuna. Eerola kipuaa majesteetillisen leasing-traktorinsa penkille, esittelee masiinan älylaitteita ja kertoo, että talvellakin köriläälle löytyy tilalta tehtävää.
Muina vuodenaikoina Valtra huristelee Eerolan pelloilla, jotka levittyvät 385 hehtaarin alalle viidentoista kilometrin säteellä. Vuonna 2021 hajanaisilla peltolohkoilla kasvoi ruista, tattaria, vehnää, öljyhamppua sekä kauraa, aikamme superfoodia, jota oli päätynyt muun muassa granolaksi tilan oman putiikin hyllylle ja keskusliikkeisiin.
Joulukuussa ruispelto näyttää kuolleelta, mutta Eerola näkee pinnan alle: ohuen lumipeitteen suojassa lymyää yhdellä peltolohkolla viitisen eri maalajia, hän kertoo. Maan hyvä kasvukunto tarjoaa ravinteikkaat kasvuolosuhteet laadukkaalle luomuviljalle. Maanviljelijää miinusasteet jopa ilahduttavat, sillä jäätynyt maa tappaa tehokkaasti rikkakasvien juuria ja kuohkeuttaa savisia peltolohkoja.
Onkohan Eerola sukunsa viimeinen viljelijä? Entä kuka ja mikä kyntää peltoja myöhemmin: Valtra vai robotti? Eerolalla ei ole illuusioita tulevasta.
– Kaupunkilaistuneet nuoret katsovat maanviljelystä ihan eri näkökulmasta kuin vanhempi sukupolvi, joka on tottunut tekemään töitä käsillään, kahden lapsen isä toteaa.
Ehkä vuodelta 1798 peräisin oleva Knehtilän tila muuttuu ajan saatossa matkailukohteeksi tai elämyspaikaksi. Jälkimmäinen se on jo nyt kotieläinpihoineen, maalaistoreineen ja kahviloineen. Vielä ei kuitenkaan olla niin pitkällä. Toistaiseksi Knehtilän tila loistaa majakkana edistyksellisten maatilojen joukossa niin sanotussa Lighthouse-verkostossa, jota vetää hollantilainen Wageningenin yliopisto. Kansainvälisistä kontakteistaan Eerola on silmin nähden ylpeä.
Taiteilijasta luomutilalliseksi
Markus Eerolasta piti tulla lasitaiteilija. Hän irrottautui nuorena miehenä maanviljelijätaustastaan ja opiskeli Taideteollisen korkeakoulun keramiikka- ja lasitaiteen osastolla lisensiaatiksi asti. Siellä hän oppi uutta saven käyttäytymisestä, mitä hän sovelsi myöhemmin oman tilan savimaihin. Hän solmi kontakteja tiedemaailmaan, muun muassa Helsingin yliopiston maataloustutkijoihin Viikissä ja Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakolaan. Vuosituhannen vaihteessa hän otti suvun tilan haltuunsa perheen ainoana poikana.
Lähiseudulle muutti luomuvihannesviljelyksestä kiinnostunut pariskunta, ja yksi asia johti toiseen. Eerola kokeili siipiään ottamalla vastaan hevosenlantaa ja kompostoimalla sitä isoon muovituubiin. Hän osallistui uusiutuvaa energiaa käyttävään projektiin. Se verkko ei vetänyt; osaaminen ei riittänyt energiabisnekseen.
– Jossain välissä mietimme vaimoni Minna Sakki-Eerolan kanssa jopa tilasta luopumista, mutta sitten päätimme lähteä vielä kehittämään tilaa ja kokeilla luomuviljelyä.
Se oli tuolloin rohkea kaapista ulostulo MTK:n avainhenkilöltä. Vuonna 2013 isäntä putosi tikkailta, loukkaantui vakavasti ja joutui pitkälle sairauslomalle. Sängynpohjalla oli aikaa miettiä tilan tulevaisuutta. Nurmi olisi parempi energianlähde kuin lanta, potilas tajusi. Tutkimusaihetta lähti vetämään Helsingin yliopisto ympäristöministeriön tuella.
Omavarainen edelläkävijä
Tänä päivänä Knehtilän tiluksilla seisoo energiayhtiö Nivoksen hallinnoima luomubiokaasuasema. Se saa polttoaineensa maan alla kulkevasta putkesta, jonka alkupää kiinnittyy tilan perukoilla häämöttäviin, nurmea sisältäviin kuivamädätysreaktoreihin. Raaka-aine on peräisin luomuviljelyn peruskiertojärjestelmästä. Ensin pellot kasvavat nurmea kaksi vuotta, jonka aikana ne lataavat typpeä ilmasta. Sen jälkeen pellot tuottavat satoa kolme vuotta.
Agroekologinen symbioosi tähtää ravinne- ja energiaomavaraisuuteen. Laskennallisesti symbioosi tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Tila olisi tulevaisuudessa ravinteiden ja energian suhteen omavarainen ja ensimmäinen laatuaan Suomessa, maailmallakin ensimmäisten joukossa. Ei siis ihme, että se on herättänyt kiinnostusta maan rajojen ulkopuolella.
Eerola yhdistää työssään päivittäin tieteen ja käytännön. Aamulla hän voi ajaa Valtrallaan puita ja iltapäivällä soitella datavelhoille. Haastattelussa puhe liikkuu vaivattomasti viljaketjusta viljapasseihin, datan luvituksesta lohkokirjanpitoon, Suonentieto-äpistä Ciniaan, Lighthouse-verkostosta Osmo-hankkeeseen.
Maataloudessa on oltava hereillä, valistunut maajussi painottaa. Pärjätäkseen maatalouden on kerättävä tietovirtaa ja osattava tehdä sillä kauppaa. Vain siten tulovirtoja saadaan satamaan viljelijän laariin ja granolapakkauksesta jää edes osa viivan alle.
Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarja on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021!
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
