”Mietin todella tarkkaan, miten esiinnyn ja mitä sanon” – Asiaton palaute on monelle tutkijalle tuttu ilmiö

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) kartoitti loppuvuodesta 2023 tutkijoiden ja asiantuntijoiden kokemuksia sananvapauden rajoittamisesta, painostuksesta ja häirinnästä.

Sananvapauden rajoittamisesta on kysymys silloin, kun tutkijaa estetään tai yritetään estää puhumasta julkisesti tutkimustuloksistaan tai muista asiantuntemuksensa piiriin kuuluvista asioista, tai häntä yritetään muuten painostaa vaikenemaan, vetäytymään julkisuudesta tai vaihtamaan tutkimusaihetta tai alaa. Järjestelmällistyessään ja pidempään jatkuessaan tällainen painostus muuttuu häirinnäksi.  

Mitä tiedämme tutkijoiden sananvapauden rajoittamisesta? 

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta suuntasi vuoden 2023 marras–joulukuun aikana kyselyn tutkijoille ja asiantuntijatehtävissä toimiville näiden kokemista sanavapauden rajoittamisyrityksistä. Kyselyyn tuli runsaat 800 vastausta suomen, ruotsin ja englannin kielillä kaikkia tieteenaloja ja akateemisia uraportaita edustavilta tutkijoilta ja asiantuntijoilta, sekä tieteen tukiorganisaatioiden edustajilta. Myös vastaajien sukupuolijakauma oli tasainen.

”Sana on vapaa, mutta kuka haluaa lähteä ehdoin tahdoin esittämään mielipiteitä tai osallistua keskusteluun, joiden aikaansaaman viharyöpyn ja/tai arvostelun voi ennakoida?” 

Tuloksia voidaan siksi pitää edustavina, vaikkei aineisto sellaisenaan sovellu tilastollisen analyysin pohjaksi. Kyselyn tuloksia esiteltiin ensimmäistä kertaa Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Akatemian järjestämässä Tiedefoorumissa. Kyselyn tulosten analysointi jatkuu ja tuloksista kerrotaan lisää kevään aikana.

Tulosten perusteella palautteen saaminen on tuttu kokemus julkisuudessa esiintyville tutkijoille ja asiantuntijoille. Suuri osa näin saadusta palautteesta on myös vastaajien kokemuksen mukaan asiallista. Kuitenkin noin 30 prosenttia kertoi saavansa vähintään toisinaan asiatonta palautetta. Häirinnän kohteeksi kertoi joutuneensa noin 15 prosenttia vastaajista. 

Kuka rajoittaa tutkijan sanavapautta? 

Kyselyssä pyrittiin aikaisempaa tarkemmin hahmottamaan häirinnän monenlaisia lähteitä. Merkittävimpänä häirinnän kanavana nousee esiin sosiaalinen media, jonka kautta häirintää on vastaajien kokemusten perusteella helppo tehdä, yleensä nimettömyyden suojista. 

Pienempi, mutta merkittävä osuus vastaajista kertoi myös muunlaisista häirintäkokemuksista: runsaat 4 prosenttia sanoi joutuneensa omalla nimellään esiintyvän poliitikon tai poliittisen vaikuttajan häirinnän kohteeksi. Myös tiedeyhteisön sisältä nousevaa häirintää esiintyy: noin viidennes häirintää kokeneista mainitsee sen lähteeksi esihenkilöt, kollegat tai muut akateemisen yhteisön jäsenet.  

“Avoin keskustelu vähenee vääjäämättä asiattoman palautteen myötä.” 

Kyselyssä tavoiteltiin myös vastaajien omia käsityksiä, minkä tieteenalojen edustajien he uskoivat saavan herkimmin asiatonta palautetta ja häirintää osakseen. Yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet nousivat esiin vastauksissa, mutta vastausten perusteella häirintäkokemukset jakautuivat tätä tasaisemmin eri tieteenalojen edustajien kesken, ja vastauksissa nousivat esiin myös insinööri- ja luonnontieteet. 

Moni asia on vielä hyvin 

Tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien enemmistö ei kyselyn perusteella koe sananvapautensa olevan rajoitusyritysten kohteena. Asiaton palaute oli useammalle tuttu ilmiö, ja varsinaista häirintää kertoi kokeneensa hieman alle kuudesosa vastaajista. Useimmat häirintää kokeneet vastaajat katsoivat sen liittyvän nimenomaan tutkimusaiheisiinsa.  

Häirinnän vakavimmista muodoista, uhkailusta ja suoranaisesta väkivallasta kertoi pieni, mutta vakavasti otettava joukko vastaajia. Nämä kokemukset vaikuttavat koko yhteisöön. Moni vastaajista sanoi alkaneensa harkita, missä esiintyy julkisesti, vaikkei häirintää vielä olisikaan osunut omalle kohdalle. 

Jutun lainaukset on poimittu kyselystä.