Isä ja poika lähtivät kuvaajan kanssa luontoon ja tekivät tv-ohjelman, joka vakuutti suomalaisyleisön mutkattomuudellaan. Palkittu sarja Peltsi ja Osmo normalisoi yhteiselon Down-lapsen kanssa.
Yleisradion tuottama kuusiosainen tv-sarja Peltsi ja Osmo ilmestyi Yle Areenaan keskiyöllä 16.12.2024. Yksi jakso kesti 28 minuuttia, kuusi jaksoa vajaat kolme tuntia. Yöllä kello 3.10 tuli ensimmäinen sähköposti, jossa kiitettiin ohjelmaa ja kysyttiin, milloin tulee seuraava kausi.
Sarja selvästikin upposi.
Toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja kuvaaja-ohjaaja Juha Korhonen olivat työskennelleet viisitoista vuotta yhdessä, tehneet useita eräohjelmia ja löytäneet yleisönsä. Se laajeni kertarysäyksellä, kun tekijäkaartiin liittyi Peltolan poika Osmo Peltola.
– Sanoin kerran Juhalle Pallaksella hiihtäessämme, että otetaan Osmo mukaan, Mikko Peltola muistelee.
Se oli hyvä idea myös kuvaajan mielestä. Juha Korhonen oli varma, että ohjelmakonsepti poikisi Ylelle Kultaisen Venlan. Hieman hän erehtyi. Pystejä herui nimittäin kaksi. Peltsi ja Osmo sai tammikuussa 2025 sekä parhaan ohjelman että parhaan esiintyjän Kultaisen Venlan yleisöäänestyksessä. Paras esiintyjä oli Osmo.
Erityislapsia ei ollut ennen nähty tv-ruuduissa pyöräilemässä sata kilometriä ja laskeutumassa äkkijyrkkää kallioseinämää.
Teinipojasta, jolla on Downin oireyhtymä, tuli koko kansan julkkis ja TikTok-väen pomo-Osmo, Bosmo. Erityislapsia ei ollut ennen nähty tv-ruuduissa pyöräilemässä sata kilometriä ja laskeutumassa äkkijyrkkää kallioseinämää.
Sarjan tapahtumat eivät noudattaneet käsikirjoitettua draamaa, vaan syntyivät pitkälti spontaanisti. Onnistumisestaan Peltoloille ja Korhoselle myönnettiin Venlojen lisäksi tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.
Rentoa retkeilyä luonnossa
Peltsi ja Osmo -sarja seuraa isän ja pojan edesottamuksia henkeäsalpaavissa kansallispuistomaisemissa eri puolella Suomea. Sarjassa tarvotaan lumikengillä idässä Petkeljärvellä, kalastetaan etelässä Nuuksiossa kaveriperheen isän ja pojan kanssa ja opetellaan pohjoisessa vuolemaan kiehisiä tulentekoa varten.
Sata kilometriä taittuu pyöränsatulassa hiekkateitä pitkin matkalla Helsingistä Porvooseen, ja Saariselän Kiilopäällä huristellaan ”maailman hienoimmalla maastopyöräreitillä”, kuten isä sanoo.
Konkreettisen tekemisen kautta näytetään, että erityislapsen kanssa kaikenlainen touhuilu on mahdollista. Mikko Peltolalle siinä ei ole mitään ihmeellistä. Siksi häntä hämmästyttää superisän viitta, jota hänen hartioilleen on viritelty. Hän on alusta pitäen matkustellut kahden lapsensa, Osmon ja tämän siskon Maisa Peltolan, kanssa Lappia myöten.
– Mikosta on tullut kasvatusmaisteri, Korhonen leukailee.
Saarnamies pikemminkin, Peltola korjaa. Hänen missionaan on edistää lasten ja nuorten liikuntaa luonnossa.
Kuvauspaikoilla sovelletaan
Alaikäisen lapsen kanssa työskentely poikkesi monin tavoin Mikko Peltolan ja Juha Korhosen aiemmista työreissuista. Osmolla oli lakisääteiset työajat, joita ei sopinut ylittää. Kun Osmon työpäivä oli ohi, työryhmälle, johon kuului myös Sami Jumppanen toisena kuvaajana, jäi aikaa isä-Peltolan ja luonnon kuvaamiseen.
Tv-sarjan itseoikeutettu päähenkilö ihmisten rinnalla on suomalainen luonto. Sen kuvaajat vangitsevat kamerallaan herkästi ja vailla patetiaa. Kiireettömät hetket metsän, eläinten ja veden äärellä luovat miellyttävän rytmin sarjan vähän vauhdikkaammille tapahtumille.
Kuvaajilta vaadittiin herpaantumatonta läsnäoloa. Koskaan ei voinut tietää, mitä isän ja pojan välillä tapahtuu ja millaisia sutkautuksia ilmoille putkahtaa.
– Toivoin, että sarjassa välittyisi Osmon hauskuus ja tilannekomiikka, jota nähdään kotona, Mikko Peltola kertoo.
Tv-sarjan itseoikeutettu päähenkilö ihmisten rinnalla on suomalainen luonto.
Tapahtumia ei voinut pilkun tarkasti suunnitella etukäteen, vaikka työryhmällä olikin käsikirjoitus. Siihen sovellettiin maalaisjärkeä. Luonnossa paikan päällä moni asia näyttäytyi erilaiselta kuin käsikirjoittajan työpöydällä. Oli improvisoitava.
– Taitaa olla dokumentaarista realitya, Korhonen vitsailee ohjelman formaattia pohtiessaan.
Miltähän Osmosta tuntui esiintyä kameran edessä?
– Hyvältä, hän vastaa.
Jännittikö kuvaus?
– Ei jännittänyt.
Juha Korhosen Osmo tunsi ennestään, mikä helpotti kuvattavana olemista.
Kuvaajien piti tallentaa tilanteet nopeasti ja arkailematta.
– Minulla on kyky hahmottaa kokonaisuus kuvauksissa, Korhonen kertoo.
Hän toisin sanoen oivalsi etukäteen, mitä kulloiseenkin kohtaukseen tarvittaisiin. Yksi työkalu oli mukana kulkeva muistilista, johon hän oli kirjannut sarjan kannalta tärkeäksi arvioimiaan asioita. Yksi niistä oli Osmon lausahdus ”tänään en ole down”.
Sille löytyi paikka ohjelman viimeisessä osassa.
Teinipoikien selfiesankari
Mikko Peltola ja Juha Korhonen eivät ole koskaan saaneet yhtä paljon palautetta kuin Peltsi ja Osmo -sarjastaan.
– On pitänyt oikein muistuttaa mieleen, että olemme ennenkin tehneet hyviä ohjelmia, Peltola lohkaisee.
Tekijöiden hämmästykseksi sarjasta ei lähtenyt kiertämään ikäviä postauksia sosiaaliseen mediaan, vaan päinvastoin. Teinipojat ovat hakeutuneet selfiekuviin Osmon kanssa, ja ihmiset ovat lähteneet luontoon perheineen ja kavereineen. Se on ilahduttanut tekijöitä. Ylekin on tavoittanut haikailemiaan nuoria. Jotkut ovat katsoneet sarjan useaan kertaan. Down-lasten vanhemmilta on tullut yksinomaan positiivisia kommentteja.
– Me normalisoitiin erityisyys. Ihmiset miettii, miten pitäisi käyttäytyä erityiskavereiden kanssa. Me osoitettiin, ettei sitä tarvitse miettiä. Ole oma itsesi. Käyttäydy normaalisti, Korhonen opastaa.
Mikko Peltolaa kosiskellaan puhumaan vanhemmuudesta ja lastenkasvatuksesta. Hänen välitön suhteensa poikaansa on tehnyt vaikutuksen jopa ammattilaisiin. Eräässäkin opettajanhuoneessa on kuulemma valittu sarjan parhaaksi kohdaksi se, kun isä ei mene auttamaan vaikeassa maastossa rämpivää poikaansa vaan uskoo tämän pärjäävän omin avuin.
Entä Osmo, oletko tänään down?
– En, ei enää down.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) esityksestä. Palkinto myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä ja ajankohtaisesta tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Liisa Takala
Kuvassa: Vasemmalta Mikko ”Peltsi” Peltola, Osmo Peltola ja Juha Korhonen.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
