Liisa Suvikumpu: Tietokirja saa pitää pintansa mutta tiedonjulkistaminen ei saa jämähtää

8.9.2026
Kuvassa TJNK:n puheenjohtaja Liisa Suvikumpu.

Suomessa ei ole ongelmaa tiedon laadussa vaan siinä, löytääkö oikea tieto oikean yleisön oikeassa muodossa.

Teksti: Liisa Suvikumpu 

Kirjoittaja on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) puheenjohtaja. TJNK-näkökulma -sarjassa julkaistaan kantaaottavia, ajankohtaisia ja perusteltuja mietteitä tiedonjulkistamisesta. 

Suomalaisten kasvattilasten kohtaloita Pohjois-Amerikassa. Elämää eksoplaneetoilla. Pakkosterilointien vaiettua historiaa. Nuorten polarisaatiota dokumenttielokuvana. Patriarkaalisia valtarakenteita sarjakuvana. Suomalaisten vesijalanjälkeä näyttämöllä.

Tällaisiakin aiheita ja toteutustapoja tuetaan tämän vuoden tiedonjulkistamisen apurahoilla, onnea tekijöille! Koko lista hengästyttää, hyvästä syystä. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka osaavat tehdä tutkitusta tiedosta ymmärrettävää, kiinnostavaa ja yhteistä.

Tänään julkistettavat tiedonjulkistamisen apurahat ovat paljon enemmän kuin joukko henkilökohtaisia työskentelykuukausia. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahat ovat harvoja valtiollisia tukia, joiden avulla Suomessa syntyy erilaisille yleisöille tarkoitettuja kotimaisia tietokirjoja, dokumentteja, näyttelyitä, verkkosisältöjä ja muita tietotuotteita. Pienellä kielialueella tämä rahoitus on sivistyksen ratkaisevaa infrastruktuuria.

Tämän vuoden arviointikeskustelumme oli poikkeuksellisen syvällistä. Vahvimmat hakemukset pakottivat vertaamaan tarkasti paitsi aiheita myös yleisöjä, toteutustapoja ja vaikuttavuutta. Kun hankkeet oli arvioitu ja päätökset tehty, olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Silti kaksi asiaa jäi vaivaamaan: hyvä idea ei aina näy hyvänä hakemuksena, ja tuttu muoto (=kirja) on yhä helpompi kuvata ja arvioida kuin uusi (=ei-kirja).

Hyvä idea ei vielä ole hyvä hakemus

Kun työskentelyn rahoitusta riittää vain muutamille kymmenille hankkeille, noin sadan varteenotettavimman hakemuksen ansioita joudutaan punnitsemaan tarkasti. Satoja hakemuksia jää keskustelussa vähälle, koska niissä on selviä puutteita tai hankkeen keskeinen perustelu ei avaudu. 

Hyvä ajatus ei yksin riitä rahoituspäätöksen pohjaksi. Hakemuksesta on käytävä ilmi, miksi aihe on tärkeä juuri nyt, kenelle työ tehdään, miksi valittu muoto palvelee yleisöä ja miten tekijä aikoo viedä hankkeen maaliin. Miksi-argumentti erottaa huolellisesti rakennetun hankkeen pelkästä kiinnostavasta aiheesta. Arvioija ei voi kirjoittaa puuttuvaa perustelua hakijan puolesta.

Vastuuta ei silti voi sysätä vain hakijalle. Kirjahankkeen kieli on hakujärjestelmälle tuttu: käsikirjoitus, tekijä, kustantaja ja lukija ovat helposti hahmotettavia. Dokumentissa, näyttämöteoksessa, tietokannassa tai podcastissa tuotanto, työryhmä, jakelu ja yleisön tavoittaminen rakentuvat eri tavoin. Tämä on meille rahoittajille oma kehittämistehtävä.

Kirja ei ole ongelma, muodon laiskuus on

Kirjan ja muiden tiedonjulkistamisen muotojen välille ei pidä rakentaa väärää vastakkainasettelua. Suomalaisen tietokirjallisuuden julkinen rahoitus on hälyttävän niukkaa, ja sitä pitäisi lisätä. Hyvä kotimainen tietokirja voi muuttaa kokonaisen sukupolven tapaa ymmärtää maailmaa.

Mutta kirja ei uudista tiedonjulkistamista vain siksi, että se on uusi kirja. Samasta aiheesta ei kannata tehdä teosta toisensa jälkeen ilman uutta kysymystä, aineistoa tai yleisöä. Podcastkaan ei muutu uudeksi sillä, että sille tuotetaan sadas jakso, jos yksi täsmällinen artikkeli tai selvitys palvelisi yleisöä paremmin.

Formaatti ei ole ansio. Sen on palveltava tietoa ja yleisöä. Uudistuminen ei tarkoita digitaalista koristelemista eikä uutuuden tavoittelua uutuuden vuoksi. Se tarkoittaa tinkimätöntä kysymystä: kuka tätä tietoa tarvitsee, missä hän sen kohtaa ja mikä muoto auttaa häntä ymmärtämään? Jos vastaus on kirja, tehdään erinomainen kirja. Jos se on peli, näyttely, sarjakuva, video, tietokanta tai uudenlainen yleisötyö, rakennetaan se kunnolla.

Sivistys tarvitsee uusia käyttöliittymiä

Markkinat suosivat tuttua, nopeasti tunnistettavaa ja valmiiksi yleisönsä löytänyttä. Julkisen tuen – ja toki myös yksityisen säätiörahoituksen – tehtävä on mahdollistaa sellaista, minkä arvo on suuri mutta kaupallinen polku epävarma: uusia tekijöitä, uusia yleisöjä, vaativia aiheita ja harkittuja kokeiluja. Tässä rahoituksella on erityinen vastuu.

Valtiollisessa tuessa myös kytkös Suomeen on olennainen. Se ei rajaa aiheita Suomen rajojen sisälle. Aihe voi olla Libanonin historia tai elämä eksoplaneetoilla; yhteys voi syntyä kielestä, yleisöstä, näkökulmasta tai siitä, mitä työ tuo suomalaiseen keskusteluun ja yhteiseen käyttöön.

Pienen maan osaajajoukko on väistämättä ohut. Siksi meillä ei ole varaa jättää nuoria tutkijoita ja tekijöitä tiedonjulkistamisen ulkopuolelle vain siksi, etteivät he vielä hallitse rahoitushakemusten vakiintunutta kieltä tai mahdu valmiisiin muotoihin. Samasta syystä kokeneiden tekijöiden osaamista ei pidä vangita vanhoihin kaavoihin. Paras uudistuminen syntyy usein siitä, että syvä asiantuntemus, uusi tekijä ja oikea kanava löytävät toisensa.

Sivistystä on yhteiskunnan kyky saattaa uusi tieto ymmärrettäväksi, arvioitavaksi ja yhteiseksi.

Ensimmäinen korjaus koskee itse hakua. Lomakkeen, ohjeiden ja arviointiperusteiden on tehtävä tilaa erilaisille tietotuotteille ilman, että uutuudesta annetaan lisäpisteitä tai tuttuudesta automaattista etumatkaa. Hakijalle on kerrottava selvästi, millä kysymyksillä hyvä idea muuttuu uskottavaksi hankkeeksi. Tarvitsemme myös yhteistyötä: tieteen, journalismin, muotoilun, teknologian ja taiteen taitajat eivät aina löydä toisiaan ilman määrätietoista tukea.

Sivistystä on yhteiskunnan kyky saattaa uusi tieto ymmärrettäväksi, arvioitavaksi ja yhteiseksi. Rahoitus ei siis osta vain työaikaa. Parhaimmillaan se vahvistaa Suomen kykyä kertoa maailmasta omilla kielillämme ja tavoilla, jotka todella löytävät ihmiset.

Tämän päivän rahoituspäätöksissä palkitaan ennen kaikkea laatua. Seuraavaksi meidän on saatava laatu liikkeelle uusien tekijöiden, yleisöjen ja muotojen kautta. Tietokirja saa pitää pintansa. Tiedonjulkistaminen ei saa jämähtää.

Tiedonjulkistamisen apurahat 2026 on myönnetty TJNK:n esityksestä 37 hakijalle. Tutustu rahoitettuihin hankkeisiin ja lue lisää:

Sinua saattaisi kiinnostaa myös