Psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston sekä kuvittaja Linnea Bellamine auttavat lapsia ja vanhempia elämänmittaiselle tunnetaitopolulle Fanni-kirjasarjan avulla.
Joskus sisarusten välit menevät juntturaan, ja silloin saattavat tavarat ja solvaukset lennellä kipakastikin. Niin käy myös mustajoutsensisaruksille Lillille ja Lennille kirjassa Fanni ja kiukkuiset kaksoset. Solmu purkautuu, kun kaksosten ystävät Fanni-elefantti ja Ralf-liikeri selvittävät, mistä kiukunpuuskat kumpuavat ja kuinka molempien joutsenten tarpeet tulisivat huomioiduiksi.
Kiukkukirja on vain yksi esimerkki tiedonjulkistamisen valtionpalkitusta Fanni-tunnetaitosarjasta, johon kuuluu kirjoja ja kortteja.
Fanni-maailma on Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin käsialaa. He ovat lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneita psykologeja. Pöyhönen ja Livingston tutustuivat opiskeluaikoina ja alkoivat haaveilla yhteisestä lastenkirjaprojektista.
Ensimmäinen Fanni-kirja julkaistiin vuonna 2019.
”Halusimme jakaa sekä lapsille että vanhemmille psykologista tietoa. Kirja on helppo tapa päästä lähelle perheitä”, Pöyhönen kertoo.
Ratkaisukeskeisissä tarinoissa Fanni-elefantti ystävineen kohtaa erilaisia tunteita herättäviä asioita. Öinen retki metsään herättää pelkoa, juhlapaikan koristelu intoa puhkuen muuttuu helposti väsymykseksi ja kähinäksi, ystävän piristävä ehdotus kääntää maahan tippuneesta jäätelöstä johtuneen murheen iloksi. Ongelmia ratkotaan yhdessä, jokaisen hahmon omia erityispiirteitä huomioiden.
”Testiluetutan tarinat etukäteen puolisollani, joka on tunteikkuudessaan hieman fannimainen hahmo. Jos hän ei herkisty, niin sitten tarinaa on vielä muokattava”, Pöyhönen kertoo.
Seikkailullisten tarinoiden lisäksi kirjoissa on mukana aimo annos teoriaa. Kirjojen lopussa on tieto- ja tehtäväosiot, joissa perehdytään seikkaperäisemmin kirjan tarinassa ilmenneisiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn.
Kirjasarja kokonaisuutena rakentaa tunnekäsittelypolkua, jonka varrella lapset ja vanhemmat harjoittelevat muun muassa tunteiden tunnistamista, tunteiden säätelemistä sekä oivaltamaan, mistä tarpeista tunteet kertovat.
”Tunteita on tutkittu vasta aika vähän aikaa, ja tutkimustiedon siirtyminen arkeen asti on hidas prosessi”, Livingston kertoo etäyhteyden päästä Yhdysvalloista.
Nenännipukasta hännänpäähän
Eläinhahmot kirjoissa ovat harvinaislaatuisen ilmeikkäitä. Ilo ja innostus sähisee liikerin poskikarvoja pitkin, paksuposkinen ketunpoikanen parkuu suu auki, ja kun Lilli-joutsenta harmittaa, se näkyy nokan asennosta siivenkärkiin asti.
Se on kuvittaja Linnea Bellaminen ansiota.
”Linnea on erityisen taitava tunnetasojen kuvaamisessa”, psykologit kehuvat.
Bellamine kiittelee jo vuosia jatkunutta yhteistyötä Pöyhösen ja Livingstonin kanssa, sillä tunteikkaiden eläinhahmojen piirtäminen lapsille on hänen unelmatyötään.
”Eläinhahmot lisäävät mahdollisuuksia kuvittaa sitä, kuinka tunteet näkyvät koko kehossa, aina hännässä, siivissä ja korvissa asti”, Bellamine kertoo.
Pöyhönen ja Livingston löysivät Bellaminen sosiaalisen median kautta. Bellamine oli laatinut omakustanteena värityskirjan, joka oli kerännyt suosiota varhaiskasvatuksen ammattilaisten parissa.
Bellaminen kuvituksissa värit ja kädenjälki luovat tunnelmaa ja tukevat tunneilmaisua. Esimerkiksi kiukkua ja riitelyä käsittelevän kirjan monet sivut on laadittu rouheilla vedoilla, leimuavien keltaisen ja oranssin sävyissä.
Lapsia voi pyytää tarkastelemaan kuvia ja sanoittamaan, millaisia tunteita niissä näkyy. Vääriä vastauksia ei ole.
Lastenkasvatuksen muuttuva maailma
Käsitys siitä, kuinka lapsia kasvatetaan, on muuttunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana hurjasti.
”Trendinä on lempeä ja myönteinen kasvatustyyli”, Livingston sanoo.
Samoin muuttuu myös lastenkirjallisuus. Ennen sadut toimivat moraalikasvatuksen levittäjinä. Perinteisissä saduissa on ollut selkeä hyvä ja selkeä paha, ja yleensä paha on saanut palkkansa. Toisaalta paha on voinut saada palkinnon, jos päähenkilö on joutunut viettiensä, kuten ahneuden, vietäväksi. Sääntöjä rikkoville on käynyt huonosti, siitä on voinut joutua vaikkapa noidan pataan porisemaan.
”Lasten pelottelu on ollut sallitumpaa. Ei saa itkeä, koska tonttu voi kurkkia”, Bellamine sanoo.
Vanhojen prinsessasatujen naiskuva on ollut passiivisuutta ja nöyryyttä ylistävä. Prinsessan tehtävänä on useimmiten ollut pelastavan prinssin odottelu jossain lukkojen takana. Modernimmissa saduissa naiset ja tytöt voivat olla mitä vain.
”Minun ei oikeastaan tee enää mieli lukea vanhentunutta lastenkirjallisuutta lapsille”, Pöyhönen sanoo. ”Mielestäni on tärkeää, että lastenkirjallisuus elää ajassa.”
Yhteys todelliseen eläimeen
Fanni-sarjan eläinhahmojen lajit ovat tarkkaan mietittyjä. Ylitsepursuavien tunteiden kanssa pärjäämään opetteleva Fanni on elefantti, sillä elefantit ovat tutkitustikin hyvin tunneälykkäitä olentoja.
”Fanni tarjoaa samastumispintaa lapsille, jotka kokevat itsensä vääränlaiseksi suurien tunteidensa takia”, Pöyhönen sanoo.
Sateenkaariperheessä elävillä Lillillä ja Lennillä on kaksi isää, kuten monilla mustajoutsenilla luonnossakin. Ralf-liikerin perhe taas edustaa monikulttuurisuutta – toinen Ralfin vanhemmista on leijona ja toinen tiikeri.
Seuraava kirja julkaistaan keväällä 2023. Sen teemana on muutokseen sopeutuminen. Yhdelle kirjan hahmoista syntyy pikkusisarus.
Fanni on lähtenyt jo kansainväliselle uralle. Viime syksynä ilmestyivät ensimmäiset koreankieliset Fanni-kirjat. Seuraavaksi kirjoja käännetään kiinaksi ja romaniaksi.
Tänä vuonna avataan myös ensimmäinen Fanni-leikkipuisto. Se nousee Pohjois-Karjalaan, Kiteelle.
Lapsille ja aikuisille
Jos tunteiden tutkiminen on verrattain uusi asia, niin on myös ylipäänsä tunnetaitojen harjoittelu. Pöyhönen ja Livingston toteavatkin, että tunnetaidot paranevat sukupolvi sukupolvelta. Nyt kasvavat lapset saavat hyvin erilaista tukea tunteidensa käsittelyyn kuin heidän vanhempansa.
”Olemme saaneet palautetta, että kun vanhemmat lukevat kirjoja lapsilleen, he samalla parantavat omaa sisäistä lastaan”, Pöyhönen kertoo.
”Moni ei ole saanut kiukutella tai vaikka itkeä julkisesti, mutta omalle lapselle he voivat viedä sen viestin, että tunteita saa kokea, jotta voi puolustaa itseään ja saada tukea.”
Livingston sanookin, että tunnetaitojen opettelu on koko perheen yhteinen projekti. Lapsilta ei voi vielä odottaa tunteiden hallintaa, ja aikuisillakin voi olla hankaluuksia omien ilmaisu- ja reagointitapojensa säätelyssä.
”Tunteiden käsittely on kaikille vaikeaa, mutta sitä voi oppia yhdessä”, Livingston sanoo.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Alma Onali
Kuva: Jaakko Lukumaa
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
