AntroBlogi on rakkausprojekti

14.10.2021
Kuvassa kaksi henkilöä istuu ikkunalaudalla ja katsoo kameraan. Taustalla ikkunasta näkyy puita ja syksyinen maisema.

Kahden antropologin tulisieluisuus johti tiedepohjaiseen verkkosivustoon, joka on tuonut tieteenalalle näkyvyyttä ja vahvistanut antropologien ammatti-identiteettiä.

Mitä lyhyemmin asia esitetään, sen paremmin se tavoittaa lukijan. Siinä avain onnistuneeseen viestintään. Perinteistä viestijää toteamus voisi turhauttaa, mutta AntroBlogi-sivuston päätoimittajat Suvi Jaakkola ja Ninnu Koskenalho puhuvat kokemuksesta.

He ovat rymäyttäneet tiedeviestinnän sinne, missä muut ovat toimineet jo kauan. He viestivät sydämenasiastaan digimaailman keinoin kaikissa mahdollisissa kanavissa yleistajuisesti, hauskasti ja tuoreeltaan. Se ei ole kovin tyypillistä tieteen parissa. 

Kaksikko kohtasi opiskelujensa loppuvaiheessa ja vakuuttui, että yhteiskunta tarvitsee antropologisen manifestin.

– Kyllästyin kertomaan ylioppilasjuhlissa ja sen jälkeisinä vuosina aina uudestaan, mitä antropologia on, Jaakkola kertoo.

– Antropologian luennoilla kuulimme mielen räjäyttäviä juttuja ja mietimme, miten niitä voisi hyödyntää laajemmin, sanoo Koskenalho.

Vuonna 2015 ystävykset kutsuivat koolle ”antrot” eri yliopistoista ja saivat piiriinsä intohimoisen, sitoutuneen tekijäkaartin, joka lähti mukaan antropologian maailmanvalloitukseen. Ihmiselämän ymmärtämistä tutkivalle tieteenhaaralle kehittyi foorumi, jolla pääsi raportoimaan ajankohtaisista ilmiöistä ja tutkimuksesta antropologin silmin. AntroBlogi on ottanut tehtävän tosissaan. Se julkaisee erilaisia juttutyyppejä, artikkeleita, podcasteja, kuvia, meemejä, videoita ja some-postauksia. Se järjestää tapahtumia ja osallistuu niihin.

Vuodesta 2015 ilmestynyt sivusto toimii vapaaehtoisvoimin, ilman pysyvää rahoitusta. Säännöllinen julkaisutoiminta on valtava voimainponnistus ei vain päätoimittajilta vaan koko tekijäkunnalta.

Materiaalia sisältä ja ulkoa

AntroBlogi on valistanut lukijoitaan muun muassa hämäläisestä kursailusta, kinkystä, Elokapinasta ja rahan alkuperästä. Artikkeleita voi lukea suoraan antroblogi.fi-sivustolta, some-kanavien välityksellä tai omasta sähköpostista kerran kuussa toimitettavasta koosteesta.

– Noin puolet sisällöstä tulee omalta toimitukselta, puolet ulkoa, Jaakkola laskeskelee.

Oma toimitus koostuu muutamasta kymmenestä antropologista, joita on puraissut manifestikärpänen; vajaa kymmenen heistä ahkeroi AntroBlogin uutistoimituksessa. Yhteydenpito hoituu Slack-viestintäalustalla. Toimituksen jäsenet seuraavat tiiviisti omaa alaansa ja sitä sivuavia tieteenaloja. Heidän lukulistaltaan löytyy verkkojulkaisuja ja printtilehtiä: muun muassa politiikasta.fi, kalmistopiiri.fi, perheyhteiskunta.fi, sapiens.org, aeon.co, eläimiksi.fi/blogi, allegralaboratory.net sekä niin & näin. Listaa täydentää itseoikeutetusti Suomen antropologisen seuran oma aviisi Suomen Antropologi.

Kuvassa haastateltava Suvi Jaakkola.
– Lähdemme esittelemään aiheita tutun, arkisen asian kautta, ja liitämme siihen pikkuhiljaa antropologiaa. Pienestä asiasta alkava polku voi johtaa kohti varsinaista tutkimusta, kertoo päätoimittaja Suvi Jaakkola. Kuva: Liisa Takala.

Toimitukselle myös tarjotaan tekstejä. Sen lisäksi päätoimittajat bongaavat tiiminsä kanssa kentältä kiehtovia aiheita. Kiinnostus voi syttyä valmisteilla olevista graduista tai muusta tutkimuksesta.

– Kun kiinnostava aihe on löytynyt, kontaktoimme tutkijaa ja kysymme, kiinnostaisiko häntä kirjoittaa tutkimusaiheestaan kansantajuisesti ja saada tutkimukselleen näkyvyyttä, Jaakkola kuvaa.

Yli 80 prosenttia tarttuu tilaisuuteen. Ne, jotka eivät tartu, ovat useimmiten pitkälle edenneitä tutkijoita ja liian kiireisiä. 

Kirjoittajien ammattitaito kehittynyt

Alkuvaiheessa AntroBlogin artikkelit liittyivät pääosin tutkijoiden omaan tutkimusalaan. Kirjoittajien kokemus on tekemisen ja julkaisun seuraamisen myötä karttunut ja valmius pureutua polttaviin ajankohtaisiin asioihin vahvistunut. Samalla tutkijoiden halukkuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on kasvanut.

– AntroBlogi tarjoaa vahvan yhteisön. Meillä on hyvä työilmapiiri ja vahva brändi. Monta tutkijaa jännittää mennä someen yksin, mutta me tuemme siinä. Meidän toimintamme on luonut tavan ja muodon viestiä antropologiasta kansantajuisesti, ja sen omaksuminen on tullut kirjoittajille helpommaksi ajan kanssa, Koskenalho kertoo.

Huolellinen toimituksellinen prosessi on lyönyt monen ällikällä. Jokainen artikkeli käy ensin alan arvioijan pöydällä tieteellisen integriteetin varmistamiseksi. Sen jälkeen toimitus editoi jutun yhteisymmärryksessä kirjoittajan kanssa. Lopuksi sille tehdään hakukoneoptimointi, kuvitus ja levityssuunnitelma, usein myös podcast-versio.

Kuvassa haastateltava Ninnu Koskenalho.
– AntroBlogi eroaa muista tieteellisistä julkaisuista siinä, ettei se ole sidoksissa mihinkään tieteelliseen seuraan, toteaa päätoimittaja Ninnu Koskenalho. Kuva: Liisa Takala.

Näin rautainen ammattimaisuus tarkoittaa käytännössä huimaa työmäärää. Neljä julkaisua sisältävä viikko haukkaa AntroBlogin tiimiltä arviolta viitisenkymmentä viikkotyötuntia. Työ sisältää artikkelien toimittamisen, podcastien äänityksen ja editoinnin, taiton, kuvituksen, hakukoneoptimoinnin, some-kuvat ja työnjohdon – ja usein myös artikkelien kirjoittamisen.

Työhön kuuluu paljon muutakin, kuten rahoitushakemusten ideointia ja toteutusta.

Päätoimittajilta saattaa hurahtaa AntroBlogin parissa kahdeksan tuntia päivässä, mistä heille ei makseta. Elantonsa he hankkivat muualta, viestintäalan pätkätöistä. Jaakkolalta päättyi juuri Kansallisarkiston tiedottajan pesti, Koskenalholta Helsingin yliopiston EU-rahoitteisen ERC-hankkeen projektikoordinaattorin työ. Tällä hetkellä molemmat työskentelevät tiedeviestinnän freelancereina. Molemmat kirjoittavat kirjaa.

Onnistumiset vahvistavat motivaatiota

Suvi Jaakkolan, 32, ja Ninnu Koskenalhon, 40, poikkeuksellinen intohimo antropologiaa kohtaan on taannut AntroBlogin jatkuvuuden tähän asti. Rakennelma natisee kuitenkin liitoksissaan. Helsingissä asuva työpari myöntää, että ilman säännöllistä rahoitusta työ käy raskaaksi.

Rakkaus alaan on silti hämmästyttävän väkevä polttoaine. Tuloksiakin on syntynyt. Päätoimittajat ovat vakaasti sitä mieltä, että antropologian näkyvyys valtakunnan mediassa on aiempaa vankempi.

– Mediat ottavat meihin myös usein yhteyttä ja etsivät tutkijaa eri tilanteisiin, Koskenalho kertoo.

Toimituksen verkostostoista sellainen löytyy nopeasti. Win–win-tilanne niin medialle kuin tutkijalle: jälkimmäinen saa kokemusta julkisesta vaikuttamisesta ja edellinen mahdollisesti uudet kasvot asiantuntijapooliinsa.

"AntroBlogi tarjoaa monelle tutkijalle turvallisen väylän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen."

Jaakkola ja Koskenalho ovat kääntäneet monta kiveä tavoittaakseen uusia, tieteenalan ulkopuolisia yleisöjä. He ovat vierailleet tubettajaskenessä Tubeconissa, esiintyneet itse mediassa ja järjestäneet tiimeineen tapahtumia, jotka ovat räjäyttäneet pakan. Vuonna 2017 Taiteiden yön yhteydessä toteutunut Tabufestivaali: Onko normaalia olla mielisairas? herätti niin paljon kiinnostusta, että tapahtumapaikan pihalla kiemurteli koko tapahtuman ajan sadan hengen jono. Talo oli täynnä loppuun asti.  

Yksi palkitun AntroBlogin isoimpia hittejä on ollut Linnan juhlien liveseuranta Twitterissä. Kymmeniätuhansia seuraajia kutkutti se, että antropologia liittyy jopa presidentin kättelyyn.

Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.

Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala

Sinua saattaisi kiinnostaa myös