Koronakartta vilisee lukuja, jotka ovat lähtöisin THL:n ohjelmista. Oskari Luomala tuottaa tietoa, jota koko kansa seuraa silmä kovana. Jonas Sivelä seuraa tiedon vastaanottoa. Suomalaisilla on luja luotto tutkittuun tietoon.
Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johto tai Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja kommentoivat ajankohtaisia koronalukuja, tilastotutkija Oskari Luomala tunnistaa oman työnsä jäljen. Hänen koodaamastaan aineistosta syntyneet luvut jalostuvat uutisten koronakartoiksi ja käytännön koronatoimiksi: suosituksiksi tai rajoituksiksi. Kun media raportoi koronanvastaisista mielenosoituksista ja kyltit heiluvat vihaisten ihmisten käsissä, television ääressä istuva kansa huolestuu. Mikä salaliittoteoria vastustuksen takana nyt jyllää? Entä onko rokotevastaisuus vesittämässä koko koronapandemian nitistyksen? Erikoistutkija Jonas Sivelä ei huolestu. Hän tietää, että kyse on marginaalisista ilmiöistä, mutta myös median hanakkuudesta kärjistää asioita.
Koronapandemian aikana tiedon tarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja tiedon leviäminen äitynyt suorastaan infodemiaksi. THL:n rastiksi on langennut Suomessa syntyvän tiedon pukeminen ymmärrettävään muotoon, jotta mahdollisimman moni taho pystyisi hyödyntämään sitä yhteneväisellä tavalla. Luomala ja Sivelä pohtivat päivittäisessä työssään tieteellisen tiedon ymmärtämisen ja arvioinnin vaateita Terveysturvaajat-osaston alaisessa Infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikössä.
Tietoa useasta eri lähteestä
Tilastotutkija Luomala siirtyi vastavalmistuneena tilastotieteiden maisterina Jyväskylän yliopistosta THL:n leipiin vuonna 2018. Työ liittyi infektiotautien seurantajärjestelmien kehittämiseen, tiedonhallintaan ja rekisteriaineistojen hyödyntämiseen tautien seurannassa. Koronapandemiasta kehkeytyi jackpot nuoren tilastotieteilijän uralla.
– Olen kehittynyt uskomattoman paljon tässä työssä. Olen saanut käyttöön huipputiimin ja ollut mukana pystyttämässä raportointijärjestelmäämme. Olemme rakentaneet erinomaisia, hyvin toimivia järjestelmiä, joita voidaan hyödyntää myös muussa tautiseurannassa. Hedelmät poimitaan tulevien vuosien aikana, Luomala kertoo.
Covid-19-tieto virtaa Luomalan hyppysiin useita eri reittejä: tartuntatautirekisteristä, koronadiagnostiikkaa tekevistä laboratorioista sekä sairaanhoitopiireistä. Lukua on pidetty muun muassa testausmääristä ja tartunnoista sekä sairaala- ja tehohoidosta. Jotta luvuista olisi oikeasti hyötyä, niiden pitää olla reaaliaikaisia. Luomala on joutunut hätyyttelemään sairaaloiden hoitohenkilökuntaa kirjaamaan ja raportoimaan tietoja potilastyön lomassa.
– Tiedon ilmoittaminen on kuormittanut kenttää, mutta samalla kenttä on oppinut keräämään tietoa aiempaa systemaattisemmin, mikä on edistänyt epidemian hoitoa ja tilannekuvan koostamista.
Aktiivinen tiedonhaku on siis ollut hyvä asia. Koronatapaukset ovat päätyneet kirjoihin ja kansiin, ja pandemiasta on saatu ajantasainen tilannekuva.
Tietoa on koodattava ja koordinoitava
Koronasta syntyvä tieto oli alusta alkaen saatava kerättyä yhteen paikkaan, josta sitä välitettäisiin eteenpäin. Luomala sai rakennettavakseen raportointikokonaisuuden, joka tuottaisi tietoa omalle talolle, muille viranomaisille, STM:lle, medialle ja tavallisille kansalaisille. Ulospäin työ näyttäytyy avoimena datana, jota kuka tahansa voi hyödyntää.
– Se on merkityksellistä työtä, Luomala toteaa.
Tilastotieteilijän työkaluja ovat tilasto-ohjelmistot ja tilastotieteellinen ajattelutapa. Luomala pohtii, miten aineistoa voidaan käyttää ja liittyykö siihen mahdollisia virhelähteitä, eli onko kaikki tieto luotettavaa ja voisiko sitä jopa parantaa. Luomala kehitti aineistolle koodin, jota hän vartioi haukan katseella. Analyysiaineistoa, esimerkiksi tapausmäärien tai tilastointialueiden muutoksia, ei kukaan saa omin päin rukkailla.
– Olen ollut eräänlainen portinvartija ja koordinaattori raportoinnin osalta. Raportointia ja analyysejä kehittää joukko tilastotieteen ja tiedonhallinnan ammattilaisia. Työn dokumentointi ja tulosten toistettavuus korostuvat työssä, jossa tehdyt muutokset on käytävä huolella läpi.
Pelkkää raakadataa Luomalan tiimi ei käsistään päästä. Se tiivistää tiedon ymmärrettävään muotoon, jotta siitä olisi hyötyä muille. Päivän lehteen päätynyt tieto on näin ollen monin tavoin varmistettua, joten ei ihme, että valtaosa suomalaisista luottaa siihen. Muutama harva on silti eri mieltä, syystä tai toisesta.
Suhteellisuudentaju kunniaan
Terveysturvaajat-osasto on seurannut vuoden 2020 keväästä saakka suomalaisten käsityksiä koronapandemiasta ja sen hoidosta. Tulokset ovat yksiselitteiset.
– Ihmiset ovat Suomessa hyvinkin luottavaisia viranomaistoimintaa ja THL:ää kohtaan, summaa erikoistutkija Jonas Sivelä.
Laajamittaista koronatiedon kyseenalaistamista ei ole näköpiirissä, ja epäilevien tuomareiden joukko on marginaalinen. Tutkijoita on kiinnostanut, minkä tyyppisiä ihmisiä epäilijät ovat. Kaavaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Koronatietoja myös tulkitaan hyvin eri tavoin eri puolilla maailmaa. Suomi ja Yhdysvallat voidaan nähdä kahtena ääripäänä.
– Meillä koronaan ja moneen muuhunkin asiaan suhtaudutaan pragmaattisesti ja realistisesti. Asia ei ole meillä poliittisesti latautunut, kuten USA:ssa.
Median kuvaaman maailman ja todellisuuden välillä on Sivelän mielestä ristiriita. Toimittajat tarttuvat innokkaasti mediaseksikkäisiin aiheisiin, kuten polarisaatioon ja rokotevastaisuuteen, mutta arjen kuvioissa niiden painoarvo ei ole niin suuri kuin usein esitetään.
– Rokote- ja koronavastaisiin mielenosoituksiin on osallistunut Suomessa 200–300 ihmistä. Ei sitä voi verrata suurmielenosoituksiin. Rokotuskattavuuskaan ei ole romahtanut. Ja jos maailmalla 10 000 ihmistä osoittaa jostain mieltään, joukkoon mahtuu monen tyyppisiä ihmisiä. Eivät he kaikki ole salaliittoteoreetikkoja.
Salaliitot ovat nousseet toistuvasti tapetille koronapandemian yhteydessä. Se ei hämmästytä Sivelää, sillä pandemia saa runsaasti tilaa mediassa ja terveys on kaikille tärkeä asia. Koronapandemia tarjoaakin mitä otollisimman kasvualustan värikkäille salaliittoteorioille. Ilmiötä vauhdittaa yhteen aiheeseen kytkeytyvä tietotulva, infodemia. Kun tietoa on ylen määrin, on vaikea hahmottaa, mikä on oikeaa ja väärää tietoa.
THL:n tehtävä on huolehtia siitä, että väärinymmärryksiä ei synny ja ihmiset saisivat vastauksia kysymyksiinsä.
– Asioissa ei tarvita aina uutta kärkeä, Sivelä muistuttaa.
Tiedon tuottamisessa korostuvat maltti ja vastuullisuus. Piruja ei kannata maalata seinille, jos niitä ei ole.
Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarja on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021!
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
