Siirtyminen kestävään avoimeen julkaisemiseen vaatii muutoksia meritoitumisjärjestelmään ja valmiutta etsiä rahoitukselle ratkaisuja.
Kotimaisen tiedelehtien tulevaisuus? -juttusarja alkoi kysymyksestä “mihin tiedelehtiä tarvitaan?” ja väitteestä, jonka mukaan tiedelehdessä julkaistava artikkeli olisi vanhentunut tutkimustulosten julkaisemisen malli. Kaikissa juttusarjan osissa vastaus on ollut yksimielinen: Tiedelehdet ovat erittäin tärkeitä sekä tieteellisten tulosten julkaisemisen että tiedeyhteisön kannalta, ja niin lehtien julkaisijoiden kuin niiden toimittajien työtä suomalaisen tutkimuksen eteen arvostetaan.
Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n kehittämispäällikkö Eeva Nyrövaara toteaa*, että kotimaisilla tiedelehdillä on selkeä oma arvo suomalaisessa tiedeyhteisössä. Uusia tutkimustuotosten välittämisen tapoja kehitetään koko ajan, ja niihin pitää tutustua avoimin mielin. Mutta koska järjestelmä perustuu vahvasti tiedejulkaisemiseen, lähtökohta on, että tiedejulkaisemista tulee myös kehittää.
Muutoksen keskiössä meritoituminen ja vastuullinen arviointi
Eeva Nyrövaaran mukaan nykyinen meritoitumisjärjestelmä ei tue ja tunnista avoimuutta tarpeeksi. Kestävä avoimuus edellyttää laajaa ja syvää kulttuurin muutosta tieteen tekemisen tavoissa.
“Ilman hyvin vahvaa sitoutumista tai meritoitumisjärjestelmän muutosta vähintään osa avoimen tieteen tavoitteista jää toteutumatta”, Nyrövaara kiteyttää.
Nyrövaara kertoo seuranneensa ilolla Euroopassa tapahtuvaa muutosta tutkijan ja tutkimuksen arvioinnin suhteen, ja myös Suomessa tehtyä eturintaman työtä.
Kansainvälisen CoARA-koalition sopimusta tutkimuksenarvioinnin uudistamisesta on pidetty Unifin tutkimusvararehtorikokouksissa hyvin merkittävänä. Kaikki suomalaiset yliopistot ovat nyt allekirjoittaneet sopimuksen, ja tämä kertoo Nyrövaaran mielestä yliopistojen muutoshalusta.
Tutkijoiden meritoituminen ja vastuullinen arviointi on noussut esiin jo aikaisemmin tässä juttusarjassa.
”Siirtyminen vastuulliseen arviointiin vähentää esimerkiksi julkaisumetriikalla pelaamista. Siirtymä tulee olemaan valtava muutos, johon tiedejulkaiseminen kytkeytyy saumattomasti”, opetus- ja kulttuuriministeriön avoimen tieteen kehityksestä vastaavan opetusneuvos Sami Niinimäki pohti haastattelussaan.
Entä tieteelliset seurat?
Tässä juttusarjassa usein esillä ollut rahoitusmalliraportti on ollut myös Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Ari Muhosen työpöydällä. Hän toimi Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUNin puheenjohtajana kaudella 2021–2022.
Raportissa kuvattu FinELibin kanssa käytäviin neuvotteluihin perustuva rahoitusmalli ei hänen mielestään ole realistinen. FinELib neuvottelee aineistojen hankinnasta toimijan kanssa tietyn kokonaisuuden, jonka kukin yliopistokirjasto päättää hankkia tai olla hankkimatta. Muhosen näkemyksen mukaan pienet tiedelehdet eivät pysty muodostamaan uskottavaa neuvotteluosapuolta edes yhdessä, eikä kaikki yliopistokirjastot välttämättä hanki kyseistä pakettia.
Myöskään malli, joka perustuu journal.fi-alustan tukemiseen, ei Muhosen mielestä toimi sellaisenaan – alustaa voisi tukea lehtien rinnalla, mutta tieteellisten seurojen toimintaedellytykset on varmistettava.
“Kanavoituisiko raha tätä kautta niin, että tieteelliset seurat pysyvät pystyssä ja pystyvät tekemään työnsä?” Muhonen kysyy.
Tavoitteena timanttinen avoimuus
Muhonen alleviivaa, että yliopistokirjastot haluavat kotimaisten tiedelehtien rahoitusongelmaan kestävän ratkaisun. Kirjastot ovat valmiita tukemaan kotimaisia tiedejulkaisuja, joskin varsinainen rahoitusmekanismi vielä puuttuu. Avoimuuden muodosta FUNilla on selkeä näkemys.
”Timanttiavoimuus on se ajatusmalli, jota me haluamme työstää eteenpäin”, Muhonen toteaa.
Timanttiavoimuudella (Diamond-OA, Diamond Open Access) tarkoitetaan maksuttomuutta sekä lukijalle että kirjoittajalle. Useimmilla tieteellisillä lehdillä ei kuitenkaan ole samanlaista taustatukea kuin timanttimalliin siirtyneillä tiedekustantajilla, joilla on taustallaan instituutio, kuten Helsingin tai Tampereen yliopisto tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS).
Raportin kolmas vaihtoehto, hankerahasto avoimuuteen siirtymistä varten, voisi olla yksi ratkaisu pitkäaikaiselle suoraan lehdille myönnettävälle tuelle. Jos apurahan ehdoksi asetetaan timanttimallinen avoin julkaiseminen (mahdollisesti ennalta määrätyn siirtymäajan jälkeen), rahoitusmalli auttaisi saavuttamaan myös yliopistokirjastojen toiveena olevan kaikille avoimen julkaisemisen.
Ratkaisua on pohdittu pitkään, mutta Muhonen toivoisi, että löydettäisiin vielä uusi näkökulma.
”Ehkä uusi näkökulma tulee siitä, että yliopistokirjastot olisivat nyt valmiimpia etsimään ratkaisua”, Muhonen miettii ja ehdottaa ratkaisujen etsimistä maailmalta.
Kansainvälisten esimerkkien avulla voisi ideoida kokonaan uuden vaihtoehdon kotimaisten tiedelehtien kestävälle rahoitukselle. Yksi osatekijä on myös Muhosen mielestä nykyiset meritoitumiskäytännöt – ne saattavat vaikuttaa avoimuuteen siirtymiseen jopa enemmän kuin pelkkä kustannusmalli.
Yhteinen kansallinen suunta
Unifissa asioita käsitellään tutkimuspolitiikan periaatetasolla. Eeva Nyrövaaran mukaan loppuraportti esittelee tällä hetkellä käytettävissä olevat vaihtoehdot kohtuullisen hyvin. Vaihtoehtojen vertailemiseksi ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan kuitenkin vielä tarkentavia ja konkreettisia laskelmia.
Nyrövaaran mielestä on hyvin tärkeää, että tutkimusyhteisöllä on yhteinen käsitys ylätason periaatteista ja suunnasta, johon halutaan edetä kansallisesti.
“Kulttuurin muuttaminen on pitkä prosessi, ja matkan varrella on paljon käytännön asioita mietittävänä, mutta suunta on yhteinen ja selvä.”
* Eeva Nyrövaara on siirtynyt haastattelun tekemisen jälkeen Unifista asiakasratkaisupäälliköksi CSC:lle.
Tämä kirjoitus on viides osa Kotimaisten tiedelehtien tulevaisuus? -juttusarjassa. Juttusarjan toimituksesta vastaa Avoimen tieteen ja Julkaisufoorumin sihteeristö.
Teksti: Marita Kari ja Hanna Lahdenperä
Kuva: Brook Anderson/Unsplash
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
