Pääsihteeri Reetta Kettunen keskusteli Sanna-Mari Kuoppamäen ja Petri Myllymäen kanssa tekoälystä Tieteen aamukahvit -tilaisuudessa. Miten ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus toimii ja millaista sääntelyä tekoälylle tarvitaan?
Apulaisprofessori Sanna-Mari Kuoppamäki tutkii KHT Royal Institute of Technology:ssä digitalisaatiota ja tekoälyä hoivatyössä sekä erityisesti ihmisen ja koneen vuorovaikutusta. Tekoäly ja automatisaatio muokkaavat nykyisin myös hoivakäytänteitä.
– Olen erityisesti kiinnostunut siitä, miten tiettyjen ihmisryhmien, kuten ikääntyneiden, ja teknologioiden vuorovaikutus toimii, kertoi Kuoppamäki Tieteen aamukahvit -tilaisuudessa 11.1.2023.
Kuoppamäen mukaan vuorovaikuttavaan koneeseen otetaan usein kontakti puhumalla. Koneiden puheentunnistus ei kuitenkaan välttämättä toimi hyvin niiden henkilöiden kohdalla, joiden puhetapa eroaa ”standardipuheesta”. Keskustelurobottien kehittämiseen ja käyttöön liittyykin monien muiden eettisten kysymysten ohella kysymys niiden saavutettavuudesta.
Sosiaalisiin koneisiin liittyy myös monenlaisia odotuksia niiden inhimillisyydestä. Robottien rakentaminen ihmisenkaltaisiksi lisää kokemusta niiden miellyttävyydestä ja hyväksyttävyydestä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi koneääni ihmistä hyvin paljon muistuttavalla robotilla saatetaan kokea vieraannuttavana, vastenmielisenä, outona tai jopa pelottavana. Ihmismäisen robotin vieroksumista kuvataan usein termillä uncanney valley eli outouden laakso.
Automatisaatio ja robotiikka ovat tänä päivänä jo arkipäiväinen osa hoivatyötä, esimerkiksi avustamalla fyysisissä toimenpiteissä. Tulevaisuudessa robotit voisivat olla avuksi myös kognitiivisissa hoitotoimenpiteissä, kuten muistuttamalla lääkkeenotosta. Robotti voi myös viihdyttää ja vaikkapa innostaa potilasta liikkumaan. Vaikka robotiikkaa ja tekoälyä voitaisiin käyttää entistä enemmän ja paremmin hoivatyön tukena, sovellusten käyttöönottoa hidastaa kuitenkin tutkimuksen ja tuotekehityksen edistymisen lisäksi teknologian kalleus. Myös säätelykehikko pitää Kuoppamäen mukaan saada kuntoon.
Eurooppa tekoälyn sääntelyn edelläkävijänä
– Usein tutkijoilta kysytään, mikä ja mitä se tekoäly oikein on, aloittaa professori Petri Myllymäki alustuksensa Tieteen aamukahvilla. Myllymäki tutkii tekoälyä ja koneoppimista Helsingin yliopistossa.
Myllymäen mukaan tekoälyä on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti. Tekoäly voidaankin ajatella sen sijaan keinona ratkaista joukko ongelmia koneellisesti, automatisaation keinoin.
Euroopan unioni on tiettävästi ensimmäisenä maailmassa laatinut ehdotuksen tekoälyasetukseksi (AI Act). Myllymäki harmittelee, että säätelykehikon laadinnassa määritelmät tekoälystä ovat olleet keskiössä, vaikka yksittäisten määrittelyjen sijaan mielekkäämpää voisi olla miettiä sitä, millaisia uusia haasteita tekoälyn kehitys tuo tullessaan tai millaisia tuttuja haasteita se voimistaa.
Esimerkiksi Myllymäki ottaa tekoälyn luomat tenttivastaukset. Tenttivastausten vilunkipeliä on ollut aina; vastauksen on voinut tuottaa toinen henkilö, tai opiskelija on voinut plagioida vastauksensa valmiista materiaaleista. Miten sitten varmistua oppimisesta? Suullinen tentti ja muutama valittu kysymys paljastaa opettajalle nopeasti, onko opiskelija sisäistänyt työnsä.
Vastuulliset tutkijat ottavat työssään huomioon myös etiikan ja tekniikan hyväksyttävän käytön. Säätelyn tulee kehittyä sovellusten kanssa. Esimerkiksi virtuaalimaailmassa tekoälyn erottaminen aidosta ihmisestä on hankalaa. Kuoppamäki ja Mäntymäki katsovat, että kuluttajien tulee saada yksiselitteisesti tietää, milloin he asioivat tekoälyn kanssa.
Hypepuheesta realismiin
Tekoäly liitetään tekniikan kehittymiseen ja sen yhteydessä puhutaan usein neljännestä teollisesta vallankumouksesta. Ensimmäinen oli höyrykone, toinen sähkö ja massatuotanto, kolmantena automaattinen tietojenkäsittely, jota tekoäly jatkaa. Vallankumouspuhe on esimerkki tavastamme liioitella ja hypettää uusia teknologioita. Kehitys tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, jotka yhtäältä luovat uutta liiketoimintaa ja toisaalta muokkaavat arkitoimintojamme. Niin tekoälykin, joka on jo vahvasti osa arkeamme.
Asiakaspalvelusta huolehtivat chatit ovat monelle tuttu tekoälyn sovellus. Ja toimimattomuudessaan ne ovat oiva esimerkki tekoälysovellusten kehittämisen vaikeudesta. Se, mikä laboratoriossa näyttää toimivan, ei välttämättä tee sitä luonnollisessa ympäristössä. Sovellusten tulo tuo mukanaan myös uusia ongelmia. Siksi tekoälykään ei tule muuttamaan maailmaa yhtäkkisesti.
Turvallisuuden näkökulmasta erityisesti sosiaalisten ja fyysisten robottien automatisaatiota tulee myös harkita. Kuoppamäki kertoo esimerkin hoiva-automatiikasta. Robotti voi syöttää potilaita, mutta se ei reagoi samalla tavalla potilaan liikkeisiin kuin ihmishoitaja. Kone on niin älykäs kuin mitä sen sisältämä ja oppima data mahdollistaa.
Yleisökommentti: "Kaiken tekoälystä olen oppinut Terminaattoreista."
Hype koskee usein myös meidän tavisten käsitystä tekoälystä. Mielikuviamme muovaavat voimakkaasti taide, viihde ja fiktio. Robottien ja tekoälyn kohdalla tiedeviestinnässä keskeiseksi tavoitteeksi tuleekin avoin keskustelu tekniikan mahdollisuuksista, mutta myös riskeistä – hypettämättä suuntaan tai toiseen.
Tieteen aamukahvit aloittavat Tieteen päivien arkiaamut. Kahvilla kuullaan makupaloja Tieteen päivien ohjelmatarjonnasta. Tapahtuman järjestää Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta yhdessä Tieteen päivien kanssa.
Sanna-Mari Kuoppamäki puhui sessiossa Tekoälyt ja robotit: tätä päivää ja tulevaisuuden visioita. Tallenteen näet tästä linkistä.
Petri Myllymäki toimi puheenjohtajana sessiossa Eurooppa tekoälyn sääntelyn alkukotina – Quo Vadis?
Teksti: Reetta Kettunen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
