Tulokulmia tietokirjallisuuteen: Tietokirjoja maailmalle

19.5.2020
" "

Miten tietokirjallisuuden vienti toimii ja mitä pitäisi ottaa huomioon, jos haluaa kirjoittaa tietokirjan kotimaata laajemmalle yleisölle?

Jos maaliskuinen Tulokulmia tietokirjallisuuteen -tilaisuus ei olisi peruuntunut, kustannustoimittaja Kaisa Uusipaikka olisi ollut mukana keskustelemassa. Parhaillaan vuorotteluvapaalla olevalla Uusipaikalla on meneillään hanke, jossa kartoitetaan, miten syntyy tietokirja, jonka yleisö löytyy kansainvälisiltä markkinoilta. Kysyimme, miten tietokirjallisuuden vienti toimii ja mitä pitäisi ottaa huomioon, jos haluaa kirjoittaa tietokirjan kotimaata laajemmalle yleisölle.

Kirjan käännösoikeudet

Kirjailija voi halutessaan luovuttaa kustantajalleen oikeuden välittää teoksensa käännösoikeuksia ulkomaille. Tällöin joko kustantamo itse tai kustantamon kanssa yhteistyössä toimiva kirjallinen agentuuri hoitaa teoksen käännösoikeuksien myyntityön kirjailijan puolesta.

Kirjailija voi myös itse välittää teoksensa käännösoikeuksia tai pyrkiä sopimukseen joko kotimaisen tai ulkomaisen riippumattoman agentuurin kanssa. Jos kirjailija päätyy itse välittämään omia käännösoikeuksiaan, hänen on hyvä selvittää, mitä hänen tekijänoikeuteensa kuuluu. Jos kirjailija ei ole itse vastannut teoksensa kuvamateriaalista, hänellä ei ole oikeutta välittää kuvamateriaalia ulkomaille sopimatta siitä oikeudenhaltijoiden kanssa. Sama pätee esimerkiksi teoksen alkuperäiskanteen – myös sen eteenpäin myyminen edellyttää sopimusta oikeudenhaltijan kanssa.

Tietoa käännösoikeuksista ja kirjaviennistä on saatavilla. Lisätietoja käännösoikeuksista löytyy Suomen tietokirjailijat ry:n nettisivuilta. Urpu Strellmanin teos Rajatonta tietoa eli miten viedä suomalaista tietokirjallisuutta ulkomaille on julkaistu avoimesti ladattavaksi Suomen tietokirjailijat ry:n sivuilla.

Kuka kirjallisuutta vie ulkomaille?

Agentuurit tekevät hyvin monipuolista työtä edistääkseen asiakkaansa teoksen leviämistä maailmalla. He kokoavat esittelymateriaalin (useimmiten englanninkielisen esittelytekstin, käännösnäytteen, kirjailijaesittelyn ja lukusynopsiksen) ja pitävät tiivistä yhteyttä ulkomaisten kustantamojen kanssa. Agentuurit myös neuvottelevat ulkomaisen sopimuksen ehdot ja välittävät kirjailijalle tekijänoikeuspalkkioista tälle kuuluvan osuuden.

Osa agentuureista toimii kustantamojen yhteydessä. Bonnier Rights hoitaa WSOY:n, Tammen, Johnny Knigan ja Kosmoksen asioita. Helsinki Literary Agency puolestaan vastaa Siltalan, Gummeruksen, Teoksen ja Schildts & Söderströmsin asioista. Itsenäisiä agentuureja ovat ainakin Elina Ahlbäck Literary AgencyFerlyKumma Literary Agency ja Rights & Brands.

Kirjallisuuden vientikeskus Fili edistää suomalaisen tietokirjallisuuden vientiä välittämällä ammattilaiskontakteja kustantajille ja kääntäjille. Fili myöntää myös näytekäännös- ja käännöstukea tietokirjoille, järjestää koulutustilaisuuksia kääntäjille ja isännöi kansainvälisiä kustantajavierailuja Suomessa. Filin toimintaan ja esimerkiksi keskuksen kokoamiin tilastoihin kirjallisuusviennistä voi perehtyä keskuksen verkkosivuilla.

Miten kirjoitetaan ulkomaille vietävä tietokirja?

Urpu Strellmanin teoksessa Rajatonta tietoa ja Strellmanin yhdessä Tiina Raevaaran kanssa kirjoittamassa Tietokirjailijan kirjassa (Docendo, 2019, ss. 27–29) pohditaan hyvin ytimekkäästi niitä seikkoja, jotka saattavat kasvattaa kirjan kiinnostusta maailmalla. Onko se oikea aihe, esimerkiksi ongelma, johon ihmiset etsivät vastausta kulttuurieroista ja maantieteestä riippumatta? Voisiko juuri suomalainen kirjoittaa siitä jollakin uudella, kiinnostavalla tavalla?

Raevaaran ja Strellmanin ajatuksiin kirjallisuusviennistä ja ylipäätään sujuvan tietokirjan kirjoittamisesta kannattaa tutustua. Tietokirjailijan kirjassa on myös selkeitä ohjeita argumentaation kirkastamisesta, aloittamisesta ja lopettamisesta, lähteiden käytöstä ja tutkimustiedon muokkaamisesta yleistajuiseksi tekstiksi.

Kirjoitustyön keskellä kannattaa pitää erityisesti kahta näkökulmaa mielessä – kansainväliselle yleisölle kirjoittamista ja tietojen vanhenemista.

Kirjoittaminen kansainväliselle yleisölle

Mistä yleisösi voisi löytyä? Muista Pohjoismaista? Virosta, Saksasta vai Kiinasta?

Jos kustantaja näkee kirjassasi vientimahdollisuuksia, puhu hänen kanssaan tästä jo alkuvaiheessa. Voit myös itse koittaa haarukoida ulkomaisia lukijoita tutkimalla Kirjallisuuden vientikeskus Filin vientiä koskevia tilastoja.

Entä miten ottaa tämä mahdollinen uusi lukijakunta huomioon? Miten ylipäätään kirjoittaa lukijoille, joilla on hyvin vaihtelevasti taustatietoja suomalaisesta yhteiskunnasta, vaikkapa historiasta, koulujärjestelmästä tai liikennekulttuurista? Olisiko parempi keskittää Suomeen liittyvät asiat omaan lukuun tai osioon? Ulkomaisille kustantajille tarjottavaan versioon kirjoittaisit sitten kyseisen osion uudelleen, uudesta näkökulmasta.

Tämä päätös vaikuttaa koko käsikirjoitukseen, joten se kannattaa tehdä jo työn alkuvaiheessa. Mieti myös tarkkaan, toimiiko ratkaisu kirjan kokonaisuuden kannalta. Tekeekö se kirjasta kiinnostavan suomalaiselle lukijalle? Muista, että kotimainen yleisö on sinulle ja kustantajallesi ensisijainen.

Lukijaa voi olla usein vaikea hahmottaa, mutta aihetta voi miettiä vaikka näiden kolmen ohjeen kautta:

1) Vältä adjektiiveja tavallinen, tyypillinen tai keskimääräinen

Ota huomioon, ettei lukijasi ulkomailla välttämättä tiedä, mihin tavalliseen, keskimääräiseen tai tyypilliseen viittaat. Jopa lukijoille Suomessa tavallinen ja tyypillinen saattavat tarkoittaa eri asioita. Jos et voi välttää niitä, kerro lyhyesti, mitä niillä tarkoitat.

2) Vertaa niin, että useampi ymmärtää

Ota suomalaiselle helposti ymmärrettävän vertauksen rinnalle tai sen sijaan toinen, joka avautuu useammalle lukijalle. Jos haluat sanoa ”Keravan kokoinen kaupunki”, mieti, mikä muu laajemmin tunnistettava paikkakunta sopisi Keravan rinnalle tai sen sijaan.

3) Toteamisen sijaan kuvaile

Otetaan yksinkertaisena esimerkkinä lause: Ulkona oli todella kylmää.
Voit laventaa tätä tilanteeseen sopivalla tavalla vaikka näin:
Ulkona oli niin kylmää, että hengittäminen tuntui keuhkoissa...
Ulkona oli niin kylmää, että lämpömittari meni rikki...
Ulkona oli niin kylmää, että sato pilaantui pellolle...

Kenties kansainvälinen lukijamme ei tämänkään jälkeen hahmota aivan tarkalleen, kuinka kylmää ulkona oli, mutta hän ymmärtää tarpeeksi pysyäkseen mukana tarinassa.

Tämä on hyvä pitää mielessä, oli aiheesi mikä tahansa. Suomeksi kirjoittavana kuvailet todellisuutta lukijallesi usein tietynlaisesta näkökulmasta. Jos sanot, että egyptiläinen kaupunki on iso, sinulla on käsitys isosta, jonka oletat lukijakuntasi jakavan. Samoin, jos kerrot, että saksalainen uusi auto on kallis tai tuntemattoman vastaantulijan käytös Seinen rannalla on töykeä. Mikä on sinusta isoa, kallista tai töykeää? Mieti, miten tärkeä asia on kirjasi ja koko argumentaatiosi kannalta. Voiko asian ilmaista niin, että mukana pysyvät nekin, joille nämä sanat saattavat tarkoittaa erilaisia asioita?

Kaikkea ei tarvitse selittää, mutta kannatta koettaa kirjoittaa niin, että lukijat hyvin monenlaisista taustoista pystyvät seuraamaan ajatustasi.

Tietojen vanheneminen

Kirjan matka suomalaisen julkaisun kautta maailmalle saattaa kestää useista kuukausista vuosiin. Ajankulun kannalta on oleellista ymmärtää, minkälaista tietoa kirjasi sisältää. Vanhentuuko se nopeasti? Onko kirjassasi vaikka vuosittain päivittyviä tilastoja? Miten merkityksellisiä nopeasti vanhentuvat tiedot kokonaisuuden kannalta ovat? Miten tarkkaa lukijakuntasi on? Olettaako se, että kaikki tieto on koko ajan mahdollisimman ajan tasalla?

Jos kuvaat kirjassasi esimerkiksi nyky-Kiinaa, ajankohtaisuus on kilpailuvalttisi. Kannattaa pyrkiä saattamaan kirja ulkomaisten ostajien arvioitavaksi niin pian kuin mahdollista. Ajan kuluessa kansainvälisille kirjamarkkinoille tulee yhä uusia kuvauksia nyky-Kiinasta, ja mahdollisuutesi julkaisukynnyksen ylitykseen laskevat.

Voit myös koettaa varautua kirjasi tietojen ainakin osittaiseen ajan tasalla pitämiseen. Voit esimerkiksi laatia alkuperäistä käsikirjoitusta tehdessäsi listan tiedoista, joiden tiedät päivittyvän säännöllisesti. Sikäli kun kirjasi kääntäminen toiselle kielelle alkaa, voit tarkistaa listan tiedot ja pyytää ulkomaista kustantajaa tai kääntäjää korjaamaan ne ajan tasalle.

Ei kannata etsiä uutta tietoa ennakkoon, sillä et tiedä, milloin päivitykset tulevat ajankohtaiseksi. Etukäteen tehty lista auttaa kuitenkin pääsemään hyvään alkuun, kun oikea hetki tulee. Mieti tässäkin kohtaa, mikä on oleellista, ja toimi johdonmukaisesti. Jos päivität käännösversioon yhden bruttokansantuotteen, varaudu päivittämään ne kaikki. Korjaukset kannattaa myös koota yhteen ja toimittaa eteenpäin kerralla.

Huomioi tiedon vanheneminen esimerkiksi taulukoissa. Tee taulukoista jo alun perin sellaisia, että ne kestävät ainakin joitakin vuosia ilman selkeää muokkaustarvetta. Ulkomainen kustantaja on tottunut kääntämään taulukoiden tekstit ja karttojen paikannimet, mutta taulukkoja ei pääsääntöisesti haluta muokata muuten uusiksi.

Tiedon vanhenemisesta johtuvia virheitä tai epätarkkuuksia on vaikea kokonaan estää. Joskus myös sellaiset tiedot voivat muuttua, joiden et arvannut koskaan muuttuvan. Kukaan ei yllä tässä täydellisyyteen. Tiedon vanhentuminen on ongelma kaikille, jopa kansainvälisille tietokirjallisuuden tähdille, joilla tuntuu olevan liki rajattomasti resursseja: kustannustoimittajia, tutkimusavustajia ja faktantarkistajia.

Kaisa Uusipaikka on kustannustoimittaja, joka tällä hetkellä vuorotteluvapaallaan kartoittaa keinoja, joilla tehostaa kansainvälisille markkinoille paremmin soveltuvan tietoteoksen syntyä. Hankkeen yhteistyökumppani on Kirjallisuuden vientikeskus Fili.