Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on jokapäiväinen uutisaihe mediassa. Lähi-idän asiantuntija Tiina Järvi peräänkuuluttaa yliopistoilta kriittisen ajattelun edistämistä ja journalisteilta rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
”Palestiinan tilanne ei ole kovin monimutkainen, mutta siitä tehdään sellainen. Minulla on tutkijana ja asiantuntijana velvollisuus puhua Lähi-idän asioista. En anna muiden hiljentää minua.”
Suomessa harjoitettava Lähi-idän tutkimus eroaa yllättävällä tavalla edukseen moneen muuhun maahan verrattuna. Täkäläisten Lähi-idän tutkijoiden ei tarvitse tutkijatohtori Tiina Järven mukaan pelätä menettävänsä työpaikkaansa tai rahoitustaan tutkimusaiheensa vuoksi. He saavat toki osansa kansalaisten tai erinäisten intressiryhmien vihaisista kommenteista, mutta toistaiseksi heitä ei ole esimerkiksi erotettu yliopistovirasta maailmanpoliittisista syistä.
Toisin kävi vastikään Saksassa, jossa tunnettu libanonilais-australialainen antropologi Ghassan Hage sai potkut professorin pestistään Max Planck -instituutissa. Hänen väitetään esittäneen juutalaisvastaisia mielipiteitä. Hage torjuu syytökset.
Tampereen yliopiston Palestiina-tutkimusryhmän tutkija Tiina Järvi on tietoinen paitsi Hagen tapauksesta, myös monista muista eri puolilla maailmaa raportoiduista Palestiinaan liittyvistä sattumuksista.
Järvi seuraa kotimaan uutisten lisäksi Lähi-idän uutisjättiä Al-Jazeeraa sekä lukuisia israelilaisia, palestiinalaisia ja libanonilaisia uutissivustoja ja sosiaalisen median alustoja. Hän on perillä oman tutkimusalan sisällä käytävästä tieteellisestä keskustelusta. Tiedonvaihto on vilkasta maiden ja maanosien välillä.
Median seuraaminen haukkaa huomattavan palan Järven työpanoksesta juuri nyt, kun Israelin ja Palestiinan välinen konflikti käy huippukierroksilla. Järvi osallistuu julkiseen keskusteluun hanakasti; tutkijankin on taottava rautaa, kun rauta on kuumaa. Hän kirjoittaa yleistajuisia tekstejä ja käy puhumassa Lähi-idästä erityyppisissä tilaisuuksissa. Hänen asiantuntemukselleen on ilmiselvää tarvetta, eikä hän arkaile hyödyntää sitä. Tilanne voi sitä paitsi muuttua nopeasti.
”Heti, kun Israelin pommitukset loppuvat, otsikot katoavat mediasta”, Järvi selventää.
Huomion vähetessä maailman kiinnostus vaikkapa gazalaisten ahdinkoa kohtaan hiipuu. Lähi-idässä työskennelleenä Järvi tietää, että palestiinalaisten hätä ei pommitusten lakkaamiseen lopu.
Keväällä Järvi pääsee tarkkailemaan arkitodellisuutta paikan päällä. Hän lähtee Beirutiin etnografiseen kenttätyöhön. Tehtävä liittyy Koneen Säätiön myöntämään henkilökohtaiseen apurahaan, jonka turvin Järvi tutkii libanonilaisessa kansalaisjärjestössä yhteiskunnan selviytymistä valtion romahdustilassa. Libanon kamppailee hyperinflaation ja vakavan talouskriisin kurimuksessa; lisäksi Israel pommittaa Libanonin eteläosia lähes päivittäin.
Lähi-idän alue on sosiaaliantropologille ennestään tuttu. Järvi, 35, tutki väitöstutkimuksessaan palestiinalaisten ylisukupolvista pakolaisuutta pakolaisleireillä Libanonissa, Jordaniassa ja miehitetyllä Länsirannalla. Tohtoriksi valtiotieteiden maisteri väitteli Tampereen yliopistossa vuonna 2021.
Yliopistojen kolmannen tehtävän toteuttaja
Tulevan kenttätyön seurauksena uutisten kommentoiminen ja julkiset esiintymiset väkisinkin vähenevät ja Järvi voi keskittyä varsinaiseen leipätyöhönsä, tutkimuksen tekoon. Toisaalta yhteiskunnallinen osallistuminen on Järvelle tärkeä osa tutkijan työnkuvaa ja sananvapauden harjoittamista.
Järvi edistää tiedeyhteisön ulkopuolelle kurottavalla toiminnallaan osaltaan yliopistojen kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vuorovaikutusta.
”Olen perehtynyt Lähi-idän tilanteeseen ja minulla on aikaa osallistua. Haluan tuoda omaa tietoani ja asiantuntijuuttani yleiseen keskusteluun.”
Järven kirjoitukset ja puheenvuorot eivät miellytä kaikkia. Kansalaisten vihapostista aktiivinen kommentoija ja esiintyjä saa toistuvasti maistiaisia. Tutkijatohtorille tarjotaan ”väärän tiedon” ja ”väärien käsitteiden” sijalle ”oikeaa tietoa” muun muassa sähköposteissa ja pitkissä käsin kirjoitetuissa kirjeissä. Viestit ovat usein peräisin tutuista lähteistä: kristillisiltä sionisteilta tai Israelin Ystävät ry:ltä.
”Olen perehtynyt Lähi-idän tilanteeseen ja minulla on aikaa osallistua. Haluan tuoda omaa tietoani ja asiantuntijuuttani yleiseen keskusteluun.”
”Palaute on helppo ohittaa, sillä se ei kohdistu minuun henkilönä, vaan aiheisiin. Toinen suojautumiskeinoni on se, etten ole somessa Instagramia lukuun ottamatta. En lue kommentteja.”
Joidenkin mielestä yksistään Järven työympäristö, vasemmistolaiseksi mielletty Tampereen yliopisto, on riittävä syy epäillä tutkijan asiantuntijuutta.
Järvi ei parjauksille korvaansa lotkauta. Hän viihtyy mainiosti Tampereella ja Tampereen yliopistossa. Erityiskiitoksen hän osoittaa työyhteisölleen, Palestiina-tutkimusryhmälle. Hän on saanut ryhmältä omalle tutkimukselleen täyden tuen. Keskinäisellä tuella on iso merkitys, etenkin niille tutkijoille, joiden työhön Israelin ja Palestiinan tilanne vaikuttaa suoraan. Palestiina-tutkimusryhmän Gazasta kotoisin olevat tutkijat kokevat konfliktin kiistatta eri tavalla kuin heidän suomalaiset kollegansa.
Yliopistoissa kaksinaismoralismia
Lähi-idän tilanteen käsittely kotimaassa ja ulkomailla herättää Tiina Järvessä ärtymystä. Hän ihmettelee yliopistojen tapaa reagoida opiskelijoiden poliittiseen aktiivisuuteen. Eri puolilla maailmaa on nähty tilanteita, joissa yliopistot kieltävät opiskelijoitaan ilmaisemasta solidaarisuutta Gazan uhrien puolesta. Lisäksi luentoja perutaan, Ghassan Hagen kaltaisia työntekijöitä irtisanotaan.
Tampereen yliopisto ei erotu joukosta myönteisenä poikkeuksena. Opiskelijoiden kiinnittämät Gaza-aiheinen banderolli ja palestiinalaisen taiteilijan sarjakuvat piti poistaa yliopiston seiniltä ”turvallisen tilan” nimissä.
Mielenilmauksia on estetty tai hankaloitettu lukuisissa muissakin ylimmän opetuksen ahjoissa: muun muassa Aalto-yliopistossa, Helsingin yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa.
Ukrainan sotaa tukevat mielenosoitukset sitä vastoin sallitaan. Kyse on Järven mukaan kaksinaismoralismista.
”Onko yliopistojen tehtävä tuottaa nopeasti ihmisiä työelämään vai herättää heissä kykyä kriittiseen ajatteluun? Minusta yliopistojen pitäisi olla kriittisen ajattelun tiloja. Eivät yliopistot ole epäpoliittisia laitoksia.”
Järvi sanoo olevansa poliittinen ihminen. Toimintansa perusteella hän on myös rohkea. Rohkeutta hän kaipaa enemmän erityisesti journalisteilta: Toimittajien tulisi kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kentän ääniä – esimerkiksi pakolaisleireiltä – pitäisi kuunnella ja niille antaa uutisvirrassa tilaa. Paikallisesta todellisuudesta olisi välitettävä totuudenmukainen kuva.
Jos toimittajan Lähi-idän tuntemus ei riitä, aina voi kääntyä asiantuntijan puoleen. Yksi heistä on Tiina Järvi.
Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
