Samat asiantuntijat ja teemat määrittävät talouskeskustelua väittäen vaihtoehtojen olevan vähissä. Niitä kuitenkin on, esittää Feminismiä talouteen -teos. Opas ravistelee luutuneita käsityksiä kriittisen feministisen taloustutkimuksen keinoin.
Talouskeskusteluun osallistuminen on ylivoimaisen vaikeaa, moni ajattelee. Pitäisi hallita talouden käsitteet ja monimutkaiset asiayhteydet. Miten talouden toimintoihin voisi ylipäänsä vaikuttaa, kun päätökset tehdään joka tapauksessa kabineteissa ja asiantuntijaelimissä? Valtion budjettiakin kurittavat tutut mantrat: kestävyysvaje, julkisen talouden alijäämä ja heikko talouskasvu.
Talous ei ole kuitenkaan kiveen hakattu, vaan sen tarkasteluun voidaan tuoda uusia sävyjä, toteavat Feminismiä talouteen. Opas kriittiseen talouslukutaitoon -kirjan kirjoittajat Hanna Ylöstalo, Heini Kinnunen, Emma Lamberg ja Inna Perheentupa. Gaudeamuksen vuonna 2024 julkaisema kirja herätti ilmestyttyään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla se palkittiin vuonna 2025.
”Talouskeskustelussa tulisi noudattaa isoäitimallia.”
Talouskeskustelussa tulisi oppaan mukaan noudattaa niin sanottua isoäitiperiaatetta. Mummien älyä yhtään vähättelemättä asioista pitäisi kertoa yleistajuisesti, niin, että mummikin ymmärtää, sillä talous koskettaa kaikkia, ei vain pientä asiantuntijaeliittiä.
Naisilla on talouden rattaiden pyörimisessä kasvava rooli, joka näkyy muun muassa feminismin sisältöjen päivittymisenä ja ulottumisena taloutta kiihdyttävään kulutuskäyttäytymiseen. Mutta mitä uutta feministinen tarkastelu tuo talouteen ja miksi näennäisen tasa-arvoiseen ja demokraattiseen Suomeen tarvittiin feminismiä talouteen penäävä kirja?
Siihen vastaavat työryhmän puolesta sukupuolentutkimuksen ja poliittisen sosiologian dosentti ja sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Hanna Ylöstalo Tampereen yliopistosta sekä poliittiseen sosiologiaan ja feministiseen tutkimukseen erikoistunut akatemiatutkija Inna Perheentupa Helsingin yliopistosta.
Lisää demokratiaa talouskeskusteluun
Talouteen liittyvää feminististä tutkimusta on tehty Suomessa suhteellisen vähän, toteaa Hanna Ylöstalo. Hän on työskennellyt aiheen parissa kymmenisen vuotta ja osallistunut muun muassa sukupuolitietoisen budjetoinnin Suomen-mallin kehittämiseen.
– Tieto oli hyvin hajallaan eri lähteissä, ja jouduimme kollegojen kanssa jatkuvasti etsimään tietoa. Jo silloin virisi ajatus oppikirjasta ja yleisesityksestä feministiseen talouteen, Ylöstalo kertoo.
Työryhmä toteutti kirjan osana Koneen Säätiön rahoittamaa kolmivuotista Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan – feministisen tiedon ja politiikan jännitteet strategisessa valtiossa -hanketta. Vuonna 2023 päättyneeseen Femtie-hankkeeseen sisältyi kirjan lisäksi kirjan teemoja avaava podcast sekä Helsingissä Naisasialiitto Unionin kanssa toteutetut feministiset talouskoulut.
”Puramme näennäistä vaihtoehdottomuutta ja teemme näkyväksi vaihtoehtoja.”
Kirjan temaattisiksi kulmakiviksi nousevat tasa-arvo ja demokratia.
– Olemme halunneet demokratisoida talouskeskustelua ja muistuttaa, että elävää demokratiaa pidetään yllä kuvittelemalla vaihtoehtoja paremmasta huomisesta, jotta demokratia ei pelkistyisi pelkäksi hallinnoinniksi, Perheentupa toteaa.
Kirja avaa feministiseen talouteen liittyviä keskeisiä käsitteitä, kuten kriittinen toiveikkuus ja transformatiivisuus sekä uusintava talous, ja esittelee taloudelle neljä vaihtoehtovisiota. Lukukokemuksen tueksi kirjoittajat ovat koonneet lukujen loppuun kysymyksiä, uusia käsitteitä ja lisätietoa tähdellisistä tutkimuksista ja tutkijoista. Feminismiä talouteen on siten kokoaan isompi opas ja perinpohjainen johdatus kriittisen feminististen talouslukutaidon harjoittamiseen.
Utopiat ovat tulevaisuuden itsestäänselvyyksiä
Feminististä talousajattelua leimaa kriittinen toiveikkuus, joka purkaa sukupuolten ja rotujen välistä eriarvoisuutta. Kirjan työryhmä ei tyydy vain tarkastelemaan havaitsemiaan epäkohtia, vaan se tähystää eteenpäin vaihtoehtoja hahmottaen.
– Puramme näennäistä vaihtoehdottomuutta ja teemme näkyväksi vaihtoehtoja. Tavoitteenamme on nykyistä solidaarisempi ja tasa-arvoisempi talousjärjestelmä, jota ei luoda globaalin etelän kustannuksella, vaan kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti, Perheentupa taustoittaa.
Vaihtoehtoisia visioita on toden totta tarjolla, joskin ne saattavat kuulostaa utooppisilta. Kirjan tekijät muistuttavat, että lasten päivähoito ja viisipäiväinen työviikko ovat niin ikään olleet utopiaa omana aikanaan. Tänä päivänä ne ovat itsestäänselvyyksiä.
”Visioista puhuminen avaa reittejä uusille talouspolitiikan malleille.”
Feminismiä talouteen esittää neljä vaihtoehtovisiota, joista ensimmäinen on hoivaava talous.
– Se haastaa nykyisen talouspolitiikan sukupuolisokeuden. Hoitovastuut eivät jakaudu Suomessa tasaisesti tai tasa-arvoisesti, Perheentupa huomauttaa.
Voitaisiinko esimerkiksi palkaton hoivatyö, jota ilman yhteiskunta ei toimisi päivääkään, sisällyttää euromääräisesti valtion budjettiin? Entä tulisiko talouden tarkasteluun soveltaa perinteisen bruttokansantuotteen sijaan aidon kehityksen indikaattoria, joka ottaa huomioon sosiaalisen ja planetaarisen hyvinvoinnin?
Muut vaihtoehtovisiot ovat kohtuutalous, Green New Deal ja hyvinvointitalous. Niissä ympäristön rinnalla huomioitaisiin globaali tasa-arvo ja uusintavan työn eli hoivan taloudellinen arvo.
– Aika monet visiot ovat sama-aikaisesti sekä välttämättömiä että hirveän epätodennäköisiä, Ylöstalo myöntää.
Visioista puhuminen avaa kuitenkin reittejä hahmottaa uusia talouspolitiikan malleja.
Vastuullista ilonpilaamista
Feminismi on osa taloutta, kirjan tekijät korostavat, joten se voi vaikuttaa monin tavoin visioiden toteutumiseen. Kaikki feministeiksi tunnustautuvat eivät tosin edusta samoja arvoja, esimerkiksi tasa-arvoa ja demokratiaa. Valkoinen uusliberaali feministi voi ostaa satojen eurojen hintaisen t-paidan, johon on printattu ”This is what a feminist looks like”. Hänen ilonsa voi pilata kertomalla, että paidan on valmistanut musta nainen surkeissa työolosuhteissa seitsemänkymmenen sentin tuntipalkalla.
Feminististä ilonpilaamista voi harjoitella osana feminististä talouslukutaitoa. Huomion voi kiinnittää vaikkapa asiantuntijapaneeleiden sukupuolijakaumaan tai siihen, kuka työpaikalla tyhjentää useimmin astianpesukoneen. Jos on aihetta muutokseen, kannattaa älähtää.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) esityksestä. Palkinto myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä ja ajankohtaisesta tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Liisa Takala
Kuvassa vasemmalta Heini Kinnunen, Hanna Ylöstalo ja Emma Lamberg.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
