Tiedonjulkistamisen valtionpalkittu Aleksis Kivi -esitys purkaa kansalliskirjailijan, suomalaisuuden ja suomalaisen taiteen historiaa huumorin avulla. Viihteen varjolla esitys tarjoilee valtavan tietopaketin Kiven ajan Suomesta nykypäivään.
Rautatientorilla Helsingissä istuu Aleksis Kivi, mietiskelemässä kuin luomansa veljesparven Lauri konsanaan. Kiven takana kohoaa Kansallisteatteri, jonka olemassaolosta on Kiveä kiittäminen. Kiven näytelmä Lea oli ensimmäinen suomeksi esitetty ammattiteatterinäytös, ja sen pohjalta syntyi Suomalainen Teatteri, joka myöhemmin kasvoi Kansallisteatteriksi.
Siksi on vain sopivaa, että viime vuonna Kansallisteatterin 150-juhlavuoden kunniaksi sen suurella näyttämöllä nähtiin Aleksis Kiven työhön ja elämään perustunut Aleksis Kivi -esitys.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään perinteisestä potpurista tai elämäkertateoksesta. Tällä kertaa Kivi tuotiin yleisön eteen klovnerian keinoin. Kansallisteatterin sivujen mukaan esitys on ”komedia miehestä, josta tuli monumentti”.
Käsikirjoitus syntyi neljän hengen ponnistuksena. Työryhmään kuuluvat Red Nose Companyn klovnipari Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, Kansallisteatterin vakituinen päädramaturgi Eva Buchwald sekä ohjaaja Linda Wallgren, joka on ohjannut useita Kivi-tulkintoja viime vuosina. Esitystä säestää Avanti!-orkesteri, joka tuo vielä oman kerroksensa tulkintaan. Lavastuksesta ja puvustuksesta vastaa Tarja Simone, valosuunnittelusta Ville Virtanen ja musiikin sovittamisesta Marzi Nyman sekä Niko Kumpuvaara.
Idea Kiven kääntämiseen tuli klovneilta, eli Ruuskaselta ja Vasamalta.
”Esitys syntyi rakkaudesta kieleen, Kiven kieleen”, Ruuskanen sanoo.
Voisi kuvitella, että kaikki Kivestä on jo sanottu. Tekijöiden mielestä uusien sukupolvien on kuitenkin aina löydettävä Kivi ja tämän merkitykset uudestaan.
”Kivi on meidän Shakespeare. Jokaiselle suomalaiselle teatterintekijälle on relevanttia kysyä, mikä on minun suhteeni Kiveen”, Vasama jatkaa.
Kivinen tie
Aleksis Kivi, oikealta nimeltään Alexis Stenvall, syntyi Nurmijärvellä vuonna 1834. Hänen perheensä ei ollut varakas, ja köyhyys kaihersi Kiveä läpi tämän elämän. Etenkin elämänsä loppupuolella Kivi kärsi alkoholismista, rahapulasta, mielenterveysongelmista ja professori August Ahlqvistin armottomasta kritiikistä. Hän kuoli vain 38-vuotiaana, vuonna 1872.
Ei Kiven taival kuitenkaan pelkkää kärsimystä ollut. Hänellä oli varakkaita tukijoita ja samanmielisiä ystäviä. Kivi voitti Nummisuutareilla myös vuonna 1865 ensimmäistä kertaa jaetun kirjallisuuden valtionpalkinnon, vieläpä aivan itsensä Runebergin nenän edestä.
”Tarina kirjailijamarttyyristä ei pidä ihan paikkansa, hänhän sai palkintoja ja tienasi enemmän kuin muut kirjailijat, mutta loppu on traaginen”, Ruuskanen sanoo.
Mitään totuuksia Kivestä itsestään työryhmäläiset eivät esityksellään halua tai pysty kertomaan. Se johtuu siitä, että historiankirjoitus on täynnä epävarmuuksia. Emme lopulta tiedä Kivestä paljoakaan.
”Oikea Kivi löytyy hänen tuotannostaan. Kaikki muu on fiktiota”, Buchwald sanoo.
Teksteistä ja kirjeenvaihdoista piirtyy esiin tuottelias ihminen, jolla oli valtava palo kirjoittamista ja kieltä kohtaan. Häntä kiinnosti päivänpolitiikka, mutta hän ei tempautunut sen vietäväksi. Kirjoittaminen oli hänen intohimonsa, joka lopulta ajoi hänet myös ahdinkoon.
”Kivi muistuttaa tämän päivän freelance-taiteilijaa. Hän oli moderni henkilö, jolla oli rakkautta ihmisiä ja luontoa kohtaan, mutta joka oli myös syvään melankoliaan taipuvainen”, Wallgren sanoo.
Tiedonjulkistamista Kiven kannoilla
Vuonna 2023 klovnit ovat olleet Kiven kanssa kiertueella ympäri Suomen. Esitys on kerännyt poikkeuksellisen suitsuttavia arvioita niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Syksyllä esitys palaa vielä Kansallisteatterin suurelle näyttämölle.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon perustelujen mukaan esitys onkin ”enemmän kuin taidetta: sen tarjoilemat ahaa-elämykset, pitkien jatkumoiden ja ajankohtaisten ilmiöiden yhdisteleminen ovat myös korkeatasoisen tiedonjulkistamisen tunnusmerkkejä. Katsoja saa kahdessa tunnissa kattavan käsityksen Kiven elämän ja teosten lisäksi suomalaisen kulttuurin, kirjallisuuden, esittävän taiteen ja yhteiskunnallisen keskustelun taustoista 1800-luvulta nykyaikaan.”
Vaikka valtionpalkinto tuli yllätyksenä, tuntuu se työryhmän mielestä tavallaan sopivalta teemaan nähden. Kivi harrasti itse tiedonvälitystä huumorin keinoin, ja uusi esitys jatkaa samaa perinnettä.
”Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto tuntuu olevan linjassa sen kanssa, millaista työtä Kivi itse teki. Hän otti näytelmiinsä ajankohtaisia aiheita, lakiuudistuksia ja muita yhteiskunnassa tapahtuvia juttuja, ja pyrki siten kertomaan kansasta ja maailmasta. Sillä tavalla tämä palkinto tuntuu linkiltä sinne Kiven työhön”, Wallgren sanoo.
Elävä esitys
Esityksen työstäminen alkoi viikon mittaisella työpajalla Outokummussa, missä nelikko luki toisilleen ääneen läpi Kiven tuotannon ja kirjeenvaihdon. He myös katsoivat läpi erilaisia tuotantoja, mitä Kiven teoksista on tehty.
Sen jälkeen Buchwald laati ensimmäisen version käsikirjoituksesta, jonka jälkeen klovnikaksikko, ohjaaja ja käsikirjoittaja työstivät esitystä eteenpäin pähkäilyn, kirjoittamisen, improvisaation ja uudelleenkirjoittamisen kautta. Klovnit saattoivat esimerkiksi ensin ohjaajan pyynnöstä lähteä tekemään jotakin kohtausta, joka sitten improvisoidessa muuntui toiseksi, jonka tulos kirjoitettiin taas ylös käsikirjoitukseen.
”Muistan esimerkiksi sen hetken, kun olimme vajaan vuoden ajan tehneet esitystä, ja aloimme kolmestaan miettiä, miten Rocky ja Beckett liittyvät Kiveen. Etsimme suoria sitaatteja Rocky-elokuvista, kirjoitin niitä kohtausta tehdessä lennosta plariin, ja klovnit näyttelivät niitä auki sitä mukaa koneen ruudulta”, Wallgren kertoo.
Ja kun kierrokset nousivat tarpeeksi korkealle, oli faktantarkistuksen aika. Ohjenuorana oli, että Kiven elämää, tuotantoa ja aikakautta tuntevat voisivat tulla katsomaan esityksen ja todeta, että noinhan se meni.
Työryhmän kanssa jutellessa on selvää, että työskentelyä on ohjannut keskinäinen kunnioitus ja luottamus.
”Meillä on ollut hieno prosessi nelistään. Työskentely on ollut egotonta, yhteiseen myllyyn heittäytymistä”, Ruuskanen sanoo.
Esitys ei ole vieläkään kiveen hakattu. Repliikit ja painotukset elävät ja jalostuvat yhä klovnien ja yleisön vuorovaikutuksessa.
Mikä niissä Nummisuutareissa viehättää?
Joka jumalan kesä suomalaisissa teattereissa esitetään Nummisuutareita. Se on Teatterin tiedotuskeskus Tinfon mukaan Suomen suosituin näytelmä. Mikä niissä Nummisuutareissa oikein viehättää?
Nelikkoa naurattaa.
”Hyvä kysymys! Onhan siinä mahtavaa sanailua ja herkullisia hahmoja, sellaista tilannekomiikkaa. Se on ollut oman aikansa sketsiviihdettä”, Wallgren sanoo.
”Hahmot eivät kuitenkaan ole karikatyyrejä, vaan kokonaisia, syviä henkilöitä”, Buchwald jatkaa.
Ruuskasen mielestä Nummisuutarit on Kiven onnistuneimpia teatteriteoksia, niin rytmiltään kuin sanailultaankin. Kaikki Kiven teokset eivät pysy samalla tavalla kasassa. Vasama jatkaa, että Nummisuutareissa ei olla minkään kauniin, ylevän ja tavoittamattoman äärellä, vaan puhutaan koskettavista perusasioista pilkkeellä silmäkulmassa.
”Samastuttavat hahmot tekevät jatkuvasti hirveitä virheitä ja yrittävät selviytyä niistä. Siinä on jotain hyvin perusinhimillistä”, Wallgren päättää.
Kun nelikolta kysyy omia suosikkihahmoja tai sitaatteja Kiven tuotannosta, on pöydän äärellä hetken hiljaista. Sitten esimerkkejä alkaa tipahdella. Wallgren pitää näkyjä näkevästä ja vastahankaisesta Simeonista, joka kuitenkin löytää tavan olla maailmassa. Buchwaldia miellyttää monien naishahmojen pippurisuus sekä Nummisuutareiden Topias, jolla on hyvin filosofinen asenne maailmaan:
"Niin on tämä mailma ymmyrjäinen ja soppia ja solia täynnä, joissa pian masennetaan mies. Mutta kas, kuin kaikki viimein ympäri käy, niin otammepa ryypin ja unohdamme kaikki. Ryypin otamme ja nauramme ja itkemme yhtaikaa elinkautemme retkille."
Seitsemässä veljeksessä Lauri saarnaa Hiidenkivellä juovuspäissään väkevästi, että ”tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro”.
”Siinä lauseessa on iso tunne ja haikeus, joka kouraisee syvältä”, Ruuskanen sanoo.
Vasama taas heittäytyy tulkitsemaan lausetta Kaukametsä-runosta:
”Ei, vaan siellä missä ilmanrannal Kaukametsä haamottaa”, hän lausuu.
”Siinä näkyy lauseentekijän käsityöläisyys. Lauseen suutuntuma on hieno, kuinka ä- ja a-vokaalit elävät keskenään, ja kun häämöttämisestä otetaan ääkkösten pisteet pois, aukaisee haamottaminen täysin erilaisen maiseman.”
Suomalaisuuden syntysijoilla
Kivi osallistui suomalaisen identiteetin rakentamiseen ilman kiihkomieliseen fennomaanisuuteen taipumista. Työryhmäläisten mielestä Kiven teoksissa suomalaisuus näyttäytyy luonnollisena ja arkisena, johon vaikuttavat myös sellaiset tekijät, kuten luokka ja tasa-arvo.
Buchwaldille Kiven tuotannosta nousee esille erityisesti sovinnon teema. Monet teokset päätyvät sopuisaan yhdessäoloon tai pitoihin, joissa vanhat kaunat annetaan anteeksi.
Wallgrenin taas on yllättänyt se, kuinka intertekstuaalisia Kiven teokset ovat. Lainausten ja suorien viittausten kautta suomalaisuuden arkkityyppi leviää laajemmalle kuin luulisi.
”Käsitys Kiven näytelmistä on se, että pellavahousuissa juostaan ja huudetaan, mutta on niissä muutakin”, Wallgren sanoo.
Pellavahousut innoittavat Vasaman pohtimaan Kiven suhdetta maskuliinisuuteen ja näyttelijyyteen Suomessa. Vasaman mukaan suomalaisen teatterihistorian läpäisee käsitys, että jotta voisi tulla näyttelijäksi, pitää pystyä huutamaan pellavahousuissa. Vuosikymmenten saatossa käsitys Kivestä ja Kiven suomalaisuudesta on päässyt vakavoitumaan, ehkä turhankin kanssa.
”Metsässä kohkaaminen on edelleen osa Kiven dna:ta ja suomalaisen näyttelijyyden kulttuuria, mutta tuomme esiin sen, että Kivi itse myös kuvaa sitä jatkuvasti pilke silmäkulmassa.”
Klovneria onkin osoittautunut erinomaiseksi keinoksi pellavahousuista vapautumiseen.
”Kiveä on helppo lähestyä klovnerian kautta, sillä tekstien rytmeissä kaikuu commedia dell’arte. Kiveä voi esittää myös kepeästi ja hyvällä rytmillä”, Ruuskanen sanoo.
Kivi ja Kansallisteatteri ovat ison kaliiberin instituutioita. Klovni on kuitenkin vapaa sanomaan niistä mitä haluaa.
”Klovneissa on anarkiaa ja vaaraa, joka sopii Kiveen”, Wallgren sanoo.
”Jos Kivi on kuningas, niin klovni on kuin narri, joka puhuu totuutta”, Buchwald lisää.
Aleksis Kivi -esityksen kiertue jatkuu. Katso esityspäivät: www.rednose.fi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Teksti: Alma Onali
Kuva: Jaakko Lukumaa
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
