Koostekirjoitus kansallisesta tiedeviestinnän kongressista 21.11.2019.
Kuudetta kertaa järjestetty kansallinen tiedeviestinnän kongressi keskittyi tieteen ja politiikan suhteeseen. Kansainvälisten puhujavieraiden lisäksi runsaslukuinen kuulijakunta sai käytännön vinkkejä vuorovaikutteiseen tiedeviestintään, pseudohistorian kohtaamiseen sekä onnistuneeseen asiantuntijahaastatteluun. Kongressin keynote-puhujina olivat J. Scott Brennen (Reuters Institute for the Study of Journalism, Iso-Britannia) ja Barış Altıntaş (Media and Law Studies Association, Turkki).
Brennenin energinen puheenvuoro käsitteli teknologiateollisuuden roolia uusien teknologioiden uutisoinnissa. Esimerkiksi tekoälyyn kohdistuvat odotukset näkyvät niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin toimittajien kirjoittamien juttujen aiheissa ja näkökulmissa, ja näitä odotuksia puolestaan luovat pitkälti myös tekoälyä kehittävät yritykset. Osaltaan yritysten vaikutusvaltaa korostaa myös toimittajien kiristynyt julkaisupaine. Tekoälyuutisoinnin voi nähdä kolmiportaisena prosessina, jossa ovat yhtä aikaa läsnä sekä itse teknologia, sitä valmistavat yritykset että sitä käyttävä yleisö. Brennenin Isossa-Britanniassa keräämään haastatteluaineiston mukaan toimittajat pitävät kuitenkin yhä kiinni riippumattomuudestaan.
Barış Altıntaş kuvaili puheenvuorossaan Turkissa koko 2010-luvun ajan jatkunutta journalismin alasajoa ja median vallankaappausta. Sananvapauden tila on heikentynyt huolestuttavasti ja kaventanut journalistien mahdollisuuksia tehdä työtään, ja oikeusjärjestelmän politisoitumisen myötä lukuisia toimittajia on tuomittu vankeuteen kiistanalaisin perustein. Koska kansalaisten usko tieteeseen on kuitenkin säilynyt vahvana, Altıntaş halusi luoda toivoa, että tämän synkän ajanjakson päätyttyä Turkki tulee toipumaan nopeasti.
Viestinnän professori ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen Esa Väliverronen kartoitti puheenvuorossaan suomalaisten luottamusta tieteeseen. Juuri julkaistun Tiedebarometrin tulosten perusteella tilanne on hyvä ja tiedevastaisuus Suomessa vähentynyt, mutta samalla tieteen politisoituminen on lisännyt tiedekriittisyyttä. Asiantuntijuutta arvostetaan yhä enemmän, mutta käsitteen laajenemisen myötä myös kritiikki on lisääntynyt. Moni kongressin yleisöstä huomasikin, että tieteen politisoituminen ja asiantuntijuuden kyseenalaistaminen koskettivat pitkälti juuri niitä aiheita, joista sekä tutkijat että toimittajat saavat eniten häiritsevää palautetta: ilmasto, terveys, ruokavalio, rokotukset, sukupuoli ja maahanmuutto.
Luonnonvarakeskuksen SusiLIFE-hankkeessa työskentelevä Iina Ala-Kurikka antoi yleisölle vinkkejä siitä, kuinka tutkittu tieto saadaan vietyä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tieteen viestinnässä tulisi Ala-Kurikan mukaan siirtyä tutkimuksesta tiedottamisen sijaan vuorovaikutukseen kohdeyleisöjen kanssa esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa. Tiedon vastaanottajien omien arvojen ja näkemysten huomioiminen on keskeistä, koska ne vaikuttavat aina tulosten tulkintaan. Aidosti vuorovaikutteinen viestintä on tehokasta mutta aikaavievää, etenkin kasvokkain toteutettuna, ja vaatii siksi suunnitelmallisuutta ja tarkkaa kohdentamista. Ala-Kurikka kehotti myös ajattelemaan uusia vaikuttamisen kohteita, esimerkiksi tutkittua tietoa voisi tuoda poliitikkojen lisäksi myös kansalaisjärjestöille.
Historiantutkija Reima Välimäki esitteli pseudohistoriaa käsittelevää mielenkiintoista tutkimustaan, joka on parhaillaan käynnissä Turun yliopistossa. Myös pseudohistoriasta ja muista näennäistieteistä käytävässä keskustelussa näkyvät tutkimuksen ja median auktoriteettiaseman kyseenalaistaminen. Eri tieteenalojen menetelmiä tai tuloksia pintapuolisesti ja mielivaltaisesti hyödyntävät näennäistieteet levittävät väärää tietoa ja salaliittoteorioita etenkin internetin keskustelualustoilla. Toimittajan kannalta vaaranpaikkoina Välimäki näki haastateltavan väitteet siitä, ettei jotain asiaa ole tutkittu tai että lähteitä on tuhottu tai salattu. Tällaiset väitteet on aina hyvä tarkistaa, ennen kuin jutun julkaisee.
Kongressipäivän päätteeksi suoritettiin asiantuntijahaastattelun ruumiinavaus. Työelämäprofessori ja toimittaja Olli Seuri haastatteli terveyssosiologian professori Piia Jallinojaa ruokatrendeistä ja vegebuumista. Mielenkiintoiseksi haastattelun teki se, että sen lomassa molemmat kertoivat sekä haastatteluun valmistautumisestaan mm. aiheen ja näkökulman valinnan osalta, että myös analysoivat jälkeenpäin omaa suoritustaan. Lopputulos oli viihdyttävä ja antoi yleisölle konkreettisia vinkkejä, kuinka toimittajat ja asiantuntija voivat saada haastattelusta irti haluamansa. Päämäärä on kuitenkin molemmille yhteinen: tehdä hyvä tiedejuttu.
Tiede – politiikan mörkö? 6. kansallinen tiedeviestintäkongressi järjestettiin 21.11.2019 Suomen Akatemian tiloissa Helsingissä. Kongressin järjestivät Suomen tiedetoimittajain liitto, Suomen Akatemian MediaSoc-ohjelma, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Vastuullinen tiede -hanke.
Lue lisää:
- Tieteelliseen tietoon luotetaan – Tiedebarometri 2019 (Tieteen tiedotus ry)
- Jag vill, men hinner inte! – Forskares syn på kommunikation och öppen vetenskap (Vetenskap & Allmänhet)
Kuvassa Olli Seuri ja Piia Jallinoja.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
