TJNK-näkökulma - Jakke Holvas: Toimittaja löytää tietokirjoista nekkuja

14.4.2021
""

Hitunenkin tietoa on ihmiselle hyväksi ja pieni sitaatti tietokirjasta pelkkää plussaa, kirjoittaa Jakke Holvas Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan blogissa.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsenenä olen kymmenen muun henkilön kanssa puntaroinut valtionpalkintoehdokkaita, satoja tietotuotteita, enimmäkseen kirjoja. TJNK-jäsenyyden aikana olen samaan aikaan toimittajan hommissa tehnyt noin 150 suoraa radiolähetystä kanavalle Yle Radio 1. Vajaan tunnin mittaisiin Kulttuuriykkönen-ohjelmiin olen valmistautunut lukemalla uusia suomalaisia tietokirjoja.

Suuresta kirjavuoresta mieleeni on jäänyt tietonekkuja.

Osa kirjatiedosta on sellaista, että sen voi terveellä järjellä päätellä, mutta sitä ei tule ajatelleeksi.

Kirjassa Ei jälkeäkään: 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua toimittajat Tiina Saari ja Maiju Majamaa kertovat, että joka vuosi kateisiin jää keskimäärin 40–50 suomalaista. Tiesittekö sitä? Tein kadonneista lähetyksen.

Osa kirjatiedosta on sellaista, että sen voi terveellä järjellä päätellä, mutta sitä ei tule ajatelleeksi. Esimerkiksi Ei jälkeäkään kertoi käytännön ongelman. Kun täysi-ikäinen katoaa, läheisille kaatuu tuon kadonneen henkilön vuokra-asunnon tyhjennys ja raha-asiat. Mandaattia niihin ei voi kadonneelta saada, joten asioiden järjestely on byrokraattisesti todella vaikeaa. Kun kuolemaakaan ei ole varmistettu, laskutus jatkuu ja jatkuu.

Pasi Klemettisen kirjassa Hätäkös tässä matalassa kaivossa käsitellään sadan vuoden takaisia Suomesta kerättyjä sanontoja. Tein lähetyksen näistä sutkautuksista. Nykyään yksinkertaisesta ihmisestä saatetaan sanoa, että ”hän ei ole penaalin terävin kynä”. Ennen vanhaan vastaava sutkaus kuului, että jollakulla ”ei ole kaikki kamarit lämpimänä”.

Tein radiolähetyksen Väinö Linnan haastattelukirjasta Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee, jonka on toimittanut Panu Rajala. Kirjassa Linna kertoi sota-ajasta näin: ”Mulla oli semmoinen naiivi käsitys, että me emme hyökkää. Että me puolustaudumme… Näin minä uskoin propagandaan.” Hiukan yllätyin tuosta Linnan tunustuksesta. Entä te?

Mitä tiedätte suomalaisesta aatelista? Munkkiniemen kreivin? Itse voin sanoa, että ”En tiijä enempee kun sika tuulimyllystä” (sutkaus Kontiolahdelta). Tein lähetyksen teoksesta Aatelin historia Suomessa. Kirja opetti muun muassa sen, että vaikka aatelisukujen vanhemmat eivät muutoin olisi juuri välittäneet tyttäriensä koulutuksesta, niin tanssitunneissa ei pihistelty. Poloneesien, menuettien ja franseesien monimutkaiset askeleet oli opittava.

Joskus kun kaivan lähetystä varten tietoa, mopo lähtee niin sanotusti lapasista.

Kerran tein Kulttuuriykköseen lähetyksen, jossa käsittelyssä oli kaksi uutta tietokirjaa, Petri Laukan ja Ari Turusen Solvaajat sekä Ari Saastamoisen Räävittömät.

Räävittömät kertoo, että antiikissa graffitia ei tehty pimeässä nurkassa, vaan näkyvillä, ja tekijä jopa allekirjoitti graffitin. Antiikissa graffiteja tehtiin yksityiskotien sisäseinän rappauksiin, ja ne jätettiin siihen, vaikka niissä oli törkeää alatyyliä ja aiheena alapää. Nykyaikana graffiti tehdään usein nimettömänä julkiseen betonipintaan, sitten se putsataan pois painepesurilla ja ties millä myrkyillä.

Solvaajat luettuani sain muun muassa tietää, että elokuvaohjaaja Ingmar Bergman haukkui Orson Wellesin elokuvia. Citizen Kane oli tylsä ja näyttelijäsuoritukset kelvottomia. Kun Welles näyttelee, kaikki menee viemäriin, varsinkin silloin kun Welles ”korahtelee”. Orson Welles puolestaan haukkui Alfred Hitchcockin. Takaikkunassa kaikki oli typerää, ja James Stewart ylinäytteli läpi elokuvan.

Joskus kun kaivan lähetystä varten tietoa, mopo lähtee niin sanotusti lapasista. Linnaa käsittelevän lähetyksen yhteydessä harhauduin lukemaan uudestaan Pohjantähteä. Siinä romaanitrilogian estynein hahmo Jussi Koskela halveksii sydämensä pohjasta kaikkea sellaista, mitä hän nimittää “kulkueeksi”. Jussi arvostaa ymmärrettävää konkretiaa, esimerkiksi suutarin ammatin hän käsittää, mutta ei työväen aatetta. Konkreettinen on Jussille ”jotakin järjellistä ja käsissäpysyvää eikä vaan semmosta laulua ja kulkuetta”.

Siinä on kelpo neuvo myös toimittajalle. Ei saa unohtaa konkretiaa, kulkueita vältettävä.

Kaikkea tietoa en kaiva lähetyksiin kirjoista. Joskus saan nauttia sellaisesta luksuksesta kuin Ylen kirjaston arkistotoimittajan keräämistä artikkeleista. Niistä saa tietoa, jota ei ole internetissä.

Yhdessä lähetyksessä psykiatri kertoi minulle, että viime vuosina persoonallisuushäiriöissä on lisääntynyt huomionhakuinen persoonallisuushäiriö (luokitus F60.4). Siinä määritelmän mukaisesti henkilön käyttäytymistä eri tilanteissa muokkaa pakonomainen huomion haku. Ajattelin heti: eikös tästä todista tykkäämisten kalastelu sosiaalisessa mediassa? Toisaalta mieleen palasi Klemettisen kirjasta sanonta ihmisestä, joka tunkee joka paikkaan: ”On joka paikassa, kun Putkelan paska reinjalaksella”.

Ei saa unohtaa konkretiaa, kulkueita vältettävä.

Loppuvuonna 2019 julkaistiin Tiedebarometri, jonka mukaan Suomen kansalaisten luottamus tieteeseen on huipussaan koko 20-vuotisen mittaushistorian aikana. Tieto lämmitti. Tein aiheesta Kulttuuriykköseen lähetyksen. Tyytyväinen en kuitenkaan viitsinyt olla, vaan kaivoin myös silloisen tuoreen Lukiolaisbarometrin. Sen mukaan jopa 40 prosenttia lukiolaisista ilmoitti kokevansa opinnot henkisesti raskaiksi. Se on kuitenkin konkreettista. Joka toinen koki, ettei aamulla tunnu hyvältä lähteä opiskelemaan. Tiesittekö tuota?

Tässäpä tätä, tietonekkuja, ihmettelyä. Mutta jos jonkin suuren yhteenvedon lopuksi tekisin, niin sen, että tieto ei välttämättä ole vuori, jonka yli kiivetään. Hitunenkin tietoa on hyväksi. Pienikin sitaatti tietokirjasta on plussaa. Tiedon voi myös napata lennosta, jopa radio-ohjelmasta.

Jakke Holvas on YLEn toimittaja ja taustaltaan filosofi. Hän on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen sekä Suomen Journalistiliiton ja Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen.

TJNK-näkökulma-kirjoitussarjassa julkaistaan kantaaottavia, ajankohtaisia ja perusteltuja mietteitä tiedonjulkistamisesta. Lue muita sarjan kirjoituksia.

Teksti: Jakke Holvas
Kuva: Linda Saukko-Rauta/Redanredan