Millaista on elävä intohimo tietoon ja tieteeseen ja niistä kertomiseen? Missä sellaista voi tulla vastaan? Ainakin Lapin syksyssä.
Ensimmäinen esimerkki odotti omalla työpaikalla, ikkunoiltaan tiukasti teipatussa ja pimennetyssä auditoriossa Arktikum-talossa Rovaniemellä. Meneillään oli koululaisten tiedeviikko, ja Mikko ja Xiaoyn Suominen olivat ajaneet Ivalosta etelään Rovaniemelle pitämään sarjan tähtiesityksiä: matkamallisen planetaariokuvun sisällä oli tarjolla elämysmatka maailmankaikkeuteen, ja salin valkokankaalle heijastui lisää tietoa kaikesta tästä. Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto tarjosi heille työskentelyapurahan, ja kouluille koituva kustannus oli Suomisten verkkosivun mukaan tämä: ”Toivomme mahdollisuuksien mukaan saavamme ruokailun koululla.”
Tiedetoimittaja Mikko Suominen suuntasi siitä jälleen kohti seuraavaa Lapin koulua, auto pakattuna täyteen planetaariokiertueen tarvikkeita.
Kolarin kirjastossa puolestaan oli lokakuun alussa tarjolla kokonainen tiedefestivaali, teemalla Arktinen keskus kylässä. Ensin perjantai-iltana oli tutkijoiden haastatteluita ja tiedeaiheisen taidenäyttelyn avajaiset – toimittaja Minttu Heimovirta oli koostanut tietoa arktisista supersankareista eli kylmässä selviävistä eliöistä, ja 15 -vuotias paikallinen taiteilija Ella Konki oli kuvittanut tekstit huikeilla maalauksillaan. Illan päätti sähköharmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi, joka oli säveltänyt tilaisuuteen puolen tunnin esityksen Arktista äänimaisemaa.
Seuraavana päivänä lauantaina salillinen kolarilaisia kuunteli kuusi tuntia arktisia tutkijoita. Kaikki tämä Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimen johtajan Kyösti Satokankaan aloitteesta ja hänen vetämänsä Tiedon portaat -hankkeen rahoittamana: Tiedeviestintää Kolarin kirjastossa. Mistä tulemme? Missä olemme? Mihin olemme menossa? luki hankkeen julisteessa, joka oli koristanut jo monia tiede- ja tutkijakeskusteluita Kolarin ulospäin hyvin hiljaiselta näyttävän kyläraitin varrella.
Näkökulma tiedonjulkistamiseen on väistämättä kiinni siitä, mitä näkee.
Vastaan tuli myös inarilainen Ari Savikko, joka on Muonion kalakirjastoonsa pelastanut kaiken, mitä kaloista ja kalastuksesta on Suomessa kirjallisessa muodossa saatavilla. Savikko havahtui aikanaan siihen, että valtion tutkimuslaitokset olivat hävittäneet ja hävittämässä kirjastonsa ja arkistonsa lähes kokonaan, ja korvaamatonta aineistoa oli iäksi katoamassa. Hän ryhtyi toimiin pelastaakseen kalatiedon ja perusti yksityisen kirjaston.
Tällä hetkellä kirjasto pyörii Savikon omalla rahoituksella ja työpanoksella ja vapaaehtoisvoimin; fyysisesti se on auki vain tilauksesta mutta verkkosivujen kävijämäärä on sadantuhannen luokkaa ja kalatietokannasta voi hakea mitä vain monisteista alkaen.
Kaikki kolme esimerkkiä ovat huikeita tiedeviestinnän ja tiedonjulkistamisen tekoja. Sellaisia, jotka on tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsenenä huomannut, koska itse työskentelee Lapissa. Muuten niistä ei tietäisi mitään. Tässä kohdassa mieleen nousee väistämättä ajatus siitä, että maakuntia Suomessa on 19.
Paljonko tässä maassa tapahtuu vastaavia asioita, jotka eivät tule tunnetuksi?
Näkökulma tiedonjulkistamiseen on väistämättä kiinni siitä, mitä näkee. Valtakunnallisen julkisuuden asiat näkee helposti kyllä. Sana pääkaupunkiseudun aktiviteeteista monistuu usein vaivatta, ja niistä puhutaan koko Suomen tapahtumina.
Mutta mitä itse tietäisin Mikko Suomisesta, Kyösti Satokankaasta tai Ari Savikosta, jos en olisi heidän työtään omin silmin todistanut? Paljonko tässä maassa tapahtuu vastaavia asioita, jotka eivät tule tunnetuksi, koska ne eivät tapahdu edes maakuntien keskuskaupungeissa, vaan muutaman tuhannen asukkaan kunnissa?
Toivon, ja uskon, että sellaisia on muuallakin kuin Lapissa ja että ne odottavat vielä ”löytämistään”. Siinä neuvottelukuntaa auttaa näkökulmien moninaisuus ja vaihtelu. Alueellisten näkökulmien moninaisuuden ohella merkitystä on myös temaattisten näkökulmien ja ajattelutapojen kirjolla.
Teksti: Markku Heikkilä
Kirjoittaja työskentelee Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkönä ja on ollut Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen 2021-2024
Kuva: Linda Saukko-Rauta
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
