Taiteessa tieto tuodaan julki monenlaisissa muodoissa ja jokaisen teoksen yhteydessä on tehtävä älyllistä pohjatyötä, kirjoittaa taiteen tutkija Maria Hirvi-Ijäs Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan blogissa.
Puhuttaessa tiedonjulkistamisesta voidaan ajatella, että tiedolla tarkoitetaan tieteellisen ja älyllisen työn pohjalta koottua, yleisölle suunnatun tiedon yhteenvetoa ja reflektointia. Nykyään kuulee myös puhuttavan tiedon esittämisestä ”taiteen keinoin”. Tämän voisi ymmärtää niin, että taide olisi helposti muokattavissa oleva ja tunnistettava, tiedollisella tiedolla täytettävä muotti.
Tiedon ja taiteen suhde on kuitenkin huomattavan moniulotteinen. Pohdinnat siitä, mitä taide tuottaa ja miten se tapahtuu ja vaikuttaa, ovat aina olleet taiteentutkimuksen keskeisiä tutkimuskysymyksiä.
Suomen perustuslaissa taiteelle taataan ja turvataan vapaus – aivan kuten tieteelle ja ylimmälle opetukselle. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että taide nähdään inhimillisen toiminnan alueena, jossa vapaus on oleellista. Taiteella on vapaus olla taidetta ja tuottaa siihen liittyviä tuotoksia. Tieteen näkökulmasta on yleensä selvää, että se mitä ollaan tuottamassa, on uutta tietoa. Taiteen kohdalla asia ei ole niin itsestään selvää.
Tieteessä älyllinen työ tulee ensin, taiteessa vasta jälkikäteen.
Viimeisessä osassa laajaa autofiktiivistä romaanisarjaansa Kadonnutta aikaa etsimässä Marcel Proust pohtii todellisuuden ja taiteen välistä suhdetta. Hänelle kirjailijan tavoittelema totuus perustuu aistihavaintojen tulkintaan. Proust vertaa aistihavaintojen merkitystä taiteilijalle tieteellisen kokeen merkitykseen tiedemiehelle. Erona on, että tieteessä älyllinen työ tulee ensin, taiteessa vasta jälkikäteen. ”Se mitä me emme ole itse vaivaa nähden tulkinneet ja selvittäneet, ja se mikä oli selvää ja ennen meitä, ei ole meidän omaamme.”
Taiteessa tieto tuodaan julki hyvin monenlaisissa muodoissa ja jokaisen teoksen yhteydessä on tehtävä älyllistä pohjatyötä, nähtävä vaivaa voidakseen tulkita ja selvittää teoksen tiedolliset merkitykset.
Taiteen esittämiseen liittyy erilaisia perinteitä, muotoja ja rakenteita, jotka tukevat tulkintoja ja tiedollisten merkitysten havaitsemista. Esimerkiksi teatterinäytelmä voi pohjautua tekstiin, joka käännetään yleisön käyttämälle kielelle ja josta kerrotaan käsiohjelmassa. Näyttelijöiden ammattitaito tukee tulkintaa tunteista, tilanteista ja merkityksistä.
Taidenäyttelyssä ripustus rakentaa omanlaista kertomusta, joka vaikuttaa teosten tulkintaan ja jossa tilan dramaturgia tukee kokemuksen muodostumista. Jokaisen taiteenlajin kohdalla on kehittynyt siihen sopivia esittämisen muotoja vastaanottajan kohtaamista varten, muotoja, joita jatkuvasti muunnellaan ja muokataan.
Taiteessa tuotettu tieto ei aina ole ilmiselvää.
Taiteilijat ovat myös vieneet tieteellisen tutkimuksen käytäntöjä taiteeseen ja tuottaneet monitasoisia teoksia, joiden taustalla on laajaa älyllistä työtä ja kokeiluja. Niitä tuotetaan jaettavaksi yleisön kanssa muodoissa, joissa yhdistyy tieteellinen ja taiteellinen työ.
Minna Rainion ja Mark Robertsin dokumenttielokuva To Teach a Bird to Fly sai ensi-iltansa Helsingin DocPoint-festivaalilla vuonna 2020. Siinä käytetään dokufiktion menetelmiä ja vahvasti sadunkerronnan traditiosta lainattuja ilmaisukeinoja. Lentomatkaan lintuparven seurassa yhdistyy uusinta kuvausteknologiaa sekä vahvaa tietopohjaa ilmastonmuutoksesta. Huikealla visuaalisuudella ja optimistiseen tulevaisuusnäkyyn pohjautuen taiteilijat tuovat julki tietoa naisesta, joka on toiminut uhanalaisen lintulajin kasvatusäitinä Waldrapp-projektina tunnetussa hankkeessa. Lintuja piti kirjaimellisesti opettaa uudestaan lentämään.
Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta Kalleinen käyttävät ilmaisukeinoinaan ja menetelminään elokuvaa, performanssia, pelisuunnittelua, kokeellista pedagogiikkaa, fasilitointia, vaihtoehtoista taloutta ja eri kieliä.
Raumalla sijaitsevan Lönnströmin taidemuseon kolmivuotisessa projektissa (2018–2021) taiteilijat tuottivat tietoa osallistavasta kaupunkisuunnittelusta, demokraattisen päätöksenteon prosesseista sekä ihmisten yhteisöllisistä visioista. Tämä tapahtui pelimuodossa, jossa paikalliset osallistujat toteuttivat näkemyksiään omasta elinympäristöstään. Lopputuloksena – tiedonjulkistamisena – syntyi julkinen Keskustelupuisto, joka kokoaa tietoa yhteisen kaupunkielämän kokemuksista.
Taiteessa tuotettu tieto ei aina ole ilmiselvää, ja taiteellisten ilmaisujen monitasoiset muodot vaativat hyvinkin paljon älyllistä työtä, vaivaa, tulkintaa ja selvittelyä voidakseen muuntua tiedoksi. Siksi se on taidetta.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen FT Maria Hirvi-Ijäs työskentelee erikoistutkijana Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa. Taiteen tutkijana hän on erityisen kiinnostunut merkityksen muodostumisesta nykytaiteen muutoksissa sekä taiteen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta.
TJNK-näkökulma-kirjoitussarjassa julkaistaan kantaaottavia, ajankohtaisia ja perusteltuja mietteitä tiedonjulkistamisesta. Lue muita sarjan kirjoituksia.
Teksti: Maria Hirvi-Ijäs
Kuva: Linda Saukko-Rauta/Redanredan
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
