Kieli on tutkijoiden − myös kielentutkijoiden − vaikuttamisen väylä tai este. Sekä tutkijoilta että päättäjiltä vaaditaan hyvää kielitietoisuutta, jotta mikään ala ei jäisi katveeseen yhteiskunnan kehittämisessä.
Tieteen vaikuttavuuden lisäämiseksi eri alojen asiantuntijoita ja tutkijoita neuvotaan usein yleistajuistamaan asiansa, ja yleistajuistaminen onkin yksi vaikuttamisen muoto. Jos tutkija haluaa vaikuttaa, hänen on kuitenkin yhtä tärkeä opetella myös päätöksenteon kieltä.
Kysymys on diskursiivisesta vallasta, jonka merkitystä termien selittämistä tutkinut Henri Satokangas (2021) kuvaa osuvasti: ”Prestiisiasemassa olevien tiedonalojen kielten ja niiden diskurssien hallinta on tärkeää yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta; ilman niitä on vaikeampi vaikuttaa ja muuttaa maailmaa”.
Hallinnon kehittäjä ei yleistajuista
Mutta miten voi tunnistaa, arvioida tai määritellä, mikä tiedonala on prestiisiasemassa, siis arvo- tai vaikutusvaltainen? Prestiisiasema sekä näkyy että rakentuu siitä, kenen kieltä käytetään: kaikilta aloilta ei yleistajuistamista edellytetä. Esimerkiksi hallinnon kehittämisen maailmassa ihminen ei lunasta uskottavuuttaan yleistajuistamalla. Se Lab, jolta kunnat ja valtio ostavat konsultointia, puhuu arkailematta arkkitehtuurikyvykkyyden kypsyystasomalleista, luottamusinfrastruktuurista ja arvonluonnista.
Tällaiset sanat ja termit avaavat kurkistusaukkoja monenlaisiin maailmoihin. Ne voivat kummuta vuosisatojenkin takaa erilaisista filosofioista, eri tieteenaloilta ja jopa hengellisistä yhteyksistä. Julkiseen hallintoon ja sen kehittämiseen ne kulkeutuvat usein liiketoiminnan ja markkinoinnin kautta. Esimerkiksi arvolupauksista kaikuu uusliberalistinen näkemys kansalaisten asiakkuudesta, mutta siinä voi nähdä myös häivähdyksen marxilaista kansantaloutta lisäarvoineen.
Tyypillistä kuitenkin on, että yhteiskuntaamme kehitetään läpinäkymättömien käsiteverkostojen varassa ja PowerPointeihin näpytellyt termit taustoineen jäävät avaamatta. Keskustelun ulkopuolelle jää se, joka ei ole jo opinnoissaan oppinut, mikä on hallinnan ja hallinnon ero tai joka ei tiedä, että viheliäiset ongelmat ovat termi, eivätkä jonkun yksittäisen ihmisen värikästä kieltä. Ei voi tietää, sulkeeko jargonia käyttävä tietoisesti vai tahattomasti osan ihmisistä keskustelun ulkopuolelle, mutta niin joka tapauksessa tapahtuu.
Kielenkäytön ja tekstien huomaamaton maailma
Meillä kielentutkijoilla on tässä diskursiivisen vallan maailmassa useita mahdollisia rooleja, mutta myös pulmia. Olemme usein hyviä yleistajuistamaan, mutta saatamme yleistajuistaa niin hyvin, että asiantuntijaroolimme jää piiloon. Samalla jää piiloon sanomamme pohjana oleva tutkimus ja teoriatausta. Vastassamme ovat myös erilaiset kielikäsitykset, jotka ovat yleensä suppeammat kuin omamme ja suppeammat kuin kielentutkimuksen kohde. Kielipuhe voi supistua esimerkiksi selkeyspuheeksi, ja kielentutkijalle jää kielenhuoltajan rooli. Molemmat ovat tärkeitä, mutta ainoina näkökulmina ja rooleina yksipuolisia ja teoreettisestikin pätemättömiä.
Kielentutkijat käsittelevät lisäksi ilmiöitä, joita ei arkipäiväisyytensä vuoksi helposti huomata ja tunnisteta. Kyvykkyyksien johtamisen ja systeemisten haasteiden rinnalla elää hiljaa ja vailla huomiota toisenlainen sanasto, jonka varaan demokratiamme kuitenkin rakentuu. Sitä sanastoa opetellaan jo koulussa: "Suurin osa eduskunnan käsiteltäviksi tulevista lakialoitteista on presidentin esittelyn kautta tuotuja, hallituksen valmistelemia esityksiä.”
Koululaisillekaan ei silti välttämättä avata demokraattisen prosessin konkretiaa eli sitä, että aloitteet, esittelyt ja esitykset, kuten myös tiekartat, lupaukset ja arvioinnit, ovat tekstejä, siis kielellisiä merkityskokonaisuuksia. Tarkastelemalla sitä, miksi ja miten erilaisia tekstejä tuotetaan, käytetään ja tulkitaan, saadaan tietoa organisaation toiminnan kokonaisuudesta: resurssien suuntaamisesta, työn sisällöstä ja prosesseista sekä ihmisten kohtaamisesta.
Jotta kielentutkimus ei jäisi tietopohjaisen päätöksenteon ulkopuolelle, on kielentutkijan hieman hankalana tehtävänä keksiä, mitä käsitteitä käyttämällä hän saisi arkisen tuntuisten asioitten anatomialle huomiota ja keskusteluyhteyden esimerkiksi juuri hallinnon kehittäjiin.
Kielitietoisuutta keskusteluun!
Kielen asema ja rooli päätöksenteossa ja tutkimuksessa toki myös tiedostetaan. Esimerkiksi Outi Alanko-Kahiluoto totesi Kotikielen Seuran Tiedepoliittisessa teemapäivässä vuonna 2009, että ”On itsestään selvää, että tutkimusta tuotetaan aina tiettyjen taloudellis-teknisten ja institutionaalis-poliittisten sekä kielellisten edellytysten vallitessa”.
Kieltä ja käsitteitä tutkimalla ja niiden reittejä seuraamalla löytyvätkin vallan ja vaikuttamisen lähteet ja rakenteet. Itsestään selvää pitäisikin myös olla, että yhteiseen hyvään pyrittäessä ei kielellä rakennettaisi muureja myöskään tiedon hyödyntämisessä.
Miltä kuulostaisi se, että erityisesti niiden viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen kytkettäisiin systemaattinen ja jatkuva työ kielen ja käsitteiden parissa? Siinä tunnistettaisiin, mistä käytössä oleva sanasto kumpuaa. Pohdittaisiin, puhummeko samasta ilmiöstä, vaikka käytämme eri käsitteitä tai puhummeko kenties eri ilmiöstä, vaikka käytämme samaa käsitettä. Entä miten voimme ojentautua kielellämme ja käsitteillämme kohti toisia tai suhtautua niihin, jotka yrittävät sananvalinnoillaan ojentautua meitä kohti, vaikka hiukan haparoiden? Yhteinen kieli ei ole vain metafora: se on mahdollista muuttaa konkretiaksi.
Ulla Tiililä on Helsingin yliopiston dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa. TJNK-näkökulma -kirjoitussarjassa julkaistaan kantaaottavia, ajankohtaisia ja perusteltuja mietteitä tiedonjulkistamisesta. Lue muita sarjan kirjoituksia.
Teksti: Ulla Tiililä
Kuva: Linda Saukko-Rauta/Redanredan
Lähteitä ja lisälukemista:
Alanko-Kahiluoto, Outi 2009: Perus- ja soveltavan tutkimuksen rooli poliittisessa päätöksenteossa. Virittäjä 4/2009, s. 596−600. https://journal.fi/virittaja/article/view/4229/3946
Satokangas, Henri 2021: Termien selittäminen tietokirjoissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/336573/satokangas_henri_v%c3%a4it%c3%b6skirja_2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tiililä, Ulla 2020: Hallintoa kehitetään käsitteillä. Virallinen lehti, Hyvää virkakieltä -palsta 29.9.2020. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_2020/hallintoa_kehitetaan_kasitteilla.34731.news
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
