Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 26.9.2018 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon toimittaja Sisko Loikkaselle merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä asiantuntevana ja monimutkaisia aiheita valaisevana tiedetoimittajana.
"Tiesin jo kuusivuotiaana, että on olemassa nobelisteja, jotka tietävät paljon ja ovat älykkäitä", Sisko Loikkanen muistelee.
"Perheessämme puhuttiin paljon luonnontieteistä. Meillä kävi yhtenään vieraita, ihmisiä tuli ja meni. Usein kävimme keskusteluja tieteestä ja maailmankaikkeudenkin olemuksesta. Ehkä sieltä kumpusi kiinnostus tieteeseen", hän analysoi.
Ylen tiedeohjelmien radioäänenä tuttu Loikkanen arvioi, että hänen työnkuvassaan on eduksi sopiva puheääni ja rauhallinen puhetapa. Tärkeää on perehtyä aiheeseen ja kuunnella asiantuntijaa tarkasti haastattelun aikana.
"Kuunteleminen on hyvän radio-ohjelman A ja O", Loikkanen tiivistää. "Radiotyöni alussa minulla oli kokenut toimittaja opettajana, ja hän painotti, että radiotyössä on tärkeää kuunnella ja reagoida juuri siihen, mitä asiantuntija sanoo. "
TAMPEREEN JA PARIISIN KAUTTA YLEEN
"Päädyin tiedetoimittajaksi sattumalta, vaikka olinkin aina ollut tieteestä kiinnostunut", Loikkanen summaa. Tie alalle kulki usean työpaikan kautta.
Loikkanen opiskeli ensin germaanista filologiaa Helsingin yliopistossa. Pian hän kuitenkin vaihtoi opiskelemaan insinööritieteitä Otaniemeen, pääaineenaan orgaaninen kemia. Diplomityönsä hän teki Alkon tutkimuslaboratoriossa.
Valmistumista seurasi työ prosessitekniikan tuntiopettajana Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa.
"Työmäärä oli valtava, mutta pidin työstäni paljon ja minulla oli ihanat oppilaat", Loikkanen myöntää. Uraputki lehtoriksikin olisi ehkä ollut mahdollinen.
"Vähän pelotti, että näinkö elämänura on jo lyöty lukkoon", hän paljastaa.
Niinpä hän vaihtoi työpaikkaa Suomen akatemian hallintovirastoon teknistieteellisen toimikunnan suunnittelijaksi. Hiukan yli parin vuoden kuluttua työpaikka vaihtui teollisuussihteerinavustajan työhön Suomen Pariisin suurlähetystössä. Kun määräaikainen työ kahden vuoden jälkeen oli loppumassa, hän mietti jo seuraavaa.
"Kuulin, että Yleisradio etsii tiedetoimittajaa DI-koulutuksella tiedetoimitukseen", Loikkanen kertoo. Hän laittoi hakemuksen, pääsi haastatteluun ja sai paikan yli sadan hakijan joukosta.
HUIPPUTIEDE EI OLE HELPPOA
"Tiedemakasiiniohjelma Radiaattori perustettiin vuonna 1994 ja lähetettiin kerran viikossa 50-minuuttisena. Se oli vastuullani vuoden 2011 loppuun asti, mutta loppuaikoina sen kesto oli onneksi vain puolituntinen. Se oli vaativa ja varsin työläs ohjelma”, Loikkanen kertoo.
Nykyään Loikkanen kuuluu Tiedeykkönen-ohjelman tiimiin. Ohjelma lähetetään Yle Radio 1:ssä kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin.
"Kaikkein huipuin tiede on usein vaikeaselkoista ja vaatii alan käsitteistön ymmärrystä sekä toimittajalta että kuuntelijalta”.
"Kaikkein kovimmista tieteenaloista pitää puhua kansalle eikä niitä saa jättää unholaan!"
"Joskus minulle onkin sanottu, että käsittelen vaikeatajuisia aiheita, mutta huipuimman tieteen aiheet eivät useinkaan ole helppoja", hän jatkaa. "Olen valinnut linjan, että kaikkein kovimmista tieteenaloista pitää puhua kansalle eikä niitä saa jättää unholaan!"
Radio-ohjelmassa kuuntelukokemusta voi kuitenkin helpottaa siten, että ohjelmassa tarjotaan vaikeiden käsitteellisten jaksojen välissä helpommin ymmärrettäviä osioita.
Loikkanen kertoo kuuntelevansa editointivaiheessa keskeneräistä ohjelmaa lukuisia kertoja, hioessaan sitä. Lopputuloksen on oltava hänen mielestään myös esteettisesti kaunis.
LUOTTAMUS PUOLIN JA TOISIN RATKAISEE
"Radio on impressionistinen väline. Siinä välittyy tunnelma ja puhuvan henkilön persoonallisuus. Ihmisen omalla puheella on suuri arvo, persoonallisuus todella välittyy siinä", Loikkanen painottaa.
"Suomalaiset tutkijat ovat loistavia kertojia", hän painottaa. "He ovat vielä ihmisinäkin kivoja ja heidän kanssaan on helppo työskennellä."
Radio on impressionistinen väline
Radiotyössä on keskeistä, että toimittaja perehtyy aiheeseen etukäteen. Tiedetoimittajalle on myös eduksi, jos hänellä on takanaan luonnontieteellinen koulutus, nykyisissä nopeissa aikatauluissa kun ei ole aikaa alkaa opetella perusasioita.
"Tärkeä asia radiotoimittajalle on saada aikaan dialogi, keskustelu haastateltavan kanssa", hän sanoo. "Haastateltavallekin on helpompaa, kun hän huomaa että toimittaja ymmärtää. Parhaimmillaan voi syntyä jopa eräänlainen flow-tila. Sellainen voi syntyä vain molemminpuolisesta luottamuksesta”.
KEMIAA, SÄIETEORIAA JA TÄHTITAIVASTA
Lempiaiheikseen Loikkanen kokee fysiikan peruskysymykset, eli kaiken sellaisen, joka pyrkii selittämään luonnon toimintaa. Suosikkiaiheita ovat esimerkiksi matalien lämpötilojen fysiikka, hiukkasfysiikka ja kosmologia. Erityinen projekti hänelle ovat olleet nobelistien haastattelut ja henkilökuvat, joita on kertynyt vuosikymmenten varrella suuri määrä.
Radio-ohjelmien lisäksi Loikkanen on kirjoittanut juttuja myös Ylen nettisivuille. Katsauksia kuukauden tähtitaivaaseen hän on tehnyt yhteistyössä professori Markku Poutasen kanssa.
Vuodesta 1998 hän on kirjoittanut säännöllisesti myös artikkeleita Kemia-lehteen.
"Pidin tiedeviestintäkursseja Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa Viikissä 2000-luvun alussa", hän kertoo. "Väitöskirjaopiskelijoiden tehtävänä oli laatia väitöstiedote omasta väitöstyöstä. Moni heistä olisi hyvin sopinut tiedetoimittajaksi. Heillä oli oikea asenne eli uteliaisuus tieteeseen."
TUTKIMUS PITÄISI TUODA HYÖDYNNETTÄVÄKSI
"Tiedeviestinnästä voin sanoa, että lehtipuolella artikkelien taso on parissakymmenessä vuodessa noussut kovasti”, Loikkanen arvioi.
Samaan aikaan myös tiedeuutisten määrä mediassa on kasvanut. Twitter ja Facebook levittävät linkkejä vauhdilla. Loikkanen kertoo seuraavansa tiedeuutisointia lähinnä muutamista luotetuista lähteistä.
"Olen huolestunut siitä, että tutkimuksen ja tieteilijöiden arvostus maassamme on vähentynyt, mikä lienee myös globaali tilanne", Loikkanen harmittelee.
"Tieteen tulosten hyödyntämistä pitäisi lisätä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, ja ottaa tutkittu tieto nopeasti yhteiskunnalliseen hyötykäyttöön”.
"Kun en ajattele työtä, lähden luontoon. Olen kiinnostunut lintujen valokuvauksesta", Loikkanen kertoo.
"Periaatteessa olen sitä mieltä, että luonto kaikessa monimutkaisuudessaan on paljon ihmeellisempi ja kiehtovampi kuin ihminen koskaan pystyisi keksimään", hän paljastaa.
LINKKEJÄ:
Sisko Loikkasen kirjoituksia Ylen sivuilla https://yle.fi/aihe/profiili/sisko-loikkanen
Tiedeykkönen Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-1403833
Sisko Loikkanen Twitterissä: https://twitter.com/siskoloik
KUVIA:
https://www.tjnk.fi/sites/tjnk.fi/files/SiskoLoikkanen6.jpg
https://www.tjnk.fi/sites/tjnk.fi/files/SiskoLoikkanen7.jpg
TEKSTI: Mikko Suominen
KUVAT: Filippa Loikkanen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
