Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

Teologiaa opiskellessaan Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari törmäsivät ensimmäisen kerran Raamatun tekstien moniin versioihin. Kokemus imaisi tekstikritiikin tutkimukseen, jota parivaljakko halusi levittää ison yleisön tietoisuuteen.

Ville Mäkipelto, olet tubettaja, psykologi ja teologian tohtori. Paavo Huotari, sinä olet väitöskirjatutkija ja evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Olette molemmat entisiä helluntailaisia, ja Raamattu on kuulunut erottamattomasti elämäänne pienestä pitäen. Kirjassanne osoitatte, että alkuperäistä Raamattua ei ole olemassakaan. Mikä innosti teitä kirjoittamaan pyhän kirjan muutoksista?

Ville Mäkipelto: Työskentelimme Paavon kanssa Suomen Akatemian vuosina 2014–2019 rahoittamassa huippuyksikössä, joka tutki pyhiä tekstejä ja traditioita muutoksessa. Ystävystyimme. Paavo kysyi minulta, pitäisikö kirjoittaa yleistajuinen kirja Raamatun muutoksista. Esimerkiksi Vanhan testamentin kohdalla ei ole yleistä näkemystä, miten sen tekstit ovat kehittyneet. Uuden testamentin puolella ollaan pidemmällä ja tiedetään paremmin, mikä on myöhempää ja mikä varhaisempaa tekstiä.

Paavo Huotari: Kaikki lähti tiedonvälitysajatuksesta. Koimme, että huippuyksikön käsittelemät asiat olivat liian tärkeitä pantattaviksi tutkijoille. Halusimme tuoda tekstikriittistä tutkimusta tavalliselle kansalle. Reflektoimme kirjassamme myös Raamattuun liittyvän tiedon merkitystä omilla elämänpoluilla sekä yhteiskunnassa. Prosessin edetessä kirjasta tuli aiottua kantaaottavampi.

Millaista erityisosaamista Raamatun tekstikritiikin harjoittaminen edellyttää?

Ville: Tekstikriittistä tutkimusta ei voi tehdä, jollei ota haltuun muinaiskreikkaa ja -hepreaa. Olemme Paavon kanssa opiskelleet niitä molemmat. Emme tutki papyruksia, vaan muut ovat tehneet sen työn. Jonkun on ensin pitänyt käydä läpi fyysiset käsikirjoitukset, sitten tutkijat ovat tehneet niistä editioita, jotka on koottu yhteen. Tutkimuksellisia steppejä on tarvittu hirveä määrä.

Paavo: Me puhutaan tekstivarianteista, joiden tutkimiseen tarvitaan insinöörimäistä taitoa. Käytännössä kyse on siitä, että meillä on lukuisa joukko erilaisia käsikirjoitusryhmiä, joita esitellään tieteellisissä tekstieditioissa ja niiden tekstiapparaateissa. Apparaattien lukeminen vaatii perehtyneisyyttä. Olemme Villen kanssa siinä onnellisessa asemassa, että olemme tekstitutkimuksen loppupäässä. Joku on digitoinut käsikirjoitukset ja tuonut esiin käsikirjoitusten sisällöt. Voimme tehdä suoraan analyysia tekstivarianttien välisistä eroista.

Ville: Esimerkiksi kuuluisat Kuolleenmeren kääröt eli Qumranin tekstit löydettiin 1950-luvulla, mutta niiden digitointi valmistui vasta 2000-luvulla. Olemme Paavon kanssa sitä tutkijoiden sukupolvea, jolle kaikki tekstit ovat ensimmäistä kertaa digitaalisesti saatavilla. Jouduimme kuitenkin monesti avaamaan koko prosessin ja tarkastamaan, mitä käsikirjoituksissa sanotaan. Kirjurit ovat aikoinaan tehneet virheitä käsikirjoituksiin ja niin ovat tutkijatkin tutkimuksissaan. Qumranissa otetuissa valokuvissa näkyy arkeologeja pitämässä toisessa kädessä tekstikääröä ja toisessa palavaa tupakkaa. Ei ollut niin tarkkaa silloin. Kääröissä näkyy tupakan aiheuttamia vaurioita.

Millaisia eroja ja tahallisia tai tahattomia kirjurien tai kääntäjien tekemiä virheitä eri aikoina syntyneistä käsikirjoituksista on löytynyt?

Ville: Jeesuksen neitseestäsyntyminen on klassisin esimerkki. Ensimmäiset kristityt eivät varmaan uskoneet ihmeelliseen syntymään, vaan tarina kehittyi myöhemmin. Ensimmäisessä raamatunkäännöksessä, kreikankielisessä Septuagintassa, käytetään sanaa parthenos kuvaamaan kunnioittavasti neitokaista tai nuorta naista. Vasta kielen kehityksen myötä käsite alkoi merkitä neitsyttä, koskematonta naista. Käännösten kautta vähän vahingossakin tapahtuu tällaisia muutoksia.

Paavo: Minua kiinnostaa kuningas Daavidin hahmo. Israelin ja Juudan kuningaskuntien jälkeläisten pakkosiirtolaisuuden jälkeen hänestä syntyi idealisoitu kuningas, jonka asemaa korostettiin ja syntejä piiloteltiin. Varhaisille kristityille oli tärkeää, että Jeesus oli Daavidin jälkeläinen; vasta myöhemmin tuli ajatus ihmeellisestä syntymästä. Mainitsemme kirjassamme Daavidin hovin #metoon eli miten Daavid ihastui kylpevään Batsebaan ja makasi hänet. Tämä kertomus löytyy Raamatun Samuelin kirjoista, mutta poistettiin myöhemmistä Aikakirjoista.

Toinen esimerkki liittyy neljään evankeliumiimme. Jos ne lukee rehellisesti ja havainnoi niiden eroja, tajuaa, että kaikki eivät voi kuvata tarkasti Jeesusta, koska evankelistat kuvaavat häntä niin eri tavoin. Ihmiset ovat tottuneet lukemaan Raamattua ikään kuin se antaisi yhtenäisen kertomuksen kaikesta. Kyse on kuitenkin erillisistä kertomuksista, jotka on vasta myöhemmin tuotu yhteen.

Onko suhteenne Raamattuun muuttunut kirjanne ja tutkimuksenne myötä?

Ville: On se muuttunut paljon. Minulle Raamatulla ei ole varsinaista hengellistä merkitystä, en pidä sitä erityisenä kirjana muiden kirjojen joukossa. Toki luen sitä vielä paljon. Raamatussa on puhuttelevia kohtia, mutta samalla tavalla jokin muukin hengellisyyttä käsittelevä teksti voi puhutella minua. Ennen ajattelin, että Raamatusta löytyy jumalallista tietoa Jumalasta, mutta en ajattele niin enää. Eniten minua puhuttelee sen inhimillisyys. Raamatussa on tosi kiinnostavaa tietoa ihmisistä eri aikoina ja miten he ovat reflektoineet omaa suhdettaan asioihin.

Paavo: Minulle Raamattu on kirjojen kirja. Kirjakokoelmana sen tekstit ovat ainutlaatuisia maailmankirjallisuudessa. Sensuroitu on valaissut omaa ajatteluani ja vahvistanut tapaani tulkita Raamattua. Minun ei tarvitse selittää pois ongelmallisia juttuja, jotka eivät istu tähän päivään. Sen sijaan saan olla dialogissa muinaisten kirjoittajien kanssa. On tuhat vuotta historiaa, erilaisia jumalkuvia, eettisiä elämänsääntöjä, ohjeistuksia ja maailmankatsomuksia.

Olisi hirveän tylsää lukea vain sellaista kirjallisuutta, joka olisi samanmielistä. Raamattua voi lukea vastakarvaan, mikä voi olla monelle vaikea pala purtavaksi. Raamattu on moniäänistä kirjallisuutta, joka on syntynyt eri aikoina satojen vuosien aikana, sen tulkinta ja lukutapa ovat muuttuneet vuosien aikana. On vähän romanttinen ajatus, että olisi ollut jokin alkuperäinen, muuttumaton ja totuudenmukainen Raamattu. Ei sitä voi lukea kuin uutista.

Teksti: Helen Partti                                      
Kuva: Usva Torkki