Tiede on lapsille leikkiä – luontainen uteliaisuus väylänä tieteen maailmaan

27.9.2021
Kuvassa aikuinen opastaa lasta leikissä.

Ilo ja onnistumisen tunne auttavat lapsia keskittymään tieteeseen pohjautuviin tehtäviin. Jyväskylän kesäyliopiston ja Jyväskylän yliopiston lasten- ja nuorten yliopisto JYuniorit panostaa varhaiseen tiedekasvatukseen.

Robotti mönkii lattialla määrätietoisesti eteenpäin. Kun sille antaa käskyjä, se tottelee. Se ei osaa ajatella itse, vaan ihmisen on tehtävä ajattelutyö sen puolesta. Robotti on toisin sanoen yhtä fiksu kuin sitä koodaava ihminen.

Nestori Puhilas, 5, oppi tuon yksinkertaisen robottilainalaisuuden Jyväskylän lasten- ja nuorten yliopiston Robotiikan ja ohjelmoinnin lukumatka -työpajassa, jonne hän saapui äitinsä Paula Puhilaan kanssa. Syyskuisena lauantaina Bee-Bot oli hänen käskyjensä vallassa.

Esikouluikäisille suunnattu työpaja oli houkutellut valoisaan tilaan puolisen tusinaa tyttöä ja poikaa äiteineen. Pöydillä lojui koodaukseen liittyviä kirjoja ja muistipelin lappusia, lattialle oli viritelty toimintaan innostavia ratoja aarrekarttoineen. Pikkuhiljaa rauhallinen alkutunnelma vilkastui ja äänet alkoivat sorista. Ajankulu taisi unohtua niin lapsilta kuin aikuisiltakin. 

– Tiedepohjainen oppiminen on tärkeää aloittaa pienestä pitäen. Siten syntyy ymmärrys siitä, että tieteellinen tieto on läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sanoo koulutussuunnittelija Kristiina Niemi-Kaija.

Niemi-Kaijan näkemystä vahvistaa brittiläisen UCASin (Universities and Colleges Admissions Service) vuonna 2016 julkaisema tutkimus. Sen mukaan lasten opintomenestystä ja korkeakouluun hakeutumista tulee tukea jo kymmenvuotiaana tai sitä aikaisemmin. 

Vuodesta 2015 lähtien toiminut JYUniorit innostaa tieteen pariin 5­–18-vuotiaita. Runsaudensarvi on poikinut monitieteisiä tiedekerhoja, -leirejä ja tapahtumia yliopiston asiantuntijoiden ja opiskelijoiden ohjauksessa.

– Tuemme toiminnallamme lasten ja nuorten hyvinvointia ja oppimista monitieteisessä oppimisympäristössä, Niemi-Kaija summaa.

Varhainen altistuminen tieteelle on tapa kasvattaa tiedepääomaa ja vahvistaa tieteen hyödyntämistä omassa elämässä ja työuralla.

Lapsi ja aikuinen selaavat yhdessä pöydällä olevaa lehteä.
Nestori Puhilas ja Paula Puhilas tutkivat ohjelmointikirjaa. Kuva: Liisa Takala.

Lapsen kipinä tieteeseen syttyy helposti

Paula Puhilaan elämässä tiede on läsnä päivittäin, sillä hän työskentelee Jyväskylän yliopiston Digipalveluissa. Hän haluaa kasvattaa poikansa ymmärrystä digitaalisuudesta, joka tulee näyttelemään isoa roolia Nestorin elämässä koko eliniän. 

Nestoria aihe selvästi kiinnostaa. Tulevaisuuden työkin on jo selvillä: hän haluaa olla isona kuvittelija. Ammattivalintaan hän päätyi tutustuttuaan pelien maailmaan. Joku nekin on suunnitellut, äiti oli selittänyt. Nestori haluaa tehdä samaa: ohjelmoida ja tehdä pelejä.

Kun lapsen uteliaisuus on herännyt, kipinä tieteen tekemiseen syttyy lähes itsestään.

– Haluan kannustaa lastani uteliaisuuteen ja toivon, että työpaja vahvistaa Nestorin omaa tekemistä. Olen myös säilyttänyt oman uteliaisuuteni. Tähän tapahtumaan tulin, sillä haluan itsekin oppia jotain uutta, Puhilas sanoo.

Lukuhankkeesta robottiajokorttiin

Robotiikan ja ohjelmoinnin lukumatkalla tahtipuikkoa heiluttavat ohjaajat Janne Huttunen ja Viivi Korpela. Parivaljakon yhdessä kehittämä työpaja käynnistyi alun perin Jyväskylän kesäyliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston lukemiseen kannustavasta hankkeesta.  Ohjelmoinnista ja robotiikasta on iso pino hauskoja lapsille tehtyjä kirjoja, Huttunen ja Korpela oivalsivat. Niitä ei välttämättä kuitenkaan tunneta ja osata hyödyntää kotona.

Kokeilujen jälkeen työpaja löysi nykyisen muotonsa.

Session alussa lapset ja vanhemmat tutustuvat yhdessä kirjoihin, sitten ryhdytään tositoimiin eli ohjelmointiin. Lapset hiffaavat asiat nopeasti. Pian työpajan lattialla yksi ohjaa tabletin avulla Jimu-robottia, toinen kerää aakkosmatosta kirjaimia omaa nimeään varten, kolmas tutkii aarrekarttaa. Nestori pelaa äitinsä kanssa muistipeliä, jonka avulla hän harjoittelee tietokoneeseen liittyviä käsitteitä.

– Muistipeli näyttää kiinnostavimmalta, Nestori sanoo.

Leikki ja tiede loksahtavat työpajassa saumattomasti yhteen.

– Täällä mennään ilon ja leikin kautta. Lopuksi jokainen lapsi saa robottiajokortin. Heistä tulee robotiikan asiantuntijoita, Viivi Korpela sanoo pilke silmäkulmassa.

Pöydälle on levitetty kortteja muistipelistä. Kaksi kättä tarttuu kortteihin kuvan oikealla ja vasemmalla puolella.
Muistipelin avulla oppii kätevästi tietokonesanastoa. Kuva: Liisa Takala.

Korpela on perehtynyt lasten tiedekasvatukseen, samoin Janne Huttunen, joka teki pro gradu -tutkielmansa työpajan konseptista. Korpela tekee parhaillaan väitöskirjaa ikääntyneiden digiosallisuudesta. Alussa työparilla oli käytössään vino pino kirjoja, mutta kokemus osoitti, että pienempi määrä riittää.

– Lukumotivaatiota voi kehittää pelien kautta. Nuoret tykkäävät ohjelmoinnista, kun mukana on tarina, Huttunen toteaa.

Työpajan tunnelma tiivistyy, kun ohjaajat selostavat lapsille robottiajokortin suorittamiseen vaadittavat tehtävät. Lapsia ei tarvitse patistella töihin. Käskyjonot on opittu, robottien toimintatavat käsitetty. Tutkimisen ilo ja innostus ovat käsin kosketeltavissa.

Tiedettä työssä ja vapaalla

Koulutussuunnittelijalle työpajan hyörinä on tuttu näky; lapsille on luonnollista lähteä mukaan toimintaan.

– Tieteeseen nojaava työpaja poikkeaa muusta vapaa-ajan toiminnasta. Vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun näkevät, miten lapset pääsevät loistamaan eri tavalla kuin muissa yhteyksissä, Kristiina Niemi-Kaija kertoo.

Nainen seisoo lasiruudun takana ja katsoo kameraan.
– JYUniorit välittävät lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen viimeisintä tutkimustietoa ja vahvistavat heidän henkistä kasvuaan, sanoo koulutussuunnittelija Kristiina Niemi-Kaija. Kuva: Liisa Takala.

Tieteen rooli on pysynyt vankkana myös koulutussuunnittelijan omassa elämässä ja työssä. Niemi-Kaija on väitellyt johtamisesta ja työskennellyt apurahatukijana. Hän tekee tutkimusta edelleen työnsä ohella.

– Tieteen tekemisellä on itselleni tosi iso merkitys. Tiede on väylä soveltaa luovuutta ja kehitellä ideoita, joista on toivottavasti hyötyä myös laajemmin.

JYUniorien toiminta tähtää samaan. Parhaimmillaan se kylvää tieteenteon siemenen moneen nuoreen ihmismieleen.

Juttu on osa Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa -artikkelisarjaa, joka käsittelee tiedeosaamista ja tiedepääomaa tiedekasvattajien silmin. Juttusarja avaa ja syventää keväällä 2021 julkaistuja tiedekasvatuksen suosituksia.

Teksti: Helen Partti
Kuvat: Liisa Takala

Sinua saattaisi kiinnostaa myös