Seminaari: Näkyykö tutkimustieto poliittisissa päätöksissä?

Tiedemaailman ja politiikan edustajat Suomesta ja Ruotsista pohtivat 9.10. Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, miten tieteellistä tietoa voidaan käyttää yhteiskunnan parhaaksi.

Eduskuntatyössä asiantuntijoita ja tutkijoita kuullaan monessa vaiheessa, kuten puolue- ja hallitusohjelmaa sorvatessa sekä valiokunnissa.

-- Päätöksissä on kyse poliittisista kompromisseista, joita ei tehdä ensisijaisesti tutkimustiedon perusteella, muistutti kansanedustaja Sanna Lauslahti Yhteiskunnan parhaaksi? -seminaarissa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. 

Myös eduskunnan johtava tietoasiantuntija Timo Turja oli sitä mieltä, että tieteellinen tieto ei voi ohjata poliittista päätöksentekoa, sillä se on vain yksi argumentti muiden joukossa – samaan aikaan vaakakupissa painavat esimerkiksi henkilökohtaiset kokemukset ja mielipiteet, puolueen näkemys ja äänestäjien kanta.

Turja lainasi näkemyksensä tueksi 1930-luvulla vaikuttaneen poliitikon sanoja: Viljami Kalliokosken mukaan kansanedustaja on suorastaan velvollinen päättämään toisin kuin asiantuntijat väittävät, jos hänen omatuntonsa sanoo niin.

--Minulla on tiedossa ainoastaan yksi tapaus, jossa kansanedustaja on todennut tieteellisen tiedon suoraan vaikuttaneen poliittiseen päätökseen, Turja kertoi. Kyse oli Valcon kuvaputkitehtaasta, jonka käyttämä tekniikka osoitettiin 1970-luvun lopulla tutkimuksen avulla vanhanaikaiseksi, ja tehdas sai lakkautuspäätöksen.

Kuka kertoisi totuuden?

Poliitikon ongelma ei siis ole niinkään se, ettei tietoa olisi, vaan tiedon tulva, joka vaivaa tänä päivänä tavallistakin kansalaista. Tietoa tulee joka tuutista, ja käy yhä vaikeammaksi arvioida sen luotettavuutta.

Facebookissa tiedon arvo rankataan tykkääjien perusteella, mutta kuka kertoisi poliitikoille, mitä tutkimusta olisi syytä fanittaa – tai vähintääkin ottaa todesta?

--Tarvitsisimme eduskunnassa ihmisiä, jotka kertoisivat, mitä kannattaa uskoa ja milloin tiedot ovat ihan päin seiniä, totesi ruotsalaisparlamentaarikko Emil Källström.

Myös Sanna Lauslahti mietti keinoja, jolla edustajat voisivat edes tunnistaa, minkä etujärjestön tai muun lobbaritahon ”totuudesta” on milloinkin kyse.

--Esimerkiksi valiokuntiin tuleviin lakialoitteiden perusteluihin olisi hyvä merkitä lähdeviitteet, Lauslahti ehdotti.

Sulkevatko poliittinen ja akateeminen ura toisensa pois?

Timo Turjan mukaan tieteellinen tieto on ollut näkyvimmässä roolissa Suomen eduskunnassa itsenäisyyden ajan ensi vuosikymmenillä 1920-1930-luvuilla.

--Tuolloin maan johtavat tutkijat olivat myös kansanedustajia, ja eduskunnassa vallitsi akateeminen keskustelukulttuuri.

Turja kannusti myös nykytutkijoita lähtemään mukaan politiikkaan ja vaikuttamaan siten suoraan päätöksentekoon. Ajatus sai kannatusta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajalta Päivi Lipposelta. Lipponen muistutti, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvan tutkijan on kuitenkin oltava paksunahkainen: on kestettävä kritiikkiä ja erilaisia mielipiteitä, vaikka tieteelliset faktat osoittaisivat selkeästi toiseen suuntaan.

Suurimpana esteenä tutkijoiden poliittiselle osallistumiselle Lipponen pitää kuitenkin nykypäivän tiukkoja raja-aitoja: jos poistut akateemisesta maailmasta, on sinne vaikea päästä takaisin, sillä muut ovat ehtineet kerätä enemmän tieteellisiä meriittejä.

Myös Göran Blomqvist ruotsalaisesta Riksbankens Jubileumsfondista näkee sektorilta toiselle liikkumisen lähes mahdottomana tiedemaailman erikoistumisen jatkuvasti lisääntyessä.

--Tilanne on vaikea myös toisinpäin: ihmiset eivät uskalla siirtyä esimerkiksi yrityksistä tiedemaailmaan, Blomqvist arvioi.

Jubileumsfond yrittää madaltaa raja-aitoja edistämällä humanistien ja elinkeinoelämän kohtaamisesta: lähivuosina rahasto panostaa siihen, että väitöstutkimuksia tehtäisiin yhä enemmän yrityksille.

Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja, professori Arto Mustajoki puolestaan toivoo, että Suomen uuden yliopistolain tarjoama mahdollisuus otettaisiin nykyistä paremmin huomioon ja nostettaisiin yhteiskunnallinen aktiivisuus selkeämmin yhdeksi perusteeksi akateemisia tehtäviä täytettäessä. Lain mukaan yliopistolla on velvollisuus valita paras hakija virkaan.

--Esimerkiksi hakijan yhteistyökyky eri tahojen kanssa voi nousta merkittäväksi perusteluksi perinteisten akateemisten meriittien rinnalle, Mustajoki arvioi.

Vaikuttavuus vaatii aikaa

Tieteellisen tiedon vaikuttavuutta yhteiskunnassa pohtivan seminaarin päätteeksi todettiin, että yksittäisten päätösten tai muutaman vuoden muutosten tuijottaminen ei kerro koko totuutta.

--Usein tieteellisen tiedon vaikuttavuutta mitataan aika pienten ja epärelevanttien muutosten avulla, Arto Mustajoki totesi.  

Hänen mielestään vaikuttavuuden mittaaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä suuremmasta vaikutuksesta on kyse.

--Miten mitata vaikkapa sitä, kun tieto pääsee koulukirjaan ja vaikuttaa sadantuhannen lapsen maailmankuvaan?

Myös Göran Blomqvist muistutti, että tutkimustiedon vaikutuksia yhteiskuntaan ei mitata vuodessa tai parissa, eikä aina vuosikymmenissäkään. Hänen nosti hyväksi esimerkiksi aikaperspektiivin laajentamisesta Oslon yliopiston juhlakirjan viime vuodelta.

--Kirjassa tarkastellaan yliopistotutkimuksen merkitystä yhteiskunnassa 200 vuoden kuluessa – siinä ajassa voidaan jo huomata todellisia vaikutuksia.

Teksti: Sanna Jäppinen

• Yhteiskunnan parhaaksi? -seminaarin järjestivät tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Hanasaaren suomalais-ruotsalainen kulttuurikeskus, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto sekä Vetenskap & Allmänhet.
• Video seminaarista on Hanasaaren kulttuurikeskuksen verkkosivuilla osoitteessa www.hanaholmen.fi/fi/hanatube
• Addeto-portaaliin on kerätty tutkimusta ja tietoa Suomesta ja Ruotsista, www.addeto.com/fi/